Tämä on lupaava artikkeli.

Laavalokki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laavalokki
Lava gull pair.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Lokit Laridae
Suku: Larus
Laji: fuliginosus
Kaksiosainen nimi

Larus fuliginosus
Gould, 1841

Synonyymit

Leucophaeus fuliginosus

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Laavalokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Laavalokki Commonsissa

Laavalokki (Larus fuliginosus) on Galápagossaarilla elävä rantalintu. Se on yksi maailman harvinaisimmista lokkilajeista.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laavalokin ruumiin pituus on 51–55 senttiä. Laji on saanut nimensä värinsä perusteella. Sen höyhenpuku on noenharmaa ja on siivistä tummempi ja vatsasta vaaleampi.[2] Väritys auttaa sitä sulautumaan laavakallioille ja suojautumaan siten pedoilta kuten galapagosinhiirihaukoilta, jotka etsivät pesimäaikaan helppoa saalista laavalokkien poikasista.[3] Nokka ja jalat ovat mustia samoin kuin melkein koko pää lukuun ottamatta valkoisia kulmakarjoja ja punaisia silmäluomia.[2][4] Suu on punainen.[5] Nuoret yksilöt ovat tavallisesti tumman suklaanruskeita ja niiden höyhenten reunat vaaleampia.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laavalokki on endeeminen Ecuadorin Galápagossaarilla Etelä-Amerikassa. Sitä tavataan kuitenkin ympäri saaristoa. Parhaat paikat on Puerto Ayorassa Santa Cruzilla, South Plazalla, Puerto Villamilissa Isabelalla, Genovesalla ja Puerto Baquerizo Morenossa San Cristóbalilla.[6][1] Elinalue käsittää alle 1 500 neliökilometriä.[5] Laavalokki on lokeista harvinaisin ja sen kanta käsittää vain alle 400 paria.[3] Se tunnetaan huonosti ja luokitellaan vaarantuneeksi vähäisen lukumääränsä takia, mutta kannan uskotaan olevan vakaa.[5] Sen mahdollisia uhkia ovat tulokaslajien kuten kissojen, rottien ja koirien aiheuttama häirintä ja saalistus, sekä saaren kanoissa havaittu newcastlen tauti, jolle saarten alkuperäisillä linnuilla ei ole vastustuskykyä.[5][2]

Laavalokin elinympäristöä ovat hiekkaiset ja suojaisat ranta-alueet. Ne pesivät suojaisissa paikoissa lähellä tyyntä vettä, kuten laguuneissa ja altaissa, yleensä lähellä merta ja usein vain hieman vuorovesirajan yläpuolella. Niitä tavataan myös laivoilta ja satamista.[2][3]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laavalokki laivalla Santa Cruzissa.

Laavalokit viettävät paljon aikaansa rantavyöhykkeellä ravinnonhaussa.[3] Niiden reviirit ovat laajoja ja ne ovat hyvin arkoja saattaen lähteä pesältä vaikka mahdollinen tunkeilija olisi kilometrin päässä.[5] Ne päästävät melko usein pitkän, äänekkään ja lokkimaisen huudon.[4]

Laavalokkien ravintovalikoima on monipuolinen, ne syövät pieniä äyriäisiä, kaloja ja merileguaanin, muiden liskojen sekä kilpikonnien poikasia. Laavalokit myös rosvoavat linnunpesiä ja syövät merileijonien istukoita.[4][2] Lisäksi ne etsivät ruoakseen haaskoja ja jätteitä rannalta.[6] Ihmisasutuksen ja kalastusalusten luona ne etsivät jätteitä ja perkeitä.[2]

Laavalokit lisääntyvät ympäri vuoden, mutta huippu on touko–lokakuussa. Toisin kuin useimmat muut alueen rantalinnut, laavalokit pesivät yksitellen, eivät yhdyskunnissa[6]. Naaras munii yksinkertaiseen maapesään pesään kaksi munaa.[2] Munat ovat oliivinvihreitä ja sulautuvat hyvin ympäristöönsä. Haudonta kestää 30 päivää.[4] Arkuudestaan huolimatta laavalokit puolustavat muniaan raivokkaasti ja usein kirkuvat samalla.[6] Poikaset lähtevät pesästä 60 päivän ikäisinä ja vanhemmat huolehtivat niistä vielä tämän jälkeen lyhyen ajan.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Larus fuliginosus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.5.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f g ARKive: Lava gull - Larus fuliginosus - Information - ARKive 2007. Wildscreen. Viitattu 3.8. 2009.
  3. a b c d e Byers, Clive: Birds of Ecuador and Galapagos, s. 53. New Holland Publishers, 2009. ISBN 978-1-84773-140-1.
  4. a b c d e Lava Gull at Animal Corner 2009. AnimalCorner™. Viitattu 4.8. 2009.
  5. a b c d e Lava Gull (Larus fuliginosus) - BirdLife species factsheet 2009. BirdLife International. Viitattu 3.8. 2009.
  6. a b c d Paul D. Stewart: Galápagos - The Islands that changes the World, s. 205. BBC, 2006. ISBN 0-563-49356-9.