Centrochelys
| Centrochelys | |
|---|---|
_(8681078296).jpg) Kannuskilpikonna (Centrochelys sulcata) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Heimo: | Maakilpikonnat Testudinidae |
| Suku: |
Centrochelys Gray, 1872 |
| Katso myös | |
Centrochelys on maakilpikonnien heimoon kuuluva kilpikonnasuku. Ainoa elossa oleva laji on kannuskilpikonna (Centrochelys sulcata). Lisäksi tunnetaan viisi sukupuuttoon kuollutta lajia, jotka mahdollisesti kuuluvat samaan sukuun.
Lajit ja niiden ajoitus ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhimmat Centrochelys-suvulle kuuluvat fossiilit on ajoitettu mioseenin lopulle tai plioseenin alulle.[1] Kaikkia fossiileja ei ole määritetty millekään lajille kuuluviksi. Myös mioseenin alusta on löydetty fossiileja, mutta ne ovat liian puutteellisia suvun varmaan määrittämiseen.[2]
Ainoa varmuudella Centrochelys-sukuun kuuluva laji on nykyinen kannuskilpikonna (Centrochelys sulcata). Viisi fossiilista lajia kuuluu todennäköisesti samaan sukuun, mutta ne ovat puutteellisesti tunnettuja tai dokumentoituja:[2]
- †”Centrochelys” atlantica – Kap Verde (pleistoseeni)
- †”Centrochelys” burchardi – Kanariansaaret (keskipleistoseeni)
- †”Centrochelys” marocana – Marokko (plioseenin loppu tai pleistoseenin alku)
- †”Centrochelys” punica – Tunisia (plioseeni)
- †”Centrochelys” vulcanica – Kanariansaaret (plioseeni)
Näistä lajeista “Centrochelys” marocana ja “Centrochelys” punica olivat jättiläiskilpikonnia, joiden kilven pituus oli lähes kaksi metriä. Ne ovat suurimmat tunnetut Afrikassa eläneet maakilpikonnat.[2] Afrikan suurin nykyinen maakilpikonna on kannuskilpikonna, jonka kilpi voi kasvaa 80-senttiseksi.[2][3]
Nykyinen kannuskilpikonna elää Afrikassa Saharan eteläosissa, mutta sitä muistuttavia fossiileja on löydetty myös Arabian niemimaalta.[2][3] Mantereen lisäksi mahdollisia Centrochelys-lajeja eli Atlantin valtameren saarilla: ”Centrochelys” burchardi ja ”Centrochelys” vulcanica elivät Kanariansaarilla, kun taas ”Centrochelys” atlantica on löydetty Sal-saarelta Kap Verdestä.[2] Välimeren Maltalta löydetty laji, jota on kutsuttu nimellä Centrochelys robusta, on sittemmin siirretty Solitudo-sukuun.[4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Gmira, Saloua et al.: Les tortues du Pliocène d'Ahl al Oughlam (Casablanca, Maroc) et de localités mio-pliocènes avoisinantes. Geodiversitas, 27.9.2013, 35. vsk, nro 3, s. 691–733. doi:10.5252/g2013n3a9. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 28.4.2019. (ranskaksi, englanniksi)
- ↑ a b c d e f Georgalis, Georgios L. & Macaluso, Loredana & Delfino, Massimo: A Review of the Fossil Record of Afro-Arabian Turtles of the Clade Testudinoidea. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, 2.4.2021, 62. vsk, nro 1, s. 43–78. doi:10.3374/014.062.0103. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 1.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Centrochelys The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 28.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Rhodin, Anders G. J. et al.: Turtles and Tortoises of the World During the Rise and Global Spread of Humanity: First Checklist and Review of Extinct Pleistocene and Holocene Chelonians. Chelonian Research Monographs, 16.4.2015, 5. vsk, nro 8, s. 1–66. Chelonian Research Foundation. doi:10.3854/crm.5.000e.fossil.checklist.v1.2015. ISSN 1088-7105. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Valenti, Pietro et al.: The last of the large-sized tortoises of the Mediterranean islands. Zoological Journal of the Linnean Society, 2.7.2022, 196. vsk, nro 4, s. 1704–1717. doi:10.1093/zoolinnean/zlac044. ISSN 0024-4082. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.4.2024. (englanniksi)
|