Monoftongi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Monoftongi eli yksinkertainen vokaali on vokaaliäänne, jonka laatu ei ääntämisen aikana muutu. Monoftongin vastakohtana voidaan pitää diftongia.[1]

Monoftongit voivat kielikohtaisesti ääntyä eri pituisina, ja esimerkiksi suomen vokaalijärjestelmässä erotetaan kaksi äänneopillista pituusastetta: lyhyt ja pitkä. Suomen kielen oikeinkirjoituksessa lyhyttä vokaalia merkitään yhdellä kirjaimella (a, e, i, o, u, y, äö) ja pitkää vokaalia yleensä kahdella kirjaimella (aa, ee, ii, oo, uu, yy, ääöö).[2] Kirjoitusasun vuoksi pitkää vokaalia voidaan kutsua myös kaksoisvokaaliksi,[3] mutta foneettisesti se on silti yksinkertainen vokaali.

Monoftongistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa kielissä on tapahtunut (ja tapahtumassa) diftongien sulautumista monoftongeiksi. Sanskritissa vokaalit, jotka nykyään käsitetään vokaaleiksi e ja o, ovat alun perin olleet ai ja au, minkä mukaisesti ne myös kirjoitetaan devanagarin sukuisissa aakkostoissa. Sanskritissa on kyllä olemassa äänteet ai ja au, mutta ne kirjoitetaan kuten aːi ja aːu, pitkillä alkuvokaaleilla.selvennä Vastaavaa vanhojen diftongien muuttumista monoftongeiksi on havaittavissa niinkin erilaisissa kielissä kuin ranskassa ja nykykreikassa.selvennä

Myös suomen murteissa tapahtuu monoftongiutumista, jonka vuoksi esimerkiksi savolaismurteissa sanasta koira voi tulla jopa koora (joskin äännettäessä voi olla lähempänä koeraa).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iivonen, Antti: Suomen fonetiikkaa Päivitetty 29.10.2000. Helsingin yliopiston fonetiikan laitos. Viitattu 28.9.2013.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Iivonen ym. 2000 → Monoftongi. Viitattu 28.9.2013.
  2. Iivonen 2000 → Vokaalit. Viitattu 28.9.2013.
  3. Savolainen 2001 → Vokaalien fonotaksi. Viitattu 28.9.2013.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.