Ainun kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ainun kieli
Oma nimi Ainu Itak
Tiedot
Alue Japani
Puhujia 15[1]
Kirjaimisto katakana
latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta isolaattikieli
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 ain
ISO 639-3 ain

Ainu (ainuksi Ainu Itak, jap. ainu-go) on ainujen Hokkaidon saarella Japanissa puhuma kieli. Sen ajatellaan yleisesti olevan isolaattikieli eli kieli, jolla ei ole tunnettuja sukulaisia. Ainun kielellä on ennen ollut 19 murretta,[1] joista päämurteet olivat Hokkaidon, Sahalinin ja Kuriilien murteet[2]. Ainu on ollut uhanalainen kieli vuosikymmenten ajan. Suurin osa 15 000 etnisestä ainusta Japanissa osaa puhua vain japania[1].

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainun kieli luokitellaan isolaattikieleksi. Sen mahdollisista yhteyksistä muihin kieliin on kuitenkin tehty useita teorioita. 1600-luvulla heräsi ajatus ainujen mahdollisista yhteyksistä eurooppalaisiin. Tätä perusteltiin sillä, että ainujen ulkonäkö oli enemmän eurooppalainen kuin aasialainen. Tällöin syntyi myös ajatus ainun kielen kuulumisesta indoeurooppalaisiin kieliin. Tämän teorian esittivät Ivar Lindquist ja Pierre Naert. Heidän teoriansa pohjautui paljolti John Batchelorin englanti-ainu sanakirjaan, jossa on nykytietämyksen valossa paljon virheitä. Tämä teoria oli kuitenkin pitkään vallalla ollut käsitys. Toisen teorian mukaan ainut polveutuvat Pohjois-Amerikasta alueelle muuttaneista intiaaneista. Tätä on perusteltu paitsi ainun kielen ominaisuuksilla, myös sillä että he käyttivät samanlaisia harppuunoita kuin jotkin intiaanit. Kolmannen teorian mukaan ainu on sukua altailaisille kielille. Tämä teoria on kuitenkin herättänyt vastustusta muissa tutkijoissa. Neljännen teorian mukaan ainujen juuret ovat Etelä-Aasiassa ja heidän kielensä on polveutunut protoaustronesialaisista, austroaasialaisista tai miao-yao kielistä.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainun kielen käyttäjien määrä on pudonnut erityisen rajusti viimeisen 200 vuoden aikana. Vielä 1800-luvulla suurin osa ainun puhujista osasi vain ainua, mutta heistä tuli kaksikielisiä 1900-luvun alkuun mennessä. 1940-luvulle mennessä ainu oli menettänyt asemansa ainujen pääkielenä.[2]

Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainua kirjoitetaan katakanasta muokatulla kirjoitusjärjestelmällä, sekä latinalaisilla aakkosilla[1]. Alun perin ainun kieltä ei kirjoitettu ylös, joten ainunkielistä ainujen historiaa ei ole olemassa[2]. Ainoa ainunkielinen lehti Ainu Times julkaisee artikkeleita molemmilla kirjoitusjärjestelmillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ainu - A language of Japan Ethnologue. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)
  2. a b c d Cynthia L. Hallen: The Ainu Language Brigham Young University. Viitattu 8.11.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]