Siirry sisältöön

Ainun kieli

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 8. tammikuuta 2025.
Tämä artikkeli käsittelee Japanissa puhuttua ainun kieltä. Sitä ei pidä sekoittaa Kiinassa puhuttuun äynun eli ainun kieleen.
Ainun kieli
Ainun kielen historiallinen levinneisyys (tummanpunainen) ja paikannimien perusteella päätelty mahdollinen aiempi levinneisyys (vaaleanpunainen).
Ainun kielen historiallinen levinneisyys (tummanpunainen) ja paikannimien perusteella päätelty mahdollinen aiempi levinneisyys (vaaleanpunainen).
Oma nimi アイヌ イタク
Ainu Itak
Tiedot
Alue  Japani
Puhujia 2 (äidinkielenä)[1]
Kirjaimisto katakana
latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta isolaattikieli
Kielikoodit
ISO 639-1
ISO 639-2 ain
ISO 639-3 ain

Ainun kieli (ainuksi アィヌ・イタㇰ aynu itak, jap. アイヌ語, ainu-go) on ainujen puhuma kieli. Se luokitellaan yleensä isolaattikieleksi, jolla ei ole tunnettuja sukulaisia. Ainun kieli on jakautunut aikanaan useisiin eri murteisiin Hokkaidolla, Sahalininilla ja Kuriileilla.[2] Ainulla ei ole äidinkielisiä puhujia ja se on ollut uhanalainen kieli vuosikymmenten ajan. Suurin osa nykyisistä etnisistä ainuista osaa puhua vain japania. Ainua opetetaan kielikursseilla, ja jotkut ainut opiskelevat sitä toisena kielenään.[3]

Levinneisyys ja puhujat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puhuttua ainun kieltä videolla.

Ainun kieli on nykyisellään jo lähes hävinnyt kieli.[4] Vuonna 1996 kielellä arvioitiin olevan vain 15 äidinkielistä puhujaa[3], ja Endangered Language Project -järjestön mukaan kielellä on vain kaksi äidinkielistä puhujaa.[1] Nykyisten arvioiden mukaan kieltä äidinkielenään tai ensikielenään puhuvia ainuja ei enää ole.[5] Kieltä opiskellaan toisena kielenä, mutta Unesco pitää kieltä silti äärimmäisen uhanalaisena.[6] Kielen viimeiset äidinkieliset puhujat asuivat Japaniin kuuluvalla Hokkaidon saarella. Kielen historiallinen puhuma-alue on kuitenkin ollut huomattavasti suurempi. Ainua on puhuttu Hokkaidon ohella osissa Japanin suurinta saarta Honshūa, nykyisin Venäjään kuuluvan Sahalinin saaren eteläosissa ja Kuriileilla, sekä mahdollisesti myös Kamtšatkan niemimaan eteläosassa.[7]

Ainun kieli voidaan jakaa useisiin eri murteisiin, joista osa tunnetaan vain hyvin huonosti. Kuriileilla puhuttiin omaa murrettaan, mutta se tunnetaan vain vuonna 1903 kerätystä sanalistasta ja muutamista muista lähteistä. Sahalinilla puhuttu ainu jakautuu itä- ja länsimurteisiin. Sahalinin koillisosissa puhuttiin Taraikan murretta, joka muistutti pikemminkin Hokkaidon murteita ja poikkesi Sahalinin muista murteista. Hokkaidolla murteet voidaan jakaa suurpiirteisesti koillismurteisiin ja lounaismurteisiin, joihin kuuluu edelleen pienempiä murreryhmiä. Joidenkin lähteiden mukaan Hokkaidon ja Sahalinin saarten murteiden puhujat eivät ymmärtäneet toisiaan.[7]

Kielen elvytys alkoi jo 1980-luvun alussa, mutta kielen puhujamäärä ei tästä huolimatta ole lähtenyt kasvuun.[8] Ongelmana ovat materiaalisten puutteiden (opettajat, oppimateriaalit, rahoitus) lisäksi yhteiskunnalliset asenteet (kielen alhainen arvostus, ainujen syrjintä).[8]

Luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainun kieli luokitellaan nykyisin yleensä isolaattikieleksi. Kieli saattaa olla osa jotakin muinaista jo kadonnutta kielikuntaa.[7] Sen mahdollisista yhteyksistä muihin kieliin on tehty useita teorioita. 1600-luvulla heräsi ajatus ainujen mahdollisista yhteyksistä eurooppalaisiin. Tätä perusteltiin sillä, että ainujen ulkonäkö oli enemmän eurooppalainen kuin aasialainen. Tällöin syntyi myös ajatus ainun kielen kuulumisesta indoeurooppalaisiin kieliin. Tämän teorian esittivät Ivar Lindquist ja Pierre Naert. Heidän teoriansa pohjautui paljolti John Batchelorin englanti–ainu-sanakirjaan, jossa on nykytietämyksen valossa paljon virheitä. Tämä teoria oli kuitenkin pitkään vallalla ollut käsitys. Toisen teorian mukaan ainut polveutuvat Pohjois-Amerikasta alueelle muuttaneista intiaaneista. Tätä on perusteltu paitsi ainun kielen ominaisuuksilla, myös sillä että he käyttivät samanlaisia harppuunoita kuin jotkin intiaanit. Kolmannen teorian mukaan ainu on sukua altailaisille kielille. Tämä teoria on kuitenkin herättänyt vastustusta muissa tutkijoissa. Neljännen teorian mukaan ainujen juuret ovat Etelä-Aasiassa ja heidän kielensä on polveutunut protoaustronesialaisista, austroaasialaisista tai miao-jao-kielistä.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologiassa ainut on yhdistetty Japanin Jōmon-kulttuuriin, joka on peräisin aikakaudelta noin 6 000–10 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.[7] Ainun kielen käyttäjien määrä on pudonnut erityisen rajusti viimeisen 200 vuoden aikana.[2] Kielen häviämisen on usein katsottu alkaneen vuodesta 1799, jolloin Japani liitti Hokkaidon ensimmäisen kerran suoraan keskushallinnon alaisuuteen ja ainujen assimilaatio osaksi japanilaista yhteiskuntaa alkoi.[9] Hokkaido liitettiin osaksi Japania vuonna 1869. Vuonna 1899 vietiin läpi "laki Hokkaidon alkuasukkaiden suojelusta", joka käytännössä kiihdytti ainujen sulautumista japanilaiseen kulttuuriin ja elinkeinoihin.[7] Vielä 1800-luvulla suurin osa ainun puhujista osasi vain ainua, mutta heistä tuli kaksikielisiä 1900-luvun alkuun mennessä. 1940–50-luvulle mennessä ainu oli menettänyt asemansa ainujen pääkielenä.[2] Nykyisin ainut puhuvat japania pääkielenään. Kieli on lähes kadonnut, mutta ainuja on edelleen kymmeniä tuhansia. Japanin valtio tunnusti heidät virallisesti Hokkaidon alkuperäiskansaksi vuonna 2008 hyväksyttyään YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista vuonna 2007.

Ainun kielen opetusta järjestetään muutamissa paikoissa Hokkaidolla sekä Tokiossa. Muutamat japanilaiset yliopistot, kuten Hokkaidon yliopisto, Sapporon yliopisto ja Wasedan yliopisto, tarjoavat ainun kielen peruskursseja. Ainun kulttuurisäätiö on julkaissut vuosina xxxx–yyyy oppikirjat kahdeksasta ainun murteesta, jotka ovat painettujen kirjojen lisäksi luettavissa ja ladattavissa säätiön verkkosivuilta.[10] STV Radio Hokkaidolla lähettää viikoittain 15-minuuttista, Ainugo Rajio Kōza (アイヌ語ラジオ講座)-nimistä ainun kielikurssia.[7] Ainun radiokurssit ovat kuunneltavissa myös verkossa[11] ja niihin liittyvät opetusmateriaalit ovat ladattavissa Ainun kulttuurisäätiön verkkosivuilta[12].

Vuonna 2019 Japanin hallitus tunnusti ainut lainsäädännön tasolla alkuperäiskansaksi, minkä johdosta paikallishallinnon tulee kannustaa ainun kielen käyttöön ja keskushallinto osoittaa tähän erillisiä varoja, mutta käytännössä nämä toimenpiteet eivät ole vielä näkyneet ainun puhujamäärien kasvussa tai sen käyttöalueiden laajenemisena.[13] [14] [8]

Kirjoitusjärjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monikielinen kyltti ylhäältä alas japaniksi, ainuksi, englanniksi, koreaksi ja kiinaksi.

Ainua kirjoitetaan katakanasta muokatulla kirjoitusjärjestelmällä sekä latinalaisilla aakkosilla.[3] Kirjoitusjärjestelmää ei siis ole standardisoitu. Lähimpänä standardia on vuonna 1993 julkaistun A=kor itak -oppikirjan valmistelua edeltänyt kompromissi katakanojen ja latinalaisten aakkosten käytöstä rinta rinnan.[15] Sama teksti siis kirjoitetaan kahteen kertaan, sekä katakanoilla että latinalaisilla aakkosilla. Ainu ei ole historiallisesti ollut kirjoitettu kieli.[2] Ainoa ainunkielinen lehti Ainu Times julkaisee artikkelinsa A=kor itakin "standardin" mukaisesti molemmilla kirjoitusjärjestelmillä.[16]

Äänteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainun kielessä on viisi vokaalia. Niistä /i/, /e/, /u/ ja /o/ vastaavat suomen vokaaleja, mutta /a/ on lavea väljä etuvokaali (suomen /ɑ/- ja /æ/-vokaalien välimaastossa).

Etu Keski Taka
Suppea i u
Puoliavoin e o
Avoin a

Ainun kieli käsittää 12 konsonanttia. Glottaaliklusiilin [ʔ] käytöstä ei ole yhteisymmärrystä ja jää siksi usein pois kirjoituksesta.[7]

Bilabiaalinen Alveolaarinen Palataalinen Velaarinen Glottaalinen
Klusiilit p t k
Affrikaatat t͡s
Frikatiivit s h
Nasaalit m n
Approksimantit j w
Tremulantit ɾ

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Endangered Languages Project: Ainu (Japan) endangeredlanguages.com. Viitattu 19.5.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Cynthia L. Hallen: The Ainu Language Brigham Young University. Viitattu 8.11.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Ainu - A language of Japan Ethnologue. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)
  4. ↑ Glottolog 4.4 - Hokkaido Ainu glottolog.org. Viitattu 26.7.2021.
  5. ↑ Kitahara, Jirōta: ”アイヌ語継承の現状 (Ainun kielen sukupolvelta toiselle siirtymisen nykytila)”, 危機的な状況にある言語・方言の実態に関する調査研究事業 報告書 (Raportti tutkimusprojektista kriittisessä tilanteessa olevien kielten ja murteiden tilasta), s. 92. 国立国語研究所 National Institute for Japanese Language and Linguistics, 2011.
  6. ↑ Ainu (Hokkaido) in UNESCO Languages Atlas Unesco. Viitattu 8.7.2018. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g Nicolas Tranter: The Languages of Japan and Korea, s. 461-499. Routledge, 2012. ISBN 978-0-203-12474-1 (englanniksi)
  8. ↑ a b c Ijas, Silja: Ainun kielen kielikoulutuksen ja kielitaidon arvioinnin haasteet. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 2023, 14. vsk, nro 3. Jyväskylän yliopisto. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Siddle, Richard M.: Race, Resistance and the Ainu of Japan, s. 16. Routledge, 2005.
  10. ↑ The Foundation for Ainu Culture: アイヌ語教材テキスト (Ainun opetusmateriaali-oppikirjat) The Foundation for Ainu Culture. Viitattu 5.3.2026.
  11. ↑ STV Radio: アイヌ語ラジオ講座 (Ainun radiokurssi) 2025. STV Radio. Viitattu 5.3.2026.
  12. ↑ The Foundation for Ainu Culture: アイヌ語ラジオ講座 (Ainun radiokurssi) 2025. The Foundation for Ainu Culture. Viitattu 5.3.2026.
  13. ↑ Law enacted to recognize ethnic Ainu minority as indigenous people Kyodo News+. Viitattu 26.7.2021.
  14. ↑ Santalahti, Saana & Ijas, Silja: ”Linguistic landscapes in Sapporo – ‘when’ is Ainu situated?”, Time in East Asian Endangered Languages: Grammar, History, and Society, s. 267–294. Venetsia: Edizioni Ca’ Foscari – Venice University Press, 2025. doi:10.30687/978-88-6969-913-9/011
  15. ↑ Nakagawa, Hiroshi: アイヌ語をフィールドワークする (Doing Fieldwork on the Ainu Language), s. 61. Tokio: Taishūkan, 1995.
  16. ↑ Noguchi, Mary Goebel & Fotos, Sandra: Studies in Japanese Bilingualism, s. 60. Multilingual Matters Ltd, 2001. ISBN 9781853594908 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.9.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isolaattikielet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ainun_kieli&oldid=23878082”