Ketin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ketti
Muu nimi jeniseinostjakki
Tiedot
Alue Krasnojarskin aluepiiri
Puhujia 500
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta jeniseiläiskielet
Kielikoodit
ISO 639-1
ISO 639-2
ISO 639-3 ket

Ketin kieli[1] eli ketti[2] (aikaisempi nimitys jeniseinostjakki; ketiksi остыганна ка’, ostyganna ka’) on Venäjällä Siperiassa asuvien kettien puhuma jeniseiläinen kieli.

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketit asuvat Jenisein keskijuoksun ja sen sivujokien varrella Krasnojarskin aluepiirin Turuhanskin piirissä sekä Evenkian Sulomain taajamassa. Eniten kettejä on Turuhanskin piirin Kellogin taajamassa.[3]

Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 1 100 kettiä ja 589 ketin kielen puhujaa.[4] Kansallisuudeltaan keteistä 48,8 % ilmoitti äidinkielekseen ketin ja 49,4 % venäjän.[5] Vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 1 500 kettiä[6] ja 485 ketin puhujaa.[7] Kaikki ketit osaavat venäjää, ja eräät puhuvat myös selkuppia ja evenkiä. Turuhanskin piirissä asuva pieni selkuppiryhmä puhuu kettiä äidinkielenään tai toisena kielenään.[8]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 213 ketin puhujaa[9].

Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketti ja sammumaisillaan oleva jugi muodostavat jeniseiläisten kielten ryhmän, jolla ei ole tunnettuja sukulaiskieliä. Tämän vuoksi kettiä voidaan pitää isolaattikielenä. Vielä 1700-luvulla seudulla puhuttiin myös muita jeniseiläiskieliä: arinia, assania, kottia ja pumpokolia.[10] Niiden mahdollisista yhteyksistä muihin kielikuntiin on esitetty lukuisia hypoteeseja. Nykyään todennäköisimpänä pidetään jeniseiläisten, pohjoiskaukasialaisten ja sinotiibettiläisten kielten jonkinasteista sukulaisuutta.[11]

Kettien arvellaan muuttaneen nykyiselle alueelleen Jenisein yläjuoksulta. Kieli jakautuu etelä-, keski- ja pohjoismurteisiin, joiden välillä on huomattavia eroja.[12]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketin kielen tieteellisen tutkimuksen aloitti 1800-luvulla suomalainen M.A. Castrén. Sitä ovat tutkineet myös Gustaf Ramstedt ja Otto Donner sekä neuvostoliittolaiset kielitieteilijät A.P. Dulzon ja Je.A. Kreinovitš.[13]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1934 julkaistiin latinalaiseen kirjaimistoon perustunut ketin aapinen, mutta varsinainen kirjakieli alkoi kehittyä vasta 1980–1990-lukujen vaihteessa. Nykyään käytetään lisämerkein täydennettyä kyrillistä aakkostoa. Kirjakielellä on julkaistu lähinnä äidinkielen oppikirjoja. Kouluissa kieltä opetetaan aineena. Opettajia koulutetaan Herzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa.[14]

Ketin kirjaimisto

А а Б б В в Г г Г̡ г̡ Д д Е е Ё ё
Ж ж З з И и Й й К к Ӄ ӄ Л л М м
Н н Ӈ ӈ О о Ө ө П п Р р С с Т т
У у Ф ф Х х Ц ц Ч ч Ш ш Щ щ Ъ ъ
Ә ә Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketti on erittäin uhanalainen kieli. Sitä puhuvat etupäässä vanhukset. Keski-ikäiset käyttävät kieltä vähän eikä se enää välity lapsille. Kouluopetuksen tulokset ovat heikkoja ja äidinkielen arvostus alhainen.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2, s. Tunniste = ISBN 5-02-011268-2. Moskva: Nauka, 2001.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitieteen asiasanasto Viitattu 22.6.2009.
  2. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 149. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.
  3. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 240. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  4. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 238. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  5. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 441. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  6. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. Viitattu 22.6.2009. (venäjäksi)
  7. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). Viitattu 22.6.2009. (venäjäksi)
  8. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 239. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  9. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  10. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 99–100.
  11. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 173. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
  12. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 100.
  13. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 100–101.
  14. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 241–246. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  15. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 250–252. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.