Pronomini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pronominit eli asemosanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin. Pronomineja käytetään jonkin substantiivin tai adjektiivin sijasta. Usein pronominilla viitataan johonkin, mikä on edellä mainittu, ja sanaa, johon se täten viittaa, sanotaan pronominin korrelaatiksi.[1] Suomen kielessä pronominia taivutetaan sijan ja luvun mukaan. Indoeurooppalaisissa kielissä sitä voidaan taivuttaa myös esimerkiksi suvun eli genuksen mukaan.

Pronominit jaetaan yleensä seuraavasti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Persoonapronominit
    minä, sinä, hän, me, te, he
  2. Demonstratiivipronominit
    tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
  3. Interrogatiivipronominit
    kuka, (ken), mikä, kumpi (ja kumpainen)
  4. Relatiivipronominit
    joka, mikä
  5. Indefiniittipronomineja ovat muun muassa
    joka, jokainen, joku, jompikumpi, jokin, kukin, mikin, kumpikin, kumpainenkin, kukaan, kenkään, mikään, kumpikaan, kumpainenkaan, eräs, muuan, itse, kaikki, molemmat, moni, muu, muutama, toinen, sama, samainen, ainoa, usea, harva
  • Refleksiivipronomini
    itse (hän satutti itsensä)
  • Resiprookkipronomini
    toinen (toinen toistaan)

Monissa kielissä on lisäksi erityisiä possessiivipronomineja, jotka merkitykseltään – mutta eivät muodoltaan – vastaavat persoonapronominien genetiivi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laaksonen, Kaino – Lieko, Anneli: Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi. 2. korj. p. Oy Finn Lectura Ab, 1992. ISBN 951-8905-67-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1-3, s. 248. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy, 2006.