Sinä
Sinä on persoonapronomini, joka on yksikön persoona ja viittaa puheen kohteeseen.[1]
Useissa kielissä on aina käytettävä sinä-pronominia, kun halutaan ilmaista, että lauseen tekijänä on yksikön toinen persoona. Esimerkiksi kuitenkin espanjan, italian, suomen ja venäjän kielessä sinä-pronominin käyttö ei ole välttämätöntä vaan persoonapääte riittää ilmaisemaan yksikön toisen persoonan.[2]
Vieraille henkilöille puhuttaessa sinä-sanan sijasta saatetaan käyttää sanaa te ja sen mukaisia monikon toisen persoonan verbimuotoja. Tätä tapaa sanotaan teitittelyksi, sinä-sanan käyttöä taas sinutteluksi.[3]
Taivutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sijamuoto | Persoonapronominien taivutus[4] |
|---|---|
| nominatiivi | sinä |
| akkusatiivi | sinut |
| genetiivi | sinun |
| partitiivi | sinua |
| essiivi | sinuna |
| translatiivi | sinuksi |
| inessiivi | sinussa |
| elatiivi | sinusta |
| illatiivi | sinuun |
| adessiivi | sinulla |
| ablatiivi | sinulta |
| allatiivi | sinulle |
| Abessiivi | sinutta |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pronominit: persoonapronominit minä, sinä, hän, me, te, he Kielitoimiston ohjepankki. 24.11.2022. Viitattu 12.2.2025.
- ↑ Uusitalo, Laura ym.: Puhekieli vs. kirjakieli 2023. Haaga-Helia. Viitattu 12.2.2025.
- ↑ Miten viitata tekstin vastaanottajaan? Kielitoimiston ohjepankki. 16.11.2023. Viitattu 12.2.2025.
- ↑ Suomen kielioppi - Sinä - Te users.jyu.fi. Viitattu 12.2.2025.