Minä
Minä on persoonapronomini, joka on yksikön ensimmäinen persoona ja viittaa puhujaan.[1]
Muun muassa useissa analyyttisissä kielissä minä-pronominia on käytettävä. Kuitenkaan useimmissa synteettisissä kielissä, kuten espanjan, italian, suomen ja venäjän kielissä, joiden kielioppi perustuu sanojen taivutukseen, minä-pronominia ei yleensä tarvitse käyttää vaan tekijä käy ilmi suoraan verbin persoonamuodon päätteestä.[2]
Suomen minä-sanalla on murteissa erilaisia variantteja, kuten lounaismurteiden mnää, hämäläismurteiden mä ja mää sekä kaakkoismurteiden ja peräpohjalaismurteiden mie.lähde?
Taivutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sijamuoto | Persoonapronominin taivutus[3] |
|---|---|
| Nominatiivi | minä |
| Akkusatiivi | minut |
| Genetiivi | minun |
| Partitiivi | minua |
| Essiivi | minuna |
| Translatiivi | minuksi |
| Inessiivi | minussa |
| Elatiivi | minusta |
| Illatiivi | minuun |
| Adessiivi | minulla |
| Ablatiivi | minulta |
| Allatiivi | minulle |
| Abessiivi | minutta |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pronominit: persoonapronominit minä, sinä, hän, me, te, he Kielitoimiston ohjepankki. 24.11.2022. Viitattu 12.2.2025.
- ↑ Uusitalo, Laura ym.: Puhekieli vs. kirjakieli 6.6.2023. Haaga-Helia. Viitattu 12.2.2025.
- ↑ Suomen kielioppi - Minä - Me users.jyu.fi. Viitattu 12.2.2025.