Possessiivipronomini

Possessiivipronominit ovat pronomineja, joilla ilmaistaan jonkun (usein kieliopillisen persoonan) suhdetta omistettuun, esim. englannin their house ’heidän talonsa’.

Yleistä

Possessiivipronominit toimivat omistettua ilmaisevan nominin määritteinä (attribuutteina) adjektiivin tapaan ja voivat monissa kielissä adjektiivien tapaan taipua luvussa, suvussa ja sijassa. Joissakin kieliopeissa tällaisia possessiivipronomineja nimitetäänkin ”possessiiviadjektiiveiksi” tai ”possessiiviartikkeleiksi”, ja varsinainen possessiivipronomini-termi varataan substantiivin tapaan, tyypillisesti predikatiivina, käytetyille possessiivipronomineille (engl. the house is theirs ’talo on heidän’).

Possessiivipronominit ovat usein samaa alkuperää kuin vastaava persoonapronomini (esimerkiksi englannin their ’heidän’ on selvästi sukua pronominille they ’he’), mutta eivät kuitenkaan niiden varsinaisia taivutus-, esimerkiksi genetiivimuotoja. Useissa maailman kielissä – Grambank-tietokannan 2131 kielen otoksesta 1233:ssa – varsinaisia possessiivipronomineja ei tunneta. Näihin kieliin kuuluvat myös suomi ja sen sukukielet. Uralilaisissa kielissä omistajapersoona ilmaistaan yleensä possessiivisuffiksilla (talomme) ja/tai persoonapronominilla, joka on genetiivi- (heidän talo(nsa), viroksi nende maja) tai nominatiivimuotoinen (unkariksi: az ő háza ’hänen talonsa’, kirjaimellisesti ”hän talonsa”).

Joissakin kielissä refleksiivinen omistus eli se, että lauseen subjekti on samalla omistaja, ilmaistaan eri tavalla kuin ei-refleksiivinen. (Näin myös suomessa, missä 3. persoonan refleksiivinen omistus, esimerkiksi Pojat tuijottivat varpaisiinsa [so. omiin varpaisiinsa], erotetaan ei-refleksiivisestä: Pojat tuijottivat heidän [so. joidenkuiden toisten] varpaisiinsa.) Tällaisissa ”refleksiivikielissä” voi olla myös erillisiä refleksiivisiä possessiivipronomineja; näin on ainakin skandinaavisissa ja slaavilaisissa kielissä. Refleksiivisenä possessiivipronominina voidaan pitää myös viron refleksiivipronominia oma (Ta pesi oma käed puhtaks ’Hän pesi kätensä puhtaiksi’).

Esimerkkejä possessiivipronomineista eri kielissä

Ruotsi

Ruotsin 1. ja 2. persoonan possessiivipronominit käyttäytyvät adjektiivien tapaan. Ne taipuvat yksikössä suvussa (min / mitt ’minun’, din / ditt ’sinun’, vår / vårt ’meidän’, er / ert ’teidän’) ja luvussa (min båt ’minun (yksi) veneeni’, mina båtar ’minun (useat) veneeni’). Niitä voidaan käyttää paitsi attribuutteina myös muissa genetiivilausekkeen tehtävissä, kuten predikatiivina: den här cykeln är min ’tämä polkupyörä on minun’.

3. persoonan muodot hans ’hänen (miespuolisen)’, hennes ’hänen (naispuolisen)’ ja deras ’heidän’ eivät taivu, ja ne voidaan tulkita paremminkin persoonapronominien genetiivimuodoiksi.

Refleksiivinen possessiivipronomini sin / sitt, monikossa sina, viittaa omistajana olevaan 3. persoonan subjektiin: hon målade sin båt / sitt hus / sina naglar ’hän maalasi veneensä / talonsa / kyntensä’.

Saksa

Saksan attribuutteina käytetyt possessiivipronominit eli ”possessiiviartikkelit” toimivat artikkelien tapaan. Niitä on seitsemän: yksikössä ja monikossa kolmelle persoonalle, lisäksi yksikön kolmannessa persoonassa erotetaan feminiini- (ihr Haus ’hänen [naispuolisen] talonsa’) ja maskuliini- tai neutrisukuinen omistaja (sein Haus ’hänen [miespuolisen] talonsa’). Suomen teitittelyä vastaava kohteliaisuusmuoto on myös possessiivipronomineissa monikon kolmannen persoonan kaltainen. ”Possessiiviartikkelit” taipuvat sijassa ja luvussa. Esimerkkejä:

• Der Bauer verkaufte seine Kühe, weil er für ihre Milch nicht mehr genug Geld bekam. ’Maanviljelijä myi lehmänsä (omistaja yksikön 3. persoonan maskuliini, omistettu monikon feminiinin akkusatiivi), koska ei saanut niiden (omistaja monikon 3. persoona, omistettu yksikön feminiinin akkusatiivi) maidosta enää tarpeeksi rahaa.’
• Fahren Sie bitte Ihren Wagen aus unserer Ausfahrt weg. ’Olkaa hyvä ja ajakaa autonne (teitittelymuoto eli omistaja monikon 3. persoona, omistettu yksikön maskuliinin akkusatiivi) pois meidän (omistaja monikon 1. persoona, omistettu yksikön feminiinin datiivi) ajotieltämme.’

Varsinaiset possessiivipronominit muistuttavat ”possessiiviartikkeleja” muodoltaan mutta esiintyvät tyypillisesti nominilausekkeen (substantiivin) tapaan itsenäisinä lauseenjäseninä, esimerkiksi predikatiiveina. Esimerkkejä:

• Ist das Peters Katze? Ja, das ist seine. ’Onko tuo Peterin kissa? Kyllä, se on hänen.’ (omistaja yksikön 3. persoonan maskuliini, omistettu yksikön feminiinin nominatiivi)
• Siehst du Petras Hund? Ja, ich sehe ihren. ‘Näetkö Petran koiraa? Kyllä, näen hänen (koiransa).’ (omistaja yksikön 3. persoonan feminiini, omistettu yksikön maskuliinin akkusatiivi)

Englanti

Englannin kielessä ns. possessiiviadjektiiveja eli attribuuttina toimivia possessiivipronomineja on seitsemän: kolmessa persoonassa, yksikössä sekä monikossa. Yksikön ja monikon toisen persoonan muodot ovat kuitenkin samannäköiset (your house ’sinun talosi / teidän talonne’), yksikön kolmannessa persoonassa on kolme vaihtoehtoa.

”Possessiiviadjektiivi”	Itsenäinen possessiivipronomini
my ’minun’	mine
your ’sinun / teidän’	yours
his ’hänen (miespuolisen)’	his
her ’hänen (naispuolisen)’	hers
its ’sen’	-
our ’meidän’	ours
their ’heidän’	theirs

Oikeanpuoleisen sarakkeen possessiivipronomineja käytetään itsenäisenä nominilausekkeen vastineina. Esimerkkejä:

• Her coat is grey. Mine (~ my coat) is brown. ’Hänen takkinsa on harmaa. Minun (takkini) on ruskea.’
• Whose coat is this? Is it yours? ’Kenen takki tämä on? Onko se sinun?’

Ranska

Ranskan kielessä possessiivipronominit taipuvat pääsanansa (omistetun esineen, eivät siis omistajan) kanssa samassa suvussa ja luvussa. Pronominit ovat eri persoonissa seuraavat:

• yksikön ensimmäisessä: mon (maskuliini), ma (feminiini) tai mes (monikko)
• yksikön toisessa: ton (maskuliini), ta (feminiini) tai tes (monikko)
• yksikön kolmannessa: son (maskuliini), sa (feminiini) tai ses (monikko)
• monikon ensimmäisessä: notre (sekä maskuliini että feminiini) tai nos (monikko)
• monikon toisessa: votre (sekä maskuliini että feminiini) tai vos (monikko)
• monikon kolmannessa: leur (sekä maskuliini että feminiini) tai leurs (monikko)

Jos possessiivipronomini ei ole välittömästi pääsanansa edellä vaan esimerkiksi predikatiivina, käytetään eri persoonissa seuraavia muotoja:

• yksikön ensimmäisessä: le mien (maskuliini) tai la mienne (feminiini)
• yksikön toisessa: le tien (maskuliini) tai la tienne (feminiini)
• yksikön kolmannessa: le sien (maskuliini( tai la sienne (feminiini)
• monikon ensimmäisessä: le nòtre (sekä maskuliinissa että feminiinissä)
• monikon toisessa: le vôtre (sekä maskuliinissa että feminiinissä)
• monikon kolmannessa: le leur (maskuliini) tai la leure (feminiini)

Täten esimerkiksi c'est le mien = se on minun. Näistä pronomineista muodostetaan monikkomuodot lisäämällä pronominin loppuun -s ja korvaamalla artikkeli le tai la artikkelilla les.

Italia

Italiassa käytetään possessiivipronomineja samoin kuin ranskassa:

• yksikön ensimmäisessä: mio (maskuliini), mia (feminiini), miei (maskuliinin monikko), mie (feminiinin monikko)
• yksikön toisessa: tuo, tua, tuoi, tue
• yksikön kolmannessa: suo, sua, suoi, sue
• monikon ensimmäisessä: nostro, nostra, nostri, nostre
• monikon toisessa: vostro, vostra, vostri, vostre
• monikon kolmannessa: suvusta ja luvusta riippumatta loro

Esperanto

Esperantossa persoonapronomineja mi (minä), vi (sinä, te), ci (sinä, käytetään vain tyylisyistä) li (hän, mask.), ši (hän, fem.), ni (me) ja ili (he) sekä pronominia ĝi (se) vastaavat possessiivipronominit muodostetaan päätteellä -a: mia (minun), via (sinun, teidän), cia (sinun, käytetään vain tyylisyistä), lia (hänen, mask.), šia (hänen, fem.), nia (meidän), ilia (heidän) ja ĝia (sen).