Pääluokka
Pääluokka (myös diateesi, verbigenus, engl. voice) on predikaattiverbin kieliopillinen kategoria, joka heijastaa lauseen verbin argumenttirakennetta eli mitä ja millaisia täydennyksiä (esim. subjekti, objekti) verbiin liittyy. Eurooppalaisessa kielioppiperinteessä keskeisiä pääluokkia ovat aktiivi ja passiivi.[1][2]
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääluokalla voidaan tarkoittaa ensisijaisesti verbin taivutuskategoriaa, joka määrittää tilanteen osallistujiin viittaavien keskeisten lauseenjäsenten, etenkin subjektin aseman lauseessa.[3] Näin on esimerkiksi latinan kieliopissa, missä verbeillä on aktiivi- ja passiivitaivutus: amo ’rakastan’ – amor ’minua rakastetaan’, amat ’hän rakastaa’ – amatur ’häntä rakastetaan’, amabat ’hän rakasti’ – amabatur ’häntä rakastettiin’, amabit ’hän tulee rakastamaan’ – amabitur ’häntä tullaan rakastamaan’ jne. Diateesia voidaan myös ilmaista esimerkiksi sanajärjestyksellä, verbijohdoksilla (esimerkiksi suomen kielen ns. johdospassiivit: asia hoituu) tai apuverbirakenteen avulla (esimerkiksi englannissa: I was kicked by a bull ’minua potkaisi sonni’, ”minä olin potkaistu sonnin toimesta”).[2][4]
Aktiivi tyypillisesti esittää lauseen subjektin verbin toimijana,[5] passiivirakenteissa taas tyypillisesti kieliopillinen subjekti on toiminnan kohde ja varsinainen toimija siirretään taka-alalle.[6] Aktiivin ja passiivin ohella eurooppalaisessa kielioppiperinteessä on klassisen kreikan kieliopista tunnetuksi tullut medium eli mediopassiivi. Se on verbin taivutuskategoria, jolla ilmaistaan, että lauseen subjekti on yhtaikaa sekä toimija että jollakin tapaa toiminnan kohde: παρασκευάζομαι εἰς πόλεμον ’minä varustaudun sotaan’, παρασκευάζομαι πλοῖον ’varustan itselleni laivan’.[7] Diateesiin ja argumenttirakenteeseen liittyvät myös esimerkiksi refleksiivi-ilmaukset (minä peseydyn ~ pesen itseni), kausatiivit (hän pesettää paitansa) tai impersonaaliset rakenteet (paidat pestään; paidan voi pestä pesukoneessa), vaikka niitä ei kieliopeissa välttämättä esitetä ”pääluokkana”.[2]
Pääluokka suomen kieliopissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen kieliopeissa on latinan ja kreikan kielioppeihin palautuvan perinteen mukaan pitkään kuvattu ”aktiivi” ja ”passiivi” omina pääluokkinaan.[8] Itse asiassa suomen passiivi on paremminkin persoonan kategoriaan rinnastuva taivutuskategoria, jolla ei ole erillistä persoonataivutusta, ja toisaalta passiivin tapaisia merkityksiä voidaan suomessa ilmaista myös johdoksilla tai apuverbirakenteilla.[9] Iso suomen kielioppi puhuu verbien aktiivi- ja passiivitaivutuksesta mutta ei enää käytä termiä ”pääluokka” laisinkaan.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kielitiede:pääluokka – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 12.6.2026.
- 1 2 3 David Crystal: A dictionary of linguistics and phonetics, s. 515. Oxford: Blackwell publishing, 2008. ISBN 978-1-4051-5296-9
- ↑ Vesa Koivisto: Erilaisia pääluokkia. Virittäjä, 3.1.1993, 97. vsk, nro 3, s. 500. doi:10.23982/vir.38629 ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Saltarelli, Mario: ”Voice in Latin and Romance: On the Representation of Lexical Subjects”, Issues and theory in romance linguistics : selected papers from the Linguistic Symposium on Romance Languages XXIII, April 1-4, 1993, s. 445–478. Georgetown University Press, 1994.
- ↑ Crystal 2008 s. 9
- ↑ Crystal 2008 s. 353
- ↑ 5. Lektion des griechischen Sprachkurses: Medium, Infinitiv und Imperativ Präsens Passiv gottwein.de. Viitattu 12.6.2026.
- ↑ Paavo Numminen: Kirjoillakin on kohtalonsa. Virittäjä, 1.1.1965, 69. vsk, nro 1, s. 62. doi:10.23982/vir.34870 ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ VISK - § 1331 Onko suomessa oikeastaan passiivia? scripta.kotus.fi. Arkistoitu 1.2.2025. Viitattu 12.6.2026.
- ↑ § 53 Mitä taivutus on? Taivutusmuoto, -tunnus ja -paradigma Iso suomen kielioppi.