Avestan kieli
Avestan kieli (aikaisemmin myös zend) on zarathustralaisuuden pyhässä kirjassa Avestassa käytetyn kuolleen iranilaisen kielen nimitys. Intian parsit kutsuvat sitä pehleviksi.[1]
Avestan kieli on vanhin tunnettu iranilainen kirjakieli. Se sisältää sekä länsi- että itäiranilaisia aineksia. Tekstien katsotaan yleensä syntyneen Keski-Aasiassa tai Khorasanin maakunnassa. Avesta jakautuu kahteen historialliseen kielimuotoon: gathaan, jolla on kirjoitettu Zarathustran laatimina pidetyt hymnit, sekä nuorempaan avestan kieleen. Ne perustuvat ilmeisesti eri murteisiin.[1]
Avesta on kodifioitu varsin myöhään, sassanidien hallituskaudella 300-luvun lopussa tai 500-luvun puolivälissä. Tuolloin sen jo kuollutta kieltä käytettiin vain zarathustralaisten jumalanpalveluksessa. Kodifikaation yhteydessä Avestaa varten laadittiin erityinen keskipersiaan perustuva kirjaimisto, joka sisältää noin 50 merkkiä. Vanhimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat 1200–1300-luvuilta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jazyki mira: Iranskije jazyki. III. Vostotšnoiranskije jazyki, s. 10. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-107-4.
- ↑ Jazyki mira: Iranskije jazyki. III. Vostotšnoiranskije jazyki, s. 11. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-107-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Encyclopædia Iranica: Avestan language (englanniksi)
