Darin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Darin kieli[1] (dariksi dari tai zaban-i dari, aikaisemmin myös farsi-yi kaboli tai kaboli[2]) on Afganistanissa puhuttu indoeurooppalaisten kielten indoiranilaisen haaran iranilaiseen ryhmään kuuluva kieli. Se on paštun ohella Afganistanin toinen virallinen kieli.[3] Afganistanin daria ei tule sekoittaa klassisen persialaisen kirjallisuuden kieleen, josta on käytetty nimityksiä farsi-yi dari (”hovipersia”) ja dari.[4]

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielen puhujat kutsuvat itseään tadžikeiksi tai ”persiankielisiksi”. Käytössä on myös useita paikallisia nimityksiä. Tadžikit asuvat etupäässä Afganistanin keski-, pohjois- ja länsiosissa, mutta pienempiä ryhmiä on maan lähes kaikissa maakunnissa. Äidinkielenään daria ja sen murteita puhuu noin neljä miljoonaa henkeä. Kieltä osaavat kuitenkin myös monet muut maan etniset ryhmät. Yhteensä puhujia lienee 8–10 miljoonaa.[2]

Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dari kuuluu iranilaisten kielten lounaisryhmään.[2] Sillä on yhteinen historia lähisukukieltensä persian ja tadžikin kanssa. Niiden eriytyminen alkoi 1700-luvulla tai eräiden arvioiden mukaan jo 1500-luvulla. Nykyään dari, persia ja tadžikki ovat kolme erillistä kansalliskieltä, joiden kehitykseen vaikuttavat erilaiset murretaustat ja kielikontaktit. Dari poikkeaa lähisukukielistään erityisesti vokalisminsa, verbijärjestelmänsä ja sanastonsa puolesta. Lainasanoja on saatu varsinkin arabiasta ja paštusta, jotka ovat vaikuttaneet myös darin fonetiikkaan ja morfologiaan.[5]

Kielessa on lukuisia alue- ja paikallismurteita,[2] jotka jakautuvat kahteen murreryhmään. Heratin, Hazaradžatin, Logarin ja Gardezin murteet muistuttavat Iranin koillisosissa puhuttavia murteita. Badahšanin, Pandžšerin, Kohistanin ja Kabulin murteet ovat lähellä tadžikin kieltä.[3] Kabulin murteesta on kehittynyt eräänlainen yleiskieli.[2]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dari on paštun ohella Afganistanin toinen virallinen kieli. 1900-luvulla saakka se toimi maan pääasiallisena kirja- ja yleiskielenä. Paštu sai virallisen aseman vuonna 1936.[6]

Kirjakieli perustuu Kabulin murteeseen. Sen normit ovat toistaiseksi vielä vakiintumattomat. Tiedostusvälineiden kielenkäyttö on lähempänä puhekieltä, kun taas virallisissa yhteyksissä käytetään konservatiivisempaa tyyliä.[6] Kirjaimisto on sama kuin persiassa (arabialainen kirjaimisto, jota on täydennetty neljällä lisämerkillä).[5]

Darinkielisen kirjallisuuden juuret ovat 900–1400-lukujen klassisessa persialais-tadžikkilaisessa kirjallisessa perinteessä. Nykyaikainen kaunokirjallisuus syntyi 1900-luvun alussa. Proosatyylin perustajana pidetään nuorafgaanien ideologia Mahmud Tarzia. Monet kirjailijat kirjoittavat darin lisäksi myös paštuksi.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat (3. painos), s. 94. Tampere: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  2. a b c d e Jazyki mira: Iranskije jazyki. I. Jugo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 121. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-048-5.
  3. a b Lingvistitšeski entsiklopeditšeski slovar, s. 127. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1990. ISBN 5-85270-031-2.
  4. Jazyki mira: Iranskije jazyki. I. Jugo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 71, 123. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-048-5.
  5. a b c Jazyki mira: Iranskije jazyki. I. Jugo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 123. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-048-5.
  6. a b Jazyki mira: Iranskije jazyki. I. Jugo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 122. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-048-5.