Tuli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulipalo rakennuksessa

Tuli on korkeassa lämpötilassa tapahtuva(n) palamisen yhteydessä esiintyvä ilmiö, jossa palavasta aineesta syntyy kuumien kaasujen muodostamia valaisevia tulenliekkejä. Se on palamisen havaittava merkki lämmön ja mahdollisen savun lisäksi.

Liekki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bunsenlampun tuottaman liekin väri ja muoto riippuvat palamiselle annetun ilman määrästä. Vasemmalla ilmareikä kiinni, oikealla ilmareikä kokonaan auki.

Liekki on tulen näkyvä muoto ja muodostuu palavasta kaasusta. Liekin valo muodostuu siitä, kun palamisessa energeettisesti virittyneet kemialliset yhdisteet fluoresoivat ylimääräistä energiaansa. Liekin väri riippuu tulen eri osien lämpötilasta ja palamisen täydellisyydestä. Liekin muodon määräävät kuumat kaasuvirtaukset ja polttoaineseossuhde. Liekki voi syntyä jo muutaman sadan asteen lämmössä. Teoriassa liekki voi kuumentua tuhansiin asteisiin, mutta käytännössä ilman typpi viilentää ja laimentaa sitä.[1][2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen käyttää tulta useisiin tarkoituksiin. Tulella tuotetaan lämpöä sekä valoa lamppuihin ja soihtuihin. Tulella kypsennetään ruokaa. Tulen avulla raivataan maastoa ja kulotetaan viljelymaata. Tulella valmistetaan hiiltä, ja tulen avulla työstetään puuta ja metallia sekä valmistetaan keramiikkaa. Tupakka ja muut poltettavat tuotteet sytytetään tulella. Tulella aiheutetaan savua, jota voidaan käyttää hyönteisten torjuntaan, eläinten ajamiseen koloistaan tai mehiläispesistä, tai savumerkkeihin. Tulella voidaan kauterisoida haavoja. Tulta käytetään myös hyvin monenlaisissa seremonioissa.[3]

Tulenteko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tulenteko

Varhaisimpina aikoina tuli sytytettiin kitkan avulla hankaamalla kahta puukeppiä vastakkain. Ns. tulipora oli kehittyneempi menetelmä tarvittavan kitkan aikaansaamiseksi. Tuluksilla iskemällä saadaan aikaan tulen syttymiseen tarvittavia kipinöitä. Nykyisin tärkeimpiä tulentekovälineitä ovat tulitikut ja sytyttimet.

Tuli on vaarallista, sillä tulipalot voivat aiheuttaa suurta tuhoa ja ihminen voi saada palovammoja. Sen vuoksi tulen käyttöä varten rakennetaan erityisiä tulisijoja kuten takkoja ja uuneja, joista tuli ei pääse leviämään muualle.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulen esiintyminen luonnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska happi on tulen edellytys, tulta ja maastopaloja on esiintynyt Maassa vain sen ajan kun ilmakehän happipiptoisuus on ollut riittävän korkea. Tutkimusten mukaan pitoisuuden on oltava tulen leviämisen kannalta vähintään 16 prosenttia, ja kaikkein tehokkaimmin tuli leviää 21–23 prosentin happipitoisessa ilmassa. Happea on ilmakehässä esiintynyt noin kaksi miljardia vuotta. Tulen kannalta pitoisuus nousi riittävälle tasolle arviolta runsaat 400 miljoonaa vuotta sitten. Varhaisimmat säilyneet jäännökset maastopalosta on ajoitettu 420 miljoonan vuoden taakse. Luonnossa esiintyneet palot ovat olleet Maan historiassa sitä yleisempiä, mitä enemmän hiiltä ja kasvimateriaa on ollut tulen polttoaineena. Myös ilmakehän happipitoisuuden voimakas vaihtelu on säädellyt tulen yleisyyttä. Yleisimmin maastopalo on syttynyt salamaniskusta, mutta se on saattanut syttyä myös tulivuoresta, meteoriitti-iskusta tai putoavan kiven aiheuttamasta kipinästä.[4]

Tuli on vaikuttanut Maan historian aikana huomattavasti kasvien evoluutioon. Kun tulipaloja suosivat ilmastovyöhykkeet yleistyivät, joillekin kasveille kehittyi paksu kaarna suojaksi kuumuudelta. Jotkin kasvit kehittivät kävyt, jotka vapauttavat siemenensä tulen vaikutuksesta. Myös kukkakasvien yleistymisen on arvioitu johtuneen osittain tulesta, sillä kukkakasvit valtaavat nopeasti tulen raivaamat aukiot. Tuli on myös pitänyt yllä savanneja.[4]

Ihmisen tulenkäytön historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pystyihminen oppi hallitsemaan tulta ehkä joskus 0,5–1,1 miljoonaa vuotta sitten, joskin on vaikea tietää, milloin se alkoi käyttää tulta ruoan valmistukseen.[5] Tulen hallinta oli ihmisen evoluutiossa keskeinen edistysaskel. Kun neandertalinihmisillä tulenkäyttö yleistyi 300–400 tuhatta vuotta sitten, oli Euroopan asuttaminen jääkauden ajan mahdollista.[6]

Tulella on ihmisen historiassa merkittävä rooli, ja se on ehkä ollut ensimmäisiä palvottavia asioita, joita ihminen on hallinnut, aluksi huonommin ja sitten yhä paremmin. Tuli esiintyy muinaisessa filosofiassa myös merkittävänä olemassaolon ”alkuaineena” yhdessä maan, veden ja ilman kanssa. Tätä käsitystä edusti filosofi Empedokles.[7] Jos tuli oli voimakas liittolainen, niin vesi oli tulen vihollinen, joka pystyi tuhoamaan tulen.

Avotuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuotio.

Avotuli on ulkoilmassa sytytetty tuli. Erityyppisiä avotulia ovat esimerkiksi nuotio, kokko ja rovio.

Tulen sytyttämiseen ja sytytetyn tulen hallintaan liittyy lakisääteisiä rajoitteita palovaaran vuoksi. Avotulen sytyttäminen ei ole sallittua toisen omistamalla maalla siksi, että sytytetystä avotulesta voi syttyä tulipalo, joka voi tuhota toisen kiinteää omaisuutta, kuten rakennuksia, eläimiä, peltoja, metsää tai aiheuttaa hengenvaaran. Kuivan ja lämpimän sään aikana annetaan metsäpalovaroitus, jonka aikana avotulta ei saa tehdä.

Nuotio on yksi vanhimmista avotulen muodoista, jota käytettiin ensin ruuan grillaamiseen, sitten myös keittämiseen padassa tai paistamiseen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jorma Seetula: Mistä muodostuu palamistapahtumassa liekki Tiede.fi. 19.4.2002. Viitattu 2.12.2018.
  2. Liekki on palavaa kaasua Tieteen Kuvalehti. 1.9.2009. Viitattu 2.12.2018.
  3. Norm Kidder: Some Uses of Fire Primitiveways.com. Viitattu 2.12.2018.
  4. a b Kate S. Zalzal: A flammable planet: Fire finds its place in Earth history EARTH. American Geosciences Institute. Viitattu 2.12.2018.
  5. Berg, Lasse: Kalaharin aamunkoitto: Miten ihmisestä tuli ihminen, s. 122–127. (Gryning över Kalahari, 2005.) Suomentanut Riikka Toivanen. Helsinki: Into, 2012. ISBN 978-952-264-129-8.
  6. Wil Roebroeksa & Paola Villab: On the earliest evidence for habitual use of fire in Europe (pdf) PNAS. 2010. Annual Reviews. (englanniksi)
  7. Gerholm, Tor & Magnusson, Siguard: Ajatus, aate ja yhteiskunta, s. 42. Porvoo: WSOY, 1972. ISBN 951-0-000483-9. (suomeksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyne, Stephen J.: Fire : a brief history. London: British Museum Press, 2001. ISBN 0-7141-2762-0. (englanniksi)
  • Wrangham, Richard: Tulella kypsennetty : miten keittotaito teki meistä ihmisiä. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2010. ISBN 978-952-5697-35-3. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Tuli.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuli.