Tuli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuotio.
Rakennus tulessa.

Tuli on korkeassa lämpötilassa tapahtuva(n) palamisen yhteydessä esiintyvä ilmiö, jossa palavasta aineesta syntyy kuumien kaasujen muodostamia valaisevia tulenliekkejä. Se on palamisen havaittava merkki lämmön ja mahdollisen savun lisäksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulen hallinta on ollut ihmisen evoluutiossa keskeinen alkuajan edistysaskel. Kun neanderthalinihmisillä tulenkäyttö yleistyi 300 - 400 tuhatta vuotta sitten, oli Euroopan asuttaminen jääkauden ajan mahdollista.[1] Sen tärkeimpiä käyttötarkoituksia ovat muinaisajasta saakka olleet ruoan valmistus ja asuntojen lämmittäminen. Tulen avulla ihminen on myös valaissut leiripaikkansa, karkottanut vaarallisia petoja, ajanut riistaa alas jyrkänteiltä tai muuten tappanut niitä tulen avulla, parantanut aseitaan (esimerkiksi tulessa teroitettu pistokeihäs) ja myöhemmin valmistanut muun muassa keraamisia astioita ja lasia, jalostanut metalleja ja kulottanut maata paremmin maanviljelyyn sopivaksi. Tulen avulla ihminen on muokannut ympäristöään itselleen sopivammaksi monella tavalla. Toisaalta tuli on myös vaarallinen, sillä tulipalot voivat aiheuttaa suurta tuhoa ja ihminen voi saada palovammoja. Sen vuoksi tulen käyttöä varten rakennetaan erityisiä tulisijoja kuten takkoja ja uuneja, joista tuli ei pääse leviämään muualle.

Varhaisimpina aikoina tuli sytytettiin kitkan avulla hankaamalla kahta puukeppiä vastakkain. Ns. tulipora oli kehittyneempi menetelmä tarvittavan kitkan aikaansaamiseksi. Tuluksilla iskemällä saadaan aikaan tulen syttymiseen tarvittavia kipinöitä. Nykyisin tärkeimpiä tulentekovälineitä ovat tulitikut ja sytyttimet.

Tulella on ihmisen historiassa merkittävä rooli, ja se on ehkä ollut ensimmäisiä palvottavia asioita, joita ihminen on hallinnut, aluksi huonommin ja sitten yhä paremmin. Tuli esiintyy muinaisessa filosofiassa myös merkittävänä olemassaolon ”alkuaineena” yhdessä maan, veden ja ilman kanssa. Tätä käsitystä edusti filosofi Empedokles.[2] Jos tuli oli voimakas liittolainen, niin vesi oli tulen vihollinen, joka pystyi tuhoamaan tulen.

Avotuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avotuli on ulkoilmassa sytytetty tuli. Erityyppisiä avotulia ovat esimerkiksi nuotio, kokko ja rovio.

Tulen sytyttämiseen ja sytytetyn tulen hallintaan liittyy lakisääteisiä rajoitteita palovaaran vuoksi. Avotulen sytyttäminen ei ole sallittua toisen omistamalla maalla siksi, että sytytetystä avotulesta voi syttyä tulipalo, joka voi tuhota toisen kiinteää omaisuutta, kuten rakennuksia, eläimiä, peltoja, metsää tai aiheuttaa hengenvaaran. Kuivan ja lämpimän sään aikana annetaan metsäpalovaroitus, jonka aikana avotulta ei saa tehdä.

Nuotio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuotio on yksi vanhimmista avotulen muodoista, jota käytettiin ensin ruuan grillaamiseen, sitten myös keittämiseen padassa tai paistamiseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wil Roebroeksa & Paola Villab: On the earliest evidence for habitual use of fire in Europe (pdf) PNAS. 2010. Annual Reviews. (englanniksi)
  2. Gerholm, Tor & Magnusson, Siguard: Ajatus, aate ja yhteiskunta, s. 42. Porvoo: WSOY, 1972. ISBN 951-0-000483-9. (suomeksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyne, Stephen J.: Fire : a brief history. London: British Museum Press, 2001. ISBN 0-7141-2762-0. (englanniksi)
  • Wrangham, Richard: Tulella kypsennetty : miten keittotaito teki meistä ihmisiä. Suom. Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2010. ISBN 978-952-5697-35-3. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuli.