Tulenteko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saneja tekemässä tulta

Tulenteko on tulen sytyttämistä jonkin menetelmän avulla. Yleisiä menetelmiä ovat olleet puisella tuliporalla hankaaminen, tuluksilla iskeminen, suurennuslasi, tulitikut, sytytin ja sähkö.

Vanhoja ja uusia tulentekomenetelmiä harjoitellaan paljon partiossa.[1]

Ennen tulenteon oppimista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kuin ihminen oppi tekemään tulta itse, tulta saatiin esimerkiksi salaman aiheuttamista metsäpaloista. Tuli otettiin talteen ja liekkiä pidettiin yllä. Jos se sammui, kytyä suojeltiin ja liekki saatiin syttymään uudestaan syöttämällä kydylle sytykettä kuten tuohenpalasia tai tervalastuja sekä puhaltamalla siihen happea.[2]

Hankaamalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulen sytyttäminen tuliporalla

Tulipora on varhainen tulentekotyökalu. Se on puukeppi, jonka kärkeä pyöritetään toista puukappaletta vastaan. Näin syntyy kitkaa, joka kuumentaa porattavan kolon ja kepin pään. Koloon syntynyt puujauhe alkaa kyteä, ja kydystä voi tehdä liekin lisäämällä sytykettä sen päälle ja puhaltamalla sille happea.[2] Kun tuliporan ympärille kierretään lanka ja sen päistä vedetään, pora saadaan pyörimään nopeammin. Tällaisen tuliporan käyttöön tarvitaan kaksi ihmistä. Kun keppiin kierretty lanka kiinnitetään kaareen ja poraa painetaan alustaa vasten kivellä, pystyy yksi henkilö tekemään tulen.[3]

Tuli saadaan syntymään myös sahaamalla kovemmalla puulla pehmeämpää. Suomessa sahana on käytetty kuivaa koivua ja alustana vähätervaista keloa.[3]

Iskemällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulen sytyttämistä iskemällä nykyaikaisilla tuluksilla

Iskemällä kahta kappaletta kuten tuluksia toisiaan vasten saadaan synnytettyä kipinä, joka saa taulan kytemään. Tuluksina on käytetty usein runsashiilisestä teräksestä tauottua tulusrautaa sekä piikiveä tai kvartsia. Nykyisin retkeilijät käyttävät teollisesti valmistettuja magnesiumpuikkoja. Taula voidaan valmistaa monenlaisesta materiaalista. Suomessa taula on valmistettu usein taulakäävästä. Amerikoissa ja Keski-Euroopassa tuluksina käytettiin usein hiillettyä lumppua eli pellavakangasta.[2]

Piikiven säkenöintiä hyödynnettiin myös varhaisissa ampuma-aseissa, joita kutsuttiin piilukoiksi.[4]

Tulitikuilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulitikut keksittiin vuonna 1833.[3]

Sytyttimellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sytyttimessä raapaisemalla syntyvä kipinä sytyttää sen säiliössä olevan kaasun.[3]

Suurennuslasilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulen voi sytyttää kohdistamalla auringonsäteitä suurennuslasilla tai vastaavalla oikeanmuotoisella lasilla kuten vesipullolla.[1]

Tulimännällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulimäntä on yksinkertainen väline, jossa polttoaine syttyy kokoonpuristetun ilman aiheuttamasta kuumuudesta.[5]

Sähköllä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastuslangan saa hehkumaan kun sitä kuumennetaan sähköllä.[6]

Kemiallisella reaktiolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulen voi saada aikaan sekoittamalla keskenään tiettyjä kemikaaleja, jolloin syntyy kemiallinen reaktio ja tapahtuu syttyminen.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Antti Tuominen: Nuotio syttyy ilman tikkujakin vaikka tuluksilla tai kepeillä hinkkaamalla, mutta riittääkö sytytysvälineeksi vesipullo? Yle uutiset. 3.8.2013. Viitattu 12.2.2018.
  2. a b c Ilkka Seikku: Tulenteko Luonnossa.org. Viitattu 12.2.2018.
  3. a b c d Rokka, Pekka & Järnfors, Leena & Nieminen, Matti: Ennen vanhaan: perinnekirja, s. 94–98. Visionääri Oy, 1998. ISBN 9529680244.
  4. Tulenteko ennen tulitikkuja Tieteen kuvalehti. 1.9.2009. Viitattu 12.2.2018.
  5. Declan Fleming: Fire pistons 1.11.2012. Royal Society of Chemistry. Viitattu 12.2.2018.
  6. Aikuisten aktiviteetit: nuotio syttyy Hämeen Partiopiiri ry. Viitattu 12.2.2018.
  7. Anne Marie Helmenstine: Chemical Fire ThoughtCo.. 31.1.2018. Viitattu 12.2.2018.
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.