Kaasuvalaistus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sisäkäyttöinen kaasuvalaisin 1800-luvulta

Kaasuvalaistus yleistyi nopeasti kaupunkikaasun käyttöönoton myötä. Alkuun valaisimet olivat pelkkiä kaasusoihtuja, joiden valaisu perustui liekissä hehkuvaan hiileen. Valokaasun täytyi siten sisältää hiilivetyjä, jotka paloivat valaisevalla liekillä.

Kaupunkien keskustoihin ilmestyi nopeasti lyhtypylväitä, joissa paloi kaasuvalo öisin. Syntyi myös ammattikunta, jonka tehtävänä oli sytytellä valot joka ilta. Sittemmin tekniikka kehittyi, sytyttäminen ja sammuttaminen hoidettiin automaattisilla lyhdyillä, jotka reagoivat kaasuverkon paineeseen. Päivisin niissä paloi vain pieni herätystuli. Kunnolla kaasuvalo alkoi loistaa vasta 1800-luvun lopulla hehkusukan keksimisen jälkeen.

Sähkövalo syrjäytti kaasuvalon 1900-luvulla.

Nykyään kaasuvaloa tapaa retkivalaisimissa ja sähköverkon ulottumattomissa.

Berliiniin asennetaan kaasulyhtyjä vuonna 1890. Stereokuvapari.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.