Suutari (kala)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suutari
Naarassuutari
Naarassuutari
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Heimo: Särkikalat Cyprinidae
Suku: Tinca
Cuvier, 1816
Laji: tinca
Kaksiosainen nimi
Tinca tinca
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Suutari (kala) Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Suutari (kala) Commonsissa
Suutari akvaariossa.

Suutari (Tinca tinca) on Euraasiassa laajalle levinnyt sisävesien särkikala, joka elää myös Itämeren murtovedessä. Suutari on Tinca-suvun ainoa laji.[2]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suutari on ruumiiltaan tanakka, väriltään tumman puhuvan oliivinvihreä tai pronssinruskea kala. Suomut ovat pienet, tiukasti limaiseen ihoon kiinnittyneet. Silmät ovat oranssinpunaiset, pienemmät kuin särkikaloilla yleensä. Suu on pieni, suupielissä on lyhyet viiksisäikeet. Pyrstön tyvi on tukeva, pyrstö jokseenkin neliömäinen. Muut evät sen sijaan ovat muodoltaan silmiinpistävästi pyöristyneet, selkäevä on lyhyt. Sukupuolet eroavat toisistaan vatsaevien muodossa ja koossa: koiraalla vatsaevät ovat naaraan eviä huomattavasti suuremmat. Suomessa pyydetyt suutarit ovat yleensä 30–40 cm:n pituisia ja 0,5–1,5 kg:n painoisia. Muualla Euroopassa suutari voi kasvaa yli 8 kg:n mittaan.[2] Suomen 2000-luvun ennätyssuutari painoi 3,55 kg.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suutari elää Etelä-Suomen lämpimissä sisävesissä 62. leveysasteen eteläpuolella. Rannikkovesissä sitä on tavattu Merenkurkun pohjoispuolellakin.[2] Lajin laaja kokonaislevinneisyys kattaa lähes koko Euroopan ja ulottuu Aasiassa Mongoliaan sekä Siperian Ob- ja Jenisei-jokien vesistöalueille.[4] Istutettuna se esiintyy muillakin mantereilla.[2]

Elintavat ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suutari on tyypillisesti rehevien, seisovien vesien kala, joka tulee toimeen vähähappisessakin vedessä. Se elää pohjan tuntumassa ja syö lähinnä pohjaeläimiä kuten äyriäisiä, matoja, kotiloita ja hyönteisten toukkia. Suutari kutee alkukesällä matalassa rantavedessä kasvillisuuden seassa. Pienet mätimunat, joita voi olla satoja tuhansia, takertuvat vesikasveihin.[2]

Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa suutaria ei juuri arvosteta ruokakalana.[2] Muualla Euroopassa ja Ruotsissakin suutaria kuitenkin pidetään maukkaana[4][5] ja sitä kasvatetaankin lammikoissa annoskalaksi.[2] Suomessa suutaria on kasvatettu istutettavaksi toisiin vesistöihin, ja suuri osa nykyesiintymistä onkin näiden istutusten tulosta.[2]

Suutaria saadaan katiskoilla, verkoilla ja rysillä. Muualla Euroopassa se on myös suosittu onkikala; suuri suutari tarjoaa tiukan vastuksen.[2][5]

Suutarin erikoisia värimuotoja (kultasuutari) viljellään ja käytetään Euroopassa lammikoiden koristekaloina.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Freyhof, J. & Kottelat, M.: Tinca tinca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 21.08.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Lauri Koli: Suomen kalat. WSOY, 1990. ISBN 951-0-23123-1.
  3. 2000-luvun Suomen ennätyskalat ja Suomen ennätyskalarekisteriin hyväksytyt suurkalat Kalatalouden keskusliitto. Viitattu 19. maaliskuuta 2007.
  4. a b Tinca tinca (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)
  5. a b Allt om Fisk: Sutare Ivarsson, A..

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]