Tämä on lupaava artikkeli.

Kielletty kaupunki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ylimmän harmonian halli Kielletyssä kaupungissa
Alueen pohjapiirros. Tärkeimpiä osia:[1]
A. Keskipäivän portti
B. Jumalallisen ylpeyden portti
C. Kukkaportti
D. Kukkaportti
E. Kulmatornit
F. Ylimmän harmonian portti
G. Ylimmän harmonian halli
H. Entinen keisarillinen kirjapaino
J. Kulttuuripalatsi ja keisarillinen kirjasto (ylh.)
K. Keisarilliset keittiöt
L. Taivaallisen puhtauden halli (alh.), yhteyden halli ja maallisen rauhan palatsi
M. Keisarillisen rauhan paviljonki ja keisarillinen puutarha
N. Hengenravinnon palatsi
O. Rauhan ja pitkäikäisyyden palatsi

Kielletty kaupunki (pinyin Zijincheng) on palatsialue Pekingin keskustassa Kiinassa. Alue oli aikoinaan Kiinan keisarien asuinalue ja maan hallintokeskus. Nykyisin alue on palatsimuseo.[2] Kielletty kaupunki on malliesimerkki kiinalaisesta arkkitehtuurista ja rakennustekniikasta, ja sen valmistuttua vuonna 1420 sillä oli seuraavien 300 vuoden ajan vaikutusta Qing-dynastian aikaisiin hallintorakennuksiin.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen rakentaminen aloitettiin Ming-dynastiaan kuuluvan keisari Yonglen aikana vuonna 1406, ja hovi otti sen käyttöön vuonna 1420. Alue sai nimensä siitä, että useimmilta alamaisilta oli pääsy sinne kielletty, ja ainoastaan keisari itse sai liikkua alueella vapaasti.[2]

Kielletty kaupunki ei enää Kiinan vallankumouksen 1911–1912 jälkeen ollut hallinnon keskuspaikka, ja osa rakennuksista on tuhoutunut, mutta yleisesti ottaen se on kuitenkin säilynyt. Viimeinen keisari Pu Yi sai asua siellä vuoteen 1924. Aluetta on kunnostettu 1900-luvun lopulla, ja vuonna 1987 se nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi.[2]

Mitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielletyn kaupungin sivut ovat noin 1000 × 800 metriä. Muurit ovat yli 10 metriä korkeat.[4] Alue on 72 hehtaarin laajuinen.[2]

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muureilla ympäröidyn rakennuskompleksin arkkitehtuuri noudattaa tarkasti kiinalaisia fengshui-periaatteita. Alue on rakennettu pohjois–etelä-suuntaisesti, kuten muukin Peking. Kaikki alueen tärkeimmät rakennukset on suunnattu etelään auringon kunniaksi. Rakennusten ja juhla-aukioiden järjestys kuvastaa keisarillista valtaa ja korostaa yksilön vähäpätöisyyttä.[2]

Palatsialueen eteläosassa on suuria rakennuksia, joissa hallitsijat hoitivat virallisia seremonioita ja valtioasioita. Pohjoisosassa oli asuinpalatseja sekä suuria halleja puolivirallisia tilaisuuksia varten.[4]

Alueen merkittävimpiä rakennuksia ovat eteläinen sisäänkäynti Keskipäivän portti (Wu), Ylimmän harmonian halli (Taihedian) sekä keisarillinen puutarha (Yuhuayuan). Keskipäivän portti on 38 metriä korkea ja yksi alueen korkeimmista rakennuksista, ja sen alkuperäisiä tarkoituksia oli olla keisarin julistusten ja esiintymisten taustana. Portin takana on 140 × 210 metrin laajuinen piha, jonka halki virtaa Kultainen joki. Joen ylittää viisi marmorista siltaa, jotka johtavat Ylimmän harmonian portille. Portin pohjoispuolella on ulompi sisäpiha, joka on Kielletyn kaupungin sydämessä. Siellä on kolmen hallintorakennuksen reunustama tasanne ja suuri aukio. Tämä alue on noin kolmen hehtaarin laajuinen. Sen vierellä on Ylimmän harmonian halli, jossa on keisarin valtaistuin. Salin pinta-ala on 64 × 37 metriä, ja se yhtä korkea kuin Keskipäivän portti.[2] Ylimmän harmonian halli on suurin Kielletyn kaupungin yksittäisistä rakennuksista. Se oli arvokkain valtaistuinsali, jota käytettiin suurissa juhlissa. Hallin pohjoispuolella oleva pienempi paviljonki, Täydellisen sopusoinnun halli, oli keisarin käytössä esimerkiksi hänen valmistautuessaan vastaanottoihin. Kolmas pääpalatsi on Sopusoinnun säilyttämisen halli, jota käytettiin suurvasallien vastaanottamiseen ja muihin suuriin banketteihin.[5]

Taivaallisen puhtauden portti johtaa palatsialueen takaosan pihalle. Siellä on jälleen kolme palatsia, jotka ovat kuitenkin eteläisempiä palatseja pienempiä.[6]

Maallisen tyyneyden portti vie keisarilliseen puutarhaan, jonka orgaaninen muoto rikkoo alueella vallitsevan jäykän symmetrian. Puutarha oli keisarin lepopaikka, ja siellä on puita, kalalammikoita, kukkaistutuksia ja veistoksia sekä taolainen temppeli.[2] Länsipuolella oli kolmen viimeisen keisarin yksityisasunnot. Siellä oli myös keisarinnan ja keisarillisten sivuvaimojen asuntoja; niiden paikalla on nyt taidekokoelmia. Itäpuolella asui myös kuningasperheen naisia ja myös useimmiten kruununperillinen. Siellä on nykyisin näyttelytiloja.[7]

Museon kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielletyn kaupungin palatsimuseossa on noin miljoona taide-esinettä, joista useimmat ovat kuuluneet Ming- ja Qing-dynastian hoveille. Taide-esineisiin kuuluu maalauksia, keramiikkaa, kultaisia, hopeisia ja pronssisia esineitä, jade-esineitä, koruommeltöitä, lakkatöitä ja lakattua emalia. Niiden lisäksi museossa on hovin käyttämiä tavaroita, kuten koruja, kelloja, lääkkeitä, huonekaluja ja sisustustarvikkeita.[8]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huotari, Tauno-Olavi: Kiinan nähtävyyksiä. Suomi–Kiina-seura, 1988. ISBN 951-99919-3-X. </ref>

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Honour, Hugh & Fleming, John: Maailman taiteen historia, s. 556. Otava, 2010 (kolmas painos, 1999; ensimmäinen painos ilmestyi 1992). ISBN 951-1-16753-7.
  2. a b c d e f g Forbidden City Encyclopaedia Britannica. Viitattu 3.10.2014.
  3. Imperial Palaces of the Ming and Qing Dynasties in Beijing and Shenyang UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 5.10.2014.
  4. a b Huotari 1988, s. 14.
  5. Huotari 1988, s. 16.
  6. Huotari 1988, s. 17.
  7. Huotari 1988, s. 18.
  8. The Palace Museum China Through a Lens. Viitattu 3.2.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]