Siirry sisältöön

Sichuanin isopandan rauhoitusalueet

Wikipediasta
Sichuanin isopandan rauhoitusalueet
Tarhattuja isopandoja tutkimuskeskuksessa lähellä Chengdun kaupunkia Sichuanissa.
Tarhattuja isopandoja tutkimuskeskuksessa lähellä Chengdun kaupunkia Sichuanissa.
Maailmanperintökohde
Sijainti Sichuan, Kiina
30°50′0″N, 103°0′0″E
Tyyppi luonto
Kriteerit (x)
Tunnusnumero 1213
Valintahistoria
Valintavuosi 2006

Sichuanin isopandan rauhoitusalueet (kiin.: 四川大熊猫栖息地; pinyin: Sìchuān dàxióngmāo qīxīdì) sijaitsevat Sichuanin maakunnassa, Kiinassa. Niissä elää yli 30 prosenttia maailman isopandoista. Alue on laajuudeltaan 924 500 hehtaaria ja käsittää seitsemän luonnonsuojelualuetta ja yhdeksän maisemapuistoa Quinglain ja Jiajin vuoristoissa. Isopandan lisäksi rauhoitusalue on myös harvinaisten kultapandan, lumileopardin ja puuleopardin suojapaikka. Kaikkiaan siellä on havaittu 109 nisäkäslajia (yli 20 % kaikista kiinalaisista nisäkkäistä). Alue on tärkeä kotoperäisten lintulajien keskittymä, ja siellä on tavattu 365 lintulajia, joista 300 pesimälajeja. Alue on kuitenkin erityisen tärkeä kasviston kannalta, sillä se on yksi maailman lauhkean vyöhykkeen kasvistoltaan rikkaimmista paikoista, ja siellä on havaittu yli 5 000 kasvilajia. Merkittäviä ryhmiä ovat esimerkiksi magnoliat, bambut, alppiruusut ja orkideat. Alue on satojen perinteisten lääkekasvien suojapaikka ja geenipankki. Monet niistä ovat nyt uhanalaisia.[1]

Sichuanin isopandan rauhoitusalueet otettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2006.

Tämä Aasiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.