Kultapanda

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultapanda
Ailurus fulgens RoterPanda LesserPanda.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Ailuridae
Suku: Ailurus
Laji: fulgens
Kaksiosainen nimi
Ailurus fulgens
F. Cuvier, 1825
Levinneisyyskartta
Kultapandan levinneisyys
Kultapandan levinneisyys
Alalajit
  • A. f. fulgens
  • A. f. refulgens
  • A. f. styani
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kultapanda Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultapanda Commonsissa

Kultapanda (Ailurus fulgens) eli pikkupanda tai kissakarhu on petoeläinten lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Toisin kuin useimmat muut lahkon eläimet kultapanda on kasvinsyöjä. Se on erikoistunut etenkin bamburavintoon. Kultapanda on noin puolen metrin pituinen, hännän kanssa noin metrin. Kultapanda on erittäin uhanalainen eläinlaji. Sitä tavataan luonnonvaraisena ainoastaan Himalajan alueella, aivan eteläisessä Kiinassa ja Pohjois-Myanmarissa. Kultapandoja arvioidaan olevan noin 2 500 yksilöä, mutta määrä vähenee jatkuvasti elinympäristön pirstoutumisen ja metsästyksen vuoksi. Kultapanda on sukunsa ja heimonsa (Ailuridae) ainoa nykyisin elävä laji.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultapandan ruumiin pituus on noin 60 cm ja massa 3–6 kg. Sillä on tuuhea, noin 50 cm pitkä häntä. Sen turkki on tuuhea ja väritykseltään ruskea-musta, mutta naamassa on vaihteleva määrä valkoista. Hännässä väritys vaihtelee jaksoittaisesti siten, että hännässä näyttäisi olevan peräkkäin useita renkaita.

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultapanda on hämäräajan eläin, se liikkuu pääosin aamuisin ja iltaisin ja yöllä. Kultapandat elävät yksinään tai pareittain. Niillä on reviireillään vakituiset lepo- ja nukkumispaikat, yleisimmin luolassa, tiheässä oksistossa tai ontossa puussa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras synnyttää pesään 1–4 sokeaa poikasta. Ne avaavat silmänsä 7–9 päivän vanhoina ja lähtevät pesästä 45 päivän kuluttua. Emo hoitaa pentuja noin kahdeksan kuukauden ajan.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultapandan pääravintoa ovat bambunversot, mutta ne syövät myös ruohoa, juuria, jäkäliä, hedelmiä, hyönteisiä sekä linnunmunia ja -poikasia.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultapandat elävät Himalajan vuoristoalueella Nepalissa, Etelä-Tiibetissä, Myanmarissa ja Koillis-Intiassa. Lisäksi niitä on tavattu Kiinan Yunnanin ja Sichuanin maakunnista.[2] Sichuanin alueen uskotaan olleen kultapandojen, kuten myös muiden eläinlajien, turva-alue (refugio) viimeisen jääkauden aikaan. Brahmaputra-joen uskotaan eristäneen kultapandat kahteen osapopulaatioon, jotka ovat kehittyneet eri alalajeiksi. Aiemmin kultapandojen levinneisyysalue ulottui etelämmäksi Intiaan ja pohjoisemmaksi Kiinaan kuin nykyään.

Kultapandat viihtyvät lauhkean vyöhykkeen lehti- ja havumetsissä, joiden lämpötila on 10–25 °C:n välillä. Vuotuisen lämpötilavaihtelun takia kultapandat siirtyvät vuorenrinteillä ylös tai alas sopivaan lämpötilaan. Tämän vuoksi kultapandoja on nähty jopa 2 200–4 800 metrin korkeudessa. Kultapandat liikkuvat myös ravinnon saatavuuden mukaan etenkin bambun perässä. Ne elävät samoilla alueilla isopandan kanssa, joka samoin on erikoistunut bambun syömiseen.

Kultapandoja on monissa eläintarhoissa ympäri maailmaa, Suomessa sekä Korkeasaaren eläintarhassa että Ähtärin eläinpuistossa. Ähtäriin ensimmäinen kultapandanaaras saapui kesäkuussa 2015.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wang, X., Choudhury, A., Yonzon, P., Wozencraft, C. & Than Zaw: Ailurus fulgens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 12.7.2014. (englanniksi)
  2. Terrell Heath ja Josh Platnick: Ailurus fulgens Animal Diversity Web. Viitattu 10.4.2008. (englanniksi)