Dani Alves

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dani Alves
Russia-Brazil 23 March 2018 (cropped) 2.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Daniel Alves da Silva
Syntymäaika 6. toukokuuta 1983 (ikä 39)
Syntymäpaikka Juazeiro, Brasilia
Pelipaikka oikea laitapuolustaja
Pituus 172 cm[1]
Paino 70 kg[1]
Seura
Seura
Junioriseurat
1996–1998 Juazeiro Social Clube
1998–2001 Bahia
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2001–2002 Bahia 25 (2)
2002–2008 Sevilla 175 (11)
2008–2016 Barcelona 247 (14)
2016–2017 Juventus 19 (2)
2017–2019 Paris Saint-Germain 48 (2)
2019–2021 São Paulo 76 (8)
2021–2022 Barcelona 14 (1)
2022–2023 Pumas 13 (0)
Maajoukkue
2003 Brasilia U20 7 (0)
2021 Brasilia U23 / olympia 7 (0)
2006– Brasilia 126 (8)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 13. tammikuuta 2023[2][3].
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 13. tammikuuta 2023[4][3].

Mitalit
Maa:  Brasilia
Miesten jalkapallo
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Tokio 2020
Copa América
Kultaa Kultaa Venezuela 2007
Kultaa Kultaa Brasilia 2019
Maanosaliittojen cup
Kultaa Kultaa Etelä-Afrikka 2009
Kultaa Kultaa Brasilia 2013

Daniel ”Dani” Alves da Silva (s. 6. toukokuuta 1983 Juazeiro) on brasilialainen jalkapalloilija, joka edusti viimeksi meksikolaista Pumasia, josta sai kuitenkin potkut tammikuussa 2023 epäillyn raiskauksen vuoksi.[5] Pelipaikaltaan Alves on oikea laitapuolustaja, mutta kykenee pelaamaan myös oikeana laitalinkkinä. Hän on tehnyt pitkän uran myös Brasilian jalkapallomaajoukkueessa sekä espanjalaisessa FC Barcelonassa.[3] Hänelle on myönnetty myös Espanjan kansalaisuus.

Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alves aloitti ammattilaisuransa kotimaassaan Bahian riveissä vuonna 2001 ja voitti samana vuonna Bahian osavaltiomestaruuden. Vuonna 2002 hän siirtyi espanjalaiseen Sevillaan, jossa hän voitti kahdesti UEFA Cupin sekä kertaalleen UEFA Super Cupin, Copa del Reyn ja Espanjan supercupin.[3]

Elokuussa 2007 Alves kertoi tahtovansa siirtoa Sevillasta, koska on mielestään voittanut kaiken seurassa. Vahvimmin Sevillassa loistanutta brasilialaista oli hankkimassa Chelsea, joka oli valmis pulittamaan Alvesista yli 30 miljoonaa euroa.[6] Siirto ei kuitenkaan toteutunut spekuloinneista huolimatta.

Alves pelasi Sevillassa vuosina 2002–2008 kaikkiaan 175 Primera Divisiónin ottelua, joissa hän teki 11 maalia ja antoi 17 maalisyöttöä. Mestarien liigan kahdeksassa ottelussa hän teki kaksi ja syötti kolme maalia. UEFA-cupissa hän pelasi 26 ottelua, joissa hän viimeisteli kaksi ja alusti seitsemän maalia.[3]

Alves päätti solmia aluksi kauden 2008–2009 kattavan sopimuksen FC Barcelonan kanssa.[7] Hän pelasi Barcelonassa lopulta vuoteen 2016 saakka kaikkiaan 247 Espanjan pääsarjaottelua, joissa teki 14 ja syötti 67 maalia. Espanjan-mestaruuden hän voitti kuusi kertaa. Mestarien liigassa hän pelasi 80 ottelua, joissa viimeisteli viisi maalia ja antoi 19 maalisyöttöä. Hän voitti Mestarien liigan 2009, 2011 ja 2015 ja oli kahdessa viimeksi mainitussa finaalissa avauskokoonpanossa. Espanjan cupin hän voitti Barcelonassa neljä kertaa ja seurajoukkueiden maailmanmestaruuden kolmesti.[3]

Alves siirtyi kesällä 2016 ilmaissiirrolla Juventukseen, jossa pelasi ainoalla kaudellaan 19 Serie A -ottelua, joissa teki kaksi ja syötti kolme maalia. Juventus voitti sekä liiga- että cupmestaruuden. Mestarien liigassa Alves teki Juventukselle 12 ottelussa kolme maalia ja antoi neljä maalisyöttöä.[3]

Kesällä 2017 Alves siirtyi ilmaiseksi Paris Saint-Germainiin, jossa saavutti avauskaudellaan kansallisen triplamestaruuden ja seuraavallakin kaudella liigamestaruuden. Hän pelasi PSG:ssä 48 Ligue 1:n ottelua, joissa teki kaksi ja syötti 14 maalia. Mestarien liigan 11 ottelussa hän viimeisteli kaksi maalia.[3]

Alves siirtyi São Pauloon ilmaissiirrolla kesällä 2019 ja voitti São Paulon osavaltiomestaruuden 2021. Hän palasi marraskuussa 2021 Barcelonaan, ja pelasi loppukauden aikana 14 liigaottelua, joissa teki yhden ja syötti kolme maalia. Kesällä 2022 hän siirtyi Pumasiin.[3]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alves oli voittamassa Brasilian riveissä nuorten maailmanmestaruutta vuonna 2003. Ensimmäisen miesten maaottelunsa hän pelasi lokakuussa 2006. Hän juhli Copa Américan mestaruutta vuonna 2007. Copa Américan finaalissa Alves onnistui maalinteossa kun Argentiina kaatui 3–0. Hän pelasi Brasilian kaikissa viidessä ottelussa MM-kilpailuissa 2010 ja neljässä ensimmäisessä ottelussa MM-kilpailuissa 2014. Hän pelasi kaikki kuusi ottelua ja teki yhden maalin Brasilian voittaessa Copa Américan 2019. Hän pelasi kaikki ottelut Brasilian voittaessa olympiakultaa Tokiossa 2021. Hän pelasi kaksi ottelua MM-kilpailuissa 2022.[3]

Alves on tammikuun 2023 puoliväliin mennessä pelannut 126 A-maaottelua, joissa hän on tehnyt kahdeksan ja syöttänyt 21 maalia. Otteluista 11 on ollut MM-kisapelejä, 19 Copa Américan otteluita, 30 MM-karsintaotteluita, kahdeksan maanosaliittojen cupin otteluita ja 58 ystävyysotteluita.[3]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2023 Alves vangittiin Espanjassa epäiltynä raiskauksesta, jonka väitetään tapahtuneen barcelonalaisessa yökerhossa uudenvuodenaattona. Alvesin meksikolainen seura UNAM irtisanoi hänen sopimuksensa tapauksen johdosta. Alves on naimisissa Joana Sanzin kanssa.[8]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty tammikuussa 2023.[2]

Bahia

  • Campeonato Baiano: 2001

Sevilla

Barcelona

Juventus

PSG

Sao Paulo

Brasilian maajoukkue

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dani Alves.
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.