Filippo Inzaghi
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Filippo Inzaghi | |
| Syntymäaika | 9. elokuuta 1973 | |
| Syntymäpaikka | Piacenza, Italia | |
| Pelipaikka | hyökkääjä | |
| Pituus | 181 cm | |
| Paino | 74 kg | |
| Lempinimi | Pippo, Superpippo | |
| Junioriseurat | ||
 Piacenza
| ||
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1991–1995 1992–1993 1993–1994 1995–1996 1996–1997 1997–2001 2001–2012 |
Piacenza → Leffe (laina)→ Verona (laina) Parma FC Atalanta BC Juventus Milan
|
39 (15) 21 (13) 36 (13) 15 (2) 33 (24) 122 (58) 427 (337) |
| Maajoukkue | ||
| 1993–1996 1997–2007 |
Italia U21 Italia
|
14 (3) 57 (25) |
| Valmennusura | ||
| 2012–2014 2014–2015 2016–2018 2018–2019 2019–2021 2021–2022 2022– |
AC Milan Primavera AC Milan Venezia Bologna Benevento Brescia Reggina
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Filippo "Pippo" Inzaghi (s. 9. elokuuta 1973 Piacenza, Italia) on italialainen valmentaja ja entinen jalkapalloilija. Myös hänen veljensä Simone on entinen jalkapalloilija. Kesäkuusta 2022 lähtien hän on toiminut Regginan päävalmentajana.
Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inzaghi aloitti ammattilaisuransa vuonna 1991 kotikaupunkinsa seurassa, Serie B:n Piacenza Calciossa. Peliaika oli kuitenkin kortilla, ja hän siirtyi yhden kauden jälkeen sarjatasoa alemmas, Serie C1:n Leffeen. Leffe-kauden päätteeksi Inzaghi palasi Serie B:hen, tällä kertaa Hellas Veronaan, ja sieltä pian takaisin Piacenzaan. Kausi 1995–1996 oli hänen ensimmäisensä korkeimmalla sarjatasolla. Ensimmäinψen Serie A -joukkue oli Parma FC. "Pippo" ei tehnyt läpimurtoaan Parmassa, vaan siirtyi Atalantaan. 24 liigamaalia ja maalikuninkuus debyyttikaudella Atalantassa nostivat hänet maansa parhaiden hyökkääjien joukkoon.
Juventus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juventus FC osti huippuvireisen kärkipelaajan itselleen. Inzaghi muodosti uudessa joukkueessa vaarallisen hyökkäysparin Alessandro Del Pieron ja Zinedine Zidanen kanssa. Inzaghi pelasi neljä kautta Juventuksessa, jonka aikana hän voitti Scudetton ensimmäisellä kaudellaan Juventuksessa. Serie A:ssa Inzaghi oli varsin tehokas maalinteossa kolmen kauden ajan tehden parhaimmillaan 18 maalia. Mestarien liigassa hän oli parhaimmillaan kaudella 1999–2000, jolloin Inzaghi teki 10 maalia 8 ottelussa. Viimeisellä kaudellaan Juventuksessa hän pelasi 28 ottelua ja päätti hakea uutta nostetta uralleen, kun Juventus alkoi suosia enemmän ranskalaishyökkääjää David Trezeguetia.
AC Milan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2001 Inzaghi siirtyi AC Milaniin, jossa hän on saavuttanut suurimman osan menestyksestään. Saavuttuaan Milaniin Inzaghi kärsi polvivammaa alkukauden ja tuli mukaan kauden puolessa välissä, jolloin hän muodosti vaarallisen kärkiparin Andri Ševtšenkon kanssa. Seuraava kausi menikin Milanin kannalta todella vakuuttavasti heidän voitettua muun muassa Mestarien liigan lisäksi Serie A -mestaruuden kahden kauden sisällä. Inzaghin kannalta kausi 2002–2003 meni hyvin, mutta seuraavat kaudet erityisesti 2003–2004 ja 2004–2005 olivat rikkonaisia loukkaantumisten vuoksi. Sittemmin hän on kyennyt pelaamaan noin 20 liigaottelua kautta kohden.
15. maaliskuuta 2009 Inzaghi teki uransa 300 maalin AC Sienaa vastaan pelatussa ottelussa.[1] Toukokuussa 2012 Inzaghi ilmoitti lopettavansa uransa Milanissa kauden jälkeen.
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italian maajoukkueessa Inzaghi on pelannut 57 ottelua ja tehnyt niissä 25 maalia.[2] Hän edusti Italiaa MM-kisoissa 1998, 2002 ja 2006, joista viimeksi mainitun Italia voitti. Maajoukkuedebyyttinsä hän teki kesäkuussa 1997 Brasiliaa vastaan pelatussa ottelussa.
Saavutukset pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Serie A:n voitto: 1998, 2004, 2011
- Italian Cupin voitto: 2003
- Italian Supercupin voitto: 1997, 2004
- Mestarien liigan voitto: 2003, 2007
- UEFA Super Cupin voitto: 2003
- Maailmanmestaruus: 2006
- Serie A:n maalikuninkuus: 1997 (24 maalia)
Valmennusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päätettyään uransa kauteen 2011–2012 Inzaghi siirtyi heinäkuussa 2012 AC Milanin nuorten joukkueen valmentajaksi vuoteen 2014 asti ulottuvalla sopimuksella.[3] Kesäkuun alussa 2014 Milan tiedotti, että Inzaghista tulee seuran edustusjoukkueen uusi päävalmentaja kaksivuotisella sopimuksella. [4] Inzaghi ei onnistunut päävalmentajana nostamaan Milania takaisin Serie A:n kärkikahinoihin, vaan joukkue jatkoi alavireisiä esityksiään. Liigassa sijoitus oli vasta 10:s ja europelipaikat jäivät toista kautta perättäin Milanille haaveeksi. Kesäkuun alussa 2015 seurajohto ilmoitti, ettei Pippo Inzaghi jatka seuran päävalmentajana.[5]
Kesäkuussa 2016 Inzaghista tuli Lega Prossa pelanneen Venezian päävalmentaja.[6] Kausi päättyi Venezian osalta Lega Pron menestykseen ja nousuun Serie B:hen.[7] Kaudella 2017/18 Inzaghi luotsasi Venezian sensaatiomaisesti Serie B:ssä viidenneksi ja nousukarsintoihin, joissa joukkue kuitenkin hävisi US Città di Palermolle.
Kesäkuussa 2018 Inzaghista tuli Serie A -seura Bolognan päävalmentaja. [8] Inzaghin pesti päättyi potkuihin tammikuun lopulla 2019, kun vain kaksi ottelua voittanut seura oli juuttunut Serie A:ssa sijalle 18. [9]
Kesäkuussa 2019 Inzaghista tuli Serie B -seura Beneventon päävalmentaja.[10] Inzaghi luotsasi seuran Serie B:n mestaruuteen koronapandemian varjostamalla kaudella 2019/20 ja joukkue nousi historiansa toista kertaa Serie A:han.[11] Pääsarjassa Benevento jäi kaudella 2020/21 sijalle 18 ja putosi vain yhden kauden jälkeen takaisin Serie B:hen. Inzaghin sopimusta ei jatkettu kauden jälkeen.[12]
Beneventosta lähtönsä jälkeen Inzgahi jatkoi uraansa Brescian päävalmentajana.[13] Hän sai potkut maaliskuussa 2022, vaikka joukkue oli Serie B:ssä viidentenä taistelemassa noususta pääsarjaan.[14] Potkuja oli edeltänyt sekava tilanne, sillä Inzaghin sopimuksen mukaan seura ei voinut irtisanoa häntä mikäli sarjasijoitus oli parempi kuin kahdeksas.[15] Toukokuussa 2022 seura kertoi, että Inzaghi on palkattu uudelleen Brescian valmentajaksi joukkueen hävittyä nousukarsinnat.[16]
Heinäkuussa 2022 hän kuitenkin siirtyi Regginan päävalmentajaksi, eikä enää palannut Bresciaan.[17]
Saavutukset valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Serie B: 2020
- Lega Pro: 2017
- Coppa Italia Lega Pro: 2017
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pippo sai 300 täyteen MTV3. 15.3.2009. Viitattu 20.4.2009. (suomeksi)
- ↑ Di Maggio, Roberto & Pierrend, José Luis: Italy - Record International Players 29.11.2018. RSSSF. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Inzaghi, Allievi Nazionali acmilan.com 24.7.2012 Viitattu 26.7.2012 (italiaksi)
- ↑ AC Milan: Filippo Inzaghi replaces Clarence SeedorfBBC.com 9.6.2014 Viitattu 18.6.2014 (englanniksi)
- ↑ Milan-Inzaghi, ora è addio. Pippo esonerato "con grande dispiacere" La Gazzetta dello Sport 4.6.2015 Viitattu 7.6.2015 (italiaksi)
- ↑ Ufficiale: Pippo Inzaghi allenatore del VeneziaSport Mediaset 7.6.2016 Viitattu 21.6.2018 (italiaksi)
- ↑ THE REBIRTH OF VENEZIA FCThe Set Pieces Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Bologna appoint InzaghiFootball Italia 13.6.2018 Viitattu 21.6.2018 (englanniksi)
- ↑ Filippo Inzaghi replaced by Sinisa Mihajlovic as Bologna manager BBC Football 28.1.2019 Viitattu 29.1.2019 (englanniksi)
- ↑ Official: Benevento appoint Inzaghi Football Italia 22.6.2019. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Benevento promoted into Serie A! Football Italia 29.6.2020. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Filippo Inzaghi announces he's leaving Benevento TribalFootball. Viitattu 7.12.2022.(englanniksi)
- ↑ Pippo Inzaghi is new Brescia coach Football Italia 8.6.2021. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Brescia, Corini è il nuovo allenatore: esonerato Inzaghi Sky Sports. 23.3.2022. Viitattu 7.12.2022. (italiaksi)
- ↑ Soccer-Contract clause saves Inzaghi from the sack at high-flying Brescia Reuters. 11.2.2022. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Pippo Inzaghi incredibly rehired by Brescia owner Cellino after play-off lossFootball Italia 27.5.2022. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Felice Saladini: ”Pippo Inzaghi per tre anni mister della nostra Reggina” Reggina 1914. 12.7.2022. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Inzaghi FootballDatabase.com-tietokannassa (englanniksi)
| Edeltäjä: Clarence Seedorf |
AC Milanin päävalmentaja 2014–2015 |
Seuraaja: Siniša Mihajlović |
| Edeltäjä: Roberto Donadoni |
Bolognan päävalmentaja 2018–1/2019 |
Seuraaja: Siniša Mihajlović |
| Edeltäjä: Roberto Stellone |
Regginan päävalmentaja 2022– |
Seuraaja: – |
1 Toldo | 2 Bergomi | 3 P. Maldini | 4 Cannavaro | 5 Costacurta | 6 Nesta | 7 Pessotto | 8 Torricelli | 9 Albertini | 10 Del Piero | 11 D. Baggio | 12 Pagliuca | 13 Cois | 14 Di Biagio | 15 Di Livio | 16 Di Matteo | 17 Moriero | 18 R. Baggio | 19 Inzaghi | 20 Chiesa | 21 Vieri | 22 Buffon | Valmentaja C. Maldini
1 Abbiati | 2 Ferrara | 3 Maldini | 4 Albertini | 5 Cannavaro | 6 Negro | 7 Di Livio | 8 Conte | 9 Inzaghi | 10 Del Piero | 11 Pessotto | 12 Toldo | 13 Nesta | 14 Di Biagio | 15 Iuliano | 16 Ambrosini | 17 Zambrotta | 18 Fiore | 19 Montella | 20 Totti | 21 Delvecchio | 22 Antonioli | Valmentaja Zoff
1 Buffon | 2 Panucci | 3 Maldini | 4 Coco | 5 Cannavaro | 6 Zanetti | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Inzaghi | 10 Totti | 11 Doni | 12 Abbiati | 13 Nesta | 14 Di Biagio | 15 Iuliano | 16 Di Livio | 17 Tommasi | 18 Delvecchio | 19 Zambrotta | 20 Montella | 21 Vieri | 22 Toldo | 23 Materazzi | Valmentaja Trapattoni
1 Buffon | 2 Zaccardo | 3 Grosso | 4 De Rossi | 5 Cannavaro | 6 Barzagli | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Toni | 10 Totti | 11 Gilardino | 12 Peruzzi | 13 Nesta | 14 Amelia | 15 Iaquinta | 16 Camoranesi | 17 Barone | 18 Inzaghi | 19 Zambrotta | 20 Perrotta | 21 Pirlo | 22 Oddo | 23 Materazzi | Valmentaja Lippi
| ||||||||||
