Siniša Mihajlović

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siniša Mihajlović
Siniša Mihajlović lokakuussa 2010.
Henkilötiedot
Syntymäaika 20. helmikuuta 1969 (ikä 48)
Syntymäpaikka Vukovar, Kroatian sosialistinen tasavalta, Jugoslavia
Pituus 185 senttimetriä
Seura
Seura Italian lippu Torino FC
Tehtävä Päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1988–1991
1990–1992

1992–1994
1994–1998
1998–2004
2004–2006
Jugoslavian lippu Vojvodina Novi Sad
Jugoslavian lippu Belgradin Punainen Tähti
Italian lippu AS Roma
Italian lippu UC Sampdoria
Italian lippu SS Lazio
Italian lippu Internazionale
Yhteensä
75 (20)
53 (15)

59 (2)
118 (13)
167 (26)
39 (7)
511 (83)
Maajoukkue
1991–2003 Jugoslavian lippuSerbia ja Montenegron lippu Jugoslavia 63 (10)
Valmennusura
2006–2008
2008–2009
2009–2010
2010–2011
2012–2013
2013–2015
2015–2016
2016–
Italian lippu Internazionale (apuv.)
Italian lippu Bologna FC
Italian lippu Calcio Catania
Italian lippu ACF Fiorentina
Serbian lippu Serbian maajoukkue
Italian lippu UC Sampdoria
Italian lippu AC Milan
Italian lippu Torino FC

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Siniša Mihajlović (s. 20. helmikuuta 1969 Vukovar) on serbialainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskuspuolustaja. Kesästä 2016 lähtien hän on toiminut Torino FC:n päävalmentajana.

Mihajlović tunnettiin vasenjalkaisena vapaapotkuspesialistina. Mihajlović teki Serie A:ssa 28 vapaapotkumaalia, joka oli ennätys ennen Andrea Pirlon päästyä samoihin lukemiin 2015.[1]

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuratasolla Mihajlović pelasi Jugoslavian pääsarjassa viisi kautta, joiden aikana kertyi 111 ottelua ja 28 maalia Vojvodina Novi Sadissa (1988–1991) ja Punaisessa tähdessä (1990–1992). Vuonna 1992 hän siirtyi Italian Serie A:han. Hän pelasi Italiassa Romassa (1992–1994), Sampdoriassa (1994–1998), Laziossa (1998–2004) ja Interissä (2004–2006).

Maajoukkueessa Mihajlović pelasi 63 ottelua ja teki 10 maalia.

Pelaajana Mihajlović oli erittäin temperamenttinen ja herätti tunteita laidasta laitaan. Kovan, tarkan ja kierteisen potkun lisäksi hänet tunnettiin likaisesta pelityylistään. Hänelle langetettiin kahden ottelun mittainen pelikielto vuonna 2000 hänen herjattua rasistisesti Mestarien liigan ottelussa Lazio–Arsenal senegalilaissyntyistä Patrick Vieiraa. Hän myös syljeskeli kanssapelaajiensa päälle ja keräsi huomattavan määrän varoituksia sekä ulosajoja. Ottelussa Suomea vastaan kesällä 2003 hän sai suoran punaisen kortin työnnettyään Mikael Forssellin maahan.

Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2006 Mihajlović ilmoitti lopettavansa kauden jälkeen keväällä. Ura jalkapallon parissa kuitenkin jatkui hänen siirryttyään Roberto Mancinin apulaisvalmentajaksi FC Internazionale Milanon organisaatiossa. Yhdessä Mancinin kanssa Mihajlović luotsasi Internazionalen kahteen perättäiseen Serie A:n voittoon. Hän sai Mancinin tavoin potkut toukokuussa 2008.

Marraskuussa 2008 Mihajlović palasi valmennustehtäviin siirtyen Serie A:n hännille juuttuneen Bologna FC:n päävalmentajaksi. [2]

Mihajlovićin ura Bolognassa alkoi hyvin, mutta kauden vanhetessa suoritustaso putosi jälleen alkukauden tasolle. Mihajlovićin lopulliseksi kohtaloksi koitui 1–4-tappio suoran putoajan paikalla keikkuneelle AC Sienalle ja serbi sai potkut huhtikuun puolivälissä 2009. [3]

Joulukuun alussa 2009 Mihajlović palasi valmennustehtäviin, kun Serie A:n putoamiskamppailuun vajonnut Calcio Catania palkkasi hänet valmentajakseen. [4] Mihajlovićin johdolla Catania pelasi hyvän kevätkauden ja sijoittui lopulta kolmanneksitoista välttäen putoamisen 10 pisteen erolla. Kauden jälkeen Mihajlović jätti yllättäen seuran. Huhuttiin, että hän siirtyisi FC Internazionale Milanon päävalmentajaksi mikäli José Mourinho jättää joukkueen. [5] Pian Cataniasta lähtönsä jälkeen kuitenkin uutisoitiin, että hän siirtyy ACF Fiorentinan päävalmentajaksi kaksivuotisella sopimuksella. [6]

Mihajlovićin ensimmäisellä valmennuskaudellaan Fiorentinassa joukkue sijoittui yhdeksänneksi. Kaudella 2011–2012 hän sai potkut kymmenen ottelun jälkeen, kun Fiorentina oli kolmella voitollaan vasta 12:ntena. Mihajlovićin korvaajaksi nimettiin Delio Rossi.[7]

Huhtikuussa 2012 Mihajlović palasi valmennustehtäviin Serbian maajoukkueen uutena päävalmentajana. [8] Mihajlovićin tavoitteena oli johdattaa Serbia MM-kisoihin 2014. Karsinnat sujuivat kuitenkin heikosti ja Serbia jäi karsintalohkonsa kolmanneksi häviten lohkovoittaja Belgialle 12 pisteellä. Jatkokarsintapaikkakin jäi kolmen pisteen päähän. Marraskuun puolivälissä 2013 Mihajlović jätti Serbian maajoukkueen ja siirtyi Serie A:n putoamiskamppailuun ajautuneen UC Sampdorian päävalmentajaksi. [9] Mihajlovićin johdolla Sampdoria paransi otteitaan ja säilytti lopulta helposti sarjapaikkansa Serie A:ssa. Hän teki kauden jälkeen jatkosopimuksen Sampdorian kanssa ja luotsasi seuran kaudella 2014/15 liigassa hienosti seitsemänneksi. Kauden jälkeen Mihajlović ilmoitti, ettei jatka päävalmentajana kauden jälkeen. [10]

Kesäkuun puolivälissä AC Milan teki kaksivuotisen sopimuksen Mihajlovićin kanssa.[11] Milanin liigakausi alkoi Mihajlovićin alaisuudessa takkuillen, kun joukkue hävisi syksyllä muun muassa ACF Fiorentinaalle ja paikallisvastustaja Interille. Kauden vanhetessa joukkue paransi otteitaan tammi-helmikuussa joukkue pelasi 12 ottelua ilman tappioita. Mestaruustaistelussa Milan joutui kuitenkin takaa-ajajaksi ja kevään edetessä seura juuttui tappioputkeen ja liigan kuudenneksi. Seurajohdon tyytymättömyys Mihajlovićia kohtaan kasvoi, eikä serbialaista pelastanut lopulta edes Milanin luotsaaminen Coppa Italian finaaliin. Hän sai potkut tehtävistään 12. huhtikuuta 2016.[12]

Toukokuussa 2016 Mihajlović allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Torino FC:n kanssa.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rob Smyth: The Joy of Six: free-kick specialists 28.8.2009. The Guardian. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
  2. Arrigoni geht, Mihajlovic kommt
  3. Papadopulo löst Mihajlovic ab
  4. Mihajlovic coacht Catania
  5. Mihajlovic ist frei - Ersetzt er Mourinho?
  6. Mihajlovic übernimmt die Fiorentina
  7. Fiorentina erotti Sinisa Mihajlovicin YLE Urheilu. 7.11.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 8.11.2011.
  8. Mihajlovic futur sélectionneur L'Equipe. 12.4.2012. L'Equipe. Viitattu 13.4.2012.
  9. Mihajlovic tauscht Serbien mit Sampdoria Kicker.de. 16.11.2013. Kicker.de. Viitattu 17.11.2013.
  10. Lettera aperta di Sinisa Mihajlovic: «Arrivederci Samp, resterai casa mia» Sampdoria. 1.6.2015. Sampdoria.it. Viitattu 7.6.2015.
  11. AC Milan serbialaisen luotsin komentoon YLE. 16.6.2015. yle.fi. Viitattu 16.6.2015.
  12. Sinisa Mihajlovic sacked as coach of Milan and replaced by youth coach The Guardian. 12.4.2016. theguardian.com. Viitattu 12.4.2016.
  13. Official: Miha in, Ventura out at Torino Football Italia. 25.5.2016. Football Italia. Viitattu 1.6.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Daniele Arrigoni
Bologna FC:n päävalmentaja
11/2008–4/2009
Seuraaja:
Giuseppe Papadopoulo
Edeltäjä:
Gianluca Atzori
Calcio Catanian päävalmentaja
12/2009–2010
Seuraaja:
Marco Giampaolo
Edeltäjä:
Cesare Prandelli
ACF Fiorentinan päävalmentaja
2010–11/2011
Seuraaja:
Delio Rossi
Edeltäjä:
Vladimir Petrović
Serbian maajoukkueen päävalmentaja
4/2012–11/2013
Seuraaja:
Ljubinko Drulović
Edeltäjä:
Delio Rossi
UC Sampdorian päävalmentaja
11/2013–2015
Seuraaja:
Walter Zenga
Edeltäjä:
Filippo Inzaghi
AC Milanin päävalmentaja
2015–4/2016
Seuraaja:
Cristian Brocchi
Edeltäjä:
Giampiero Ventura
Torino FC:n päävalmentaja
2016–
Seuraaja:
-