UC Sampdoria

U.C. Sampdoria
Koko nimi	Unione Calcio Sampdoria
Perustettu	1946
Kenttä	Stadio Luigi Ferraris, Genova
– kapasiteetti	36 536
Sarja	Serie B
Puheenjohtaja	Marco Lanna
Päävalmentaja	Andrea Pirlo
}} Kotipeliasu	}} Vieraspeliasu
	Infobox OKNimi-testi OK

Unione Calcio Sampdoria on genovalainen jalkapallojoukkue, joka pelaa Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Serie B:ssä. Seura perustettiin vuonna 1946, kun kaksi joukkuetta, Sampierdarenese ja Andrea Doria yhdistyivät. Seura tunnetaan lempinimellä Blucerchiati (sinirenkainen) ja joskus sen nimi lyhennetään muotoon Samp tai Doria. Sampdoria pelaa ottelunsa Stadio Luigi Ferrarisilla, jonka se jakaa yhdessä paikallisvastustajansa Genoa CFC:n kanssa.

Sampdoria on voittanut scudetton kerran vuonna 1991. Italian Cupin se on voittanut neljästi (viimeisin vuonna 1994) ja Cup-voittajien cupin vuonna 1990. Vuonna 1992 se hävisi Mestarien liigan finaalissa FC Barcelonalle.

Historia

Perustaminen ja varhaiset vuodet

Sampierdarenese ja Andrea Doria perustettiin 1890-luvulla, ja niistä tuli pian kilpailijoita Genovan johtavalle seuralle Genoa CFC:lle. Useiden vuosikymmenten jälkeen nämä kaksi seuraa yhdistyivät vuonna 1946 muodostaen Unione Calcio Sampdorian. Fuusion aikaan molemmat seurat pelasivat Serie A:ssa, joten Sampdoria jatkoi suoraan korkeimmalla sarjatasolla kaudella 1946–47.^[1]

Vaikka seura pysyi Serie A:ssa monien kausien ajan, sen ensimmäiset 30 vuotta huipputasolla jäivät suurelta osin saavutuksiltaan vaatimattomiksi. Erityisesti 1970-luku oli pettymysten aikaa, ja seura näytti tuomitulta viettämään tulevaisuuttaan lähinnä Serie B:ssä.^[1]

Ensimmäiset mestaruudet

Käännekohta tuli vuonna 1979, kun Paolo Mantovani nimitettiin seuran uudeksi presidentiksi. Hänen visionsa ja taloudelliset panostuksensa osoittautuivat valtavaksi piristysruiskeeksi. Seura nousi takaisin Serie A:han vuonna 1982 ja voitti ensimmäisen pokaalinsa, Coppa Italian, vuonna 1985.^[1]

Vuonna 1986 päävalmentajaksi nimitettiin Vujadin Boškov, mikä vei seuraa entisestään eteenpäin. Hänen johdollaan Sampdoria voitti kaksi Coppa Italiaa sekä seuran ensimmäisen eurooppalaisen pokaalin, Cup-voittajien cupin.^[1]

Huipentuma nähtiin vuonna 1991, jolloin Sampdoria voitti ainoan Serie A:n mestaruuden historiassaan. Seuraavana vuonna seura eteni Euroopan cupin finaaliin, mutta hävisi niukasti FC Barcelonalle jatkoajalla.^[1]

Mantovanin kuolema ja laskukausi

Mantovanin kuolema vuonna 1993 oli järkytys koko seurayhteisölle. Vaikka seura voitti saman kauden Coppa Italian Sven-Göran Erikssonin valmennuksessa (seuran neljännen cup-mestaruuden) taloudelliset vaikeudet pakottivat pian parhaiden pelaajien myyntiin. Ei kauan kestänyt, kun Sampdoria putosi jälleen Serie B:hen, jossa se viihtyi vuoteen 2002 asti.^[1]

Tuolloin uusi presidentti Riccardo Garrone toi seuraan tuoretta pääomaa. Seura nousi nopeasti takaisin Serie A:han ja vakiinnutti asemansa arvostettuna nuorten pelaajien kehityspaikkana. Monet lahjakkaat pelaajat myytiin merkittäviin siirtosummiin, mikä auttoi seuran taloutta pysymään tasapainossa.^[1]

Kaudella 2004–2005 se sijoittui peräti viidenneksi päästen Uefa Cupiin. Kausi 2005–2006 oli pettymys. Liigassa seura jäi 14. sijalle, joka muuttui Italian jalkapalloskandaalin jälkeen 12. sijaksi, ja Uefa Cupista se putosi jo lohkovaiheessa.

Kaudella 2009–2010 Luigi Delneri johdatti Sampdorian upeisiin suorituksiin ja seura sijoittui sarjassa neljänneksi. Näin ollen se pääsi karsimaan paikastaan Mestarien liigan lohkovaiheeseen, missä se kuitenkin epäonnistui. Delneri jätti paikkansa kauden jälkeen ja siirtyi Juventuksen peräsimeen. Hänen seuraajakseen palkattiin Domenico Di Carlo. ^[2] Di Carlo luotsasi Sampdorian Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen. Talven tullen Sampdorian meno kuitenkin hyytyi ja lopulta kehnot tulokset johtivat Di Carlon potkuihin maaliskuussa 2011. Valmennusvastuun otti Alberto Cavasin. ^[3] Kauden päätteeksi Sampdoria sijoittui 18. ja tippui Serie B:hen. Vuotta myöhemmin se nousi takaisin pääsarjaan kukistettuaan nousukarsintafinaalissa Varesen^[4]