Siirry sisältöön

Rafael van der Vaart

Wikipediasta
Rafael van der Vaart

Rafael van der Vaart vuonna 2014.
Henkilötiedot
Koko nimi Rafael Ferdinand van der Vaart
Syntymäaika 11. helmikuuta 1983 (ikä 42)
Syntymäpaikka Heemskerk, Alankomaat
Pelipaikka hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Pituus 176 cm
Junioriseurat
1987–1993 De Kennemers
1993–2000 Ajax
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2000–2005 Ajax 117 (52)
2005–2008 Hamburger SV 74 (30)
2008–2010 Real Madrid 58 (11)
2010–2012 Tottenham Hotspur 63 (24)
2012–2015 Hamburger SV 78 (16)
2015–2016 Real Betis 7 (0)
2016–2018 Midtjylland 17 (2)
2018 Esbjerg 3 (0)
Yhteensä 417 (135)
Maajoukkue
1998 Alankomaat U15 1 (0)
2000 Alankomaat U18 3 (0)
2001 Alankomaat U20 5 (1)
2001 Alankomaat U21 5 (2)
2001–2013 Alankomaat 109 (25)
Valmennusura
2021–2023 Esbjerg (apuv.)
2022 Esbjerg (väliaikainen)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Mitalit
Maa:  Alankomaat
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Etelä-Afrikka 2010

Rafael Ferdinand van der Vaart (kuuntele ääntämys (ohje), s. 11. helmikuuta 1983 Heemskerk) on alankomaalainen jalkapalloilija, joka pelasi Alankomaiden maajoukkueessa 109 maaottelua ja teki niissä 25 maalia.[1] Seuratasolla hän pelasi kotimaansa lisäksi muun muassa Espanjassa, Saksassa ja Englannissa. Hän oli pelipaikaltaan hyökkäävä keskikenttäpelaaja.[2]

Van der Vaartin isä on alankomaalainen ja äiti espanjalainen.[3]

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymmenvuotiaana van der Vaart osallistui amsterdamilaisen suurseuran Ajaxin koetilaisuuteen. Hänen taitonsa huomattiin nopeasti, ja hän pääsi koeajalle ja jäi lopulta pysyvästi seuraan. Van der Vaart teki debyyttinsä Ajaxin edustusjoukkueessa 17-vuotiaana 1–1-tasapelissä Den Boschia vastaan kaudella 1999–2000.

Kaudella 2000–2001 van der Vaart sai rutkasti enemmän peliaikaa kuin ensimmäisellä kaudellaan. Hänen hyökkäyslahjansa huomattiin, ja hän sai pelipaikan Co Adriaansen miehistössä hyökkäävänä keskikenttäpelaajana. Ajaxin kannattajat valitsivat hänet seuran vuoden lahjakkuudeksi, ja hänet valittiin italialaisen jalkapallolehden Calcio Managerin äänestyksessä Euroopan lahjakkaimmaksi jalkapalloilijaksi.[4] Seuraavalla kaudella van der Vaart kärsi kaksi vakavaa polvivammaa. Vaikka iso osa kaudesta meni loukkaantuneena, hän onnistui tekemään Ajaxille 14 maalia. Kautta 2003–2004 varjostivat jälleen loukkaantumiset, mutta niistä huolimatta Van der Vaart onnistui tekemään 18 maalia pelaamassaan 21 sarjaottelussa.

Kauden 2004–2005 alussa valmentaja Ronald Koeman päätti nimetä van der Vaartin edustusjoukkueen kapteeniksi. Hän loukkaantui 18. elokuuta pelatussa maaottelussa Ruotsia vastaan Ajax-joukkuekaveri Zlatan Ibrahimovićin taklauksesta. Tämä johti Ibrahimovićin äkkinäiseen myyntiin italialaisseura Juventukseen kuun lopussa. Ajax yritti kuumeisesti etsiä uutta hyökkääjää onnistumatta. Van der Vaartin palattua valmentaja Koemanilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa hänet hyökkäykseen kehnosti pelanneen Wesley Sonckin tilalle.

Heikkojen esitysten myötä Koeman otti joulukuussa 2004 kapteeninnauhan pois van der Vaartilta. Hän sai medialta paljon kritiikkiä: häntä haukuttiin ylipainoiseksi ja syytettiin liiallisesta juhlimisesta morsiamensa Sylvie Meisin kanssa. Joukkueen uudeksi valmentajaksi tuli Danny Blind, jonka aikana van der Vaart oli suurimman osan ajasta loukkaantuneena. Hän ilmoitti haluavansa pois Ajaxista kauden jälkeen. Ajax myi van der Vaartin 1. kesäkuuta 2005 Saksan Bundesliigan HSV:hen 5,5 miljoonalla eurolla.

Siirtyminen HSV:hen tuli jalkapallomaailmalle yllätyksenä; seura oli nähnyt loiston päivänsä, ja huolimatta vaikeista Ajax-kausista van der Vaartia pidettiin edelleen todella lupaavana pelaajana. Siirto osoittautui kuitenkin positiiviseksi tekijäksi van der Vaartin uralla. Hän johti joukkueen vuoden 2005 Intertoto Cupin voittoon, ja Bundesliigan kolmas sija takasi paikan seuraavan kauden Mestarien liigassa. Van der Vaart oli joukkueen paras maalintekijä.

Van der Vaart Real Madridin paidassa.

Kaudella 2006–2007 van der Vaart nostettiin HSV:n kapteeniksi. Loukkaantuminen ajoi kuitenkin hänet jälleen kentän reunalle. Loukkaantumisen aikana joukkue oli sarjassa putoajan paikalla ja voitti vain kerran ennen talvitaukoa. Van der Vaartin paluulla oli selvä vaikutus, etenkin Mestareiden liigassa, jossa hän teki kolmessa ottelussa yhtä monta maalia. Tulokset antoivat joukkueelle toivoa 16 parhaan joukkoon pääsystä. HSV sijoittui kuitenkin lohkonsa viimeiseksi Arsenalin, Porton ja TsSKA Moskovan taakse. Van der Vaart sai sijoituksesta huolimatta paljon ylistystä suorituksistaan. HSV selvisi Van der Vaartin johdolla ulos putoajan paikalta, voittaen Bayern Münchenin, Schalken ja Werder Bremenin. Joukkue sijoittui seitsemänneksi ja selviytyi seuraavan kauden Intertoto Cupiin.

Van der Vaart oli jälleen hyvässä pelikunnossa kaudella 2007–2008 ja teki 12 maalia HSV:n taistellessa pitkään Bundesliigan kakkossijasta. Lopulliseksi sijoitukseksi jäi neljäs, joka oikeutti paikkaan seuraavan kauden UEFA Cupissa. Euroopassa joukkue selvisi Intertoto Cupin kautta UEFA Cupiin, jossa se ylsi neljännesvälieriin.

Vuodesta 2007 lähtien van der Vaart oli lukuisten siirtohuhujen kohteena ja lopulta elokuussa 2008 hän siirtyi äitinsä synnyinmaan Espanjan suurseuraan Real Madridiin.[5] Urheilulehti Marcan mukaan madridilaisseura maksoi HSV:lle 10–13 miljoonan euron siirtokorvauksen.[6] Joukkueeseen kuuluivat jo entuudestaan van der Vaartin maanmiehet Royston Drenthe, Ruud van Nistelrooy, Arjen Robben ja Wesley Sneijder.

Van der Vaart pelasi Madridissa yhteensä kahden kauden ajan, saldonaan 11 maalia 58 La Liga-ottelussa.

Van der Vaart Tottenhamissa vuonna 2011

Tottenham Hotspur

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

31. elokuuta 2010 siirtoikkunan viimeisenä aukiolopäivänä van der Vaart siirtyi englantilaisseura Tottenhamiin 10 miljoonan euron siirtokorvauksella.[7] Hän pelasi lontoolaisseurassa kahden kauden ajan. Kaudella 2010–2011 hän pelasi Valioliigassa 28 ottelua, joissa hän teki 13 maalia ja antoi yhdeksän maalisyöttöä. Mestarien liigassa hän pelasi seitsemän ottelua ja teki kaksi maalia. Kaudella 2011–2012 hän pelasi 33 valioliigaottelua, joissa hän teki 11 ja syötti seitsemän maalia. Kaudella 2012–2013 Van der Vaart ehti pelata kaksi valioliigaottelua.[2]

Paluu Hampuriin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van der Vaart siirtyi elokuussa 2012 takaisin vanhaan seuraansa Hamburger SV:hen.[8] Hänet nimettiin huhtikuussa 2013 joukkueen uudeksi kapteeniksi.[9] Hän pelasi kolmen kauden aikana HSV:ssä 78 bundesliigaottelua, joissa hän teki 16 ja syötti 20 maalia.[2]

Van der Vaartin sopimus HSV:n kanssa päättyi kesään 2015, eikä sitä uusittu.[10]

Kesäkuussa 2015 Van der Vaart allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Espanjan Primera Divisióniin takaisin nousseen Real Betisin kanssa.[11] Kaudella 2015–2016 Van der Vaart pelasi seitsemän Primera Divisiónin ottelua sekä kaksi Copa del Reyn ottelua.[2]

FC Midtjylland

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2016 Van der Vaart siirtyi tanskalaisseura FC Midtjyllandiin kaksivuotisella sopimuksella.[12] Debyyttikaudellaan Midtjyllandissa hän pelasi 15 Tanskan Superliigan ottelua, joissa hän teki kaksi maalia. Kaudella 2017–2018 hän pelasi Midtjyllandin voittamassa Tanskan Superliigassa vain kaksi ottelua. Hän pelasi kaudella 2017–2018 myös kuusi ottelua Midtjyllandin reservijoukkueessa.[2]

Esbjerg ja uran päätös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2018 Van der Vaart solmi yksivuotisen sopimuksen Tanskan Superliigaan kaudeksi 2018–2019 nousseen Esbjergin kanssa.[13] Van der Vaart kärsi syyskaudella 2018 loukkaantumisista ja pelasi lopulta Esbjergissä vain kolme sarjaottelua sekä yhden Tanskan cupin ottelun. Hän pelasi myös kaksi ottelua Esbjergin reservijoukkueessa.[2][14]

5. marraskuuta 2018 Van der Vaart ilmoitti lopettavansa pelaajauransa.[14]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van der Vaart pelasi vuosina 1998–2001 useissa eri Alankomaiden juniorimaajoukkueissa. Hän edusti Alankomaita alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2000 sekä alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2001.[2]

Van der Vaart debytoi Alankomaiden jalkapallomaajoukkueessa 6. lokakuuta 2001, ottelussa Andorraa vastaan. Hän kuului maajoukkueen kokoonpanoon vuosien 2004, 2008 ja 2012 EM-kilpailuissa, sekä vuosien 2006 ja 2010 MM-kilpailuissa. Vuoden 2014 MM-kilpailut van der Vaart joutui jättämään väliin loukkaantumisen vuoksi. Hänen viimeiseksi maaottelukseen jäi 19. marraskuuta 2013 pelattu ystävyysottelu Kolumbiaa vastaan.[2][1]

Van der Vaart pelasi Alankomaiden maajoukkueessa yhteensä 109 ottelua ja teki niissä 25 maalia.[1]

Ura valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van der Vaart toimi elokuusta 2021 tammikuuhun 2023 vanhan seuransa Esbjergin apuvalmentajana. Hän toimi myös maaliskuusta kesäkuuhun 2022 Esbjergin väliaikaisena päävalmentajana.[15]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van der Vaart oli vuosina 2005–2013 naimisissa alankomaalaisen mallin ja televisiopersoonan Sylvie Meisin kanssa. Heillä on vuonna 2006 syntynyt poika Damián, joka on isänsä tavoin jalkapalloilija ja teki debyyttinsä ammattilaistasolla Jong Ajaxin joukkueessa elokuussa 2025.[16][17]

Van der Vaart on parisuhteessa käsipalloilija Estavana Polmanin kanssa ja heillä on kesäkuussa 2017 syntynyt tytär.[18][19]

Alankomaiden maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c Netherlands – Record International Players 5.7.2018. rsssf. Viitattu 28.7.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Rafael van der Vaart Transfermarkt. (englanniksi)
  3. Scholes, Tom: The undeniable talents of Rafael van der Vaart, a player born a decade too late These Football Times. 24.10.2018. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  4. Van der Vaart voted ’European Talent of the Year’ Ajax USA.
  5. Rafael van der Vaart to Real Madrid HSV. Viitattu 4.8.2008.
  6. El Madrid cerrará hoy a Van der Vaart Marca. Viitattu 4.8.2008.
  7. Van der Vaart, pendiente del OK de la Premier para firmar Marca. Viitattu 1.9.2010.
  8. Van der Vaart returns to Hamburg Fox Sports. 31.8.2012. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  9. Hamburg name van der Vaart as skipper SoccerNews. 11.4.2013. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  10. Rafael Van der Vaart and Marcell Jansen set for Hamburg exits Sky Sports. 28.3.2015. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  11. Rogers, Iain & Jimenez, Tony: Promoted Betis sign Van der Vaart on three-year deal Reuters. 16.6.2015. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  12. FC Midtjylland sign former Tottenham midfielder Rafael van der Vaart Sky Sports. 10.8.2016. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  13. González, Marco: Van der Vaart joins promoted Danish side Esbjerg Diario AS. 4.8.2018. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  14. a b Rafael van der Vaart: Former Tottenham and Real Madrid midfielder retires BBC Sport. 5.11.2018. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  15. Rafael van der Vaart - Manager profile Transfermarkt. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  16. Van der Vaarts divorce Deutsche Welle. 2.1.2013. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  17. Damian van der Vaart played his first game for Ajax One.uz. 9.8.2025. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  18. Dochtertje van Estavana Polman en Rafael van der Vaart geboren NU.nl. 23.6.2017. Viitattu 9.10.2025. (hollanniksi)
  19. Polman's long road to comeback takes another turn at Paris 2024 ihf.info. 1.8.2024. Kansainvälinen käsipalloliitto. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Arnold Bruggink
Alankomaiden vuoden nuori pelaaja
2001
Seuraaja:
Robin van Persie