Kukkotappelu
Kukkotappelu on perinteinen laji, jossa kaksi tappelukukkoa usutetaan toisiaan vastaan. Kukot tappelevat yleensä kuolemaan asti. Kukkotappeluita järjestetään kilpailu-, viihde- ja vedonlyöntitarkoituksessa.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kukkotappelun uskotaan olevan kotoisin Aasiasta, missä sitä harrastettiin mahdollisesti jo viimeistään 2500 eaa. Englannissa kukkotappelusta tuli suosittua 1700-luvulla, mutta vuonna 1835 maa kielsi kukkotappelut ensimmäisenä maana maailmassa. Englannista kukkotappelu levisi Yhdysvaltoihin.[1]
Ottelutapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tappelukukot jalostetaan erityisen aggressiivisiksi. Kukolla kasvaa jalan takaosassa kannus, jota se käyttää puolustaessaan itseään tai tapellessaan. Tappelukukon kannus yleensä leikataan pois ja korvataan keinotekoisella kannuksella, joka voi olla piikkimäinen tai veitsimäinen, ja se voi olla vain toisessa jalassa tai molemmissa jaloissa. On myös ottelumuoto, jossa kukot tappelevat kokonaan ilman kannuksia. Tämä ei kuitenkaan välttämättä vähennä kukkojen vammoja.[1]
Yhdessä tapahtumassa järjestetään useita tappeluita. Tappelurinkiin asetetaan yleensä vastakkain kaksi samanpainoista kukkoa. Kasvattajat tuovat tapahtumaan omia kukkojaan ja maksavat osanottomaksun. Voittajakukon omistaja voittaa osanottomaksuista kootun rahapalkinnon. Ottelujen aikana katsojat lyövät vetoja voittajista.[1]
Kukoille voidaan antaa piristeitä ennen ottelua. Kukkotappelu voi kestää pisimmillään jopa tunteja, ja kukot kärsivät tappeluissa vakavia vammoja. Omistajat yrittävät elvyttää ottelun aikana kukkojaan esimerkiksi imemällä verta niiden keuhkoista, jotta ne voisivat jatkaa tappelemista. Jos tappelu hiipuu, kukot voidaan siirtää pääareenalta sivuareenalle jatkamaan tappeluaan. Ottelu lopetetaan, kun toinen kukko on kuollut tai haavoittunut kuolettavasti. Myös voittaja usein kuolee vammoihinsa. Joskus vammautuneet voittajat usutetaan toisiaan vastaan joukkotappeluun.[2]
Kukkotappelutapahtuma Davaossa, Filippiineillä.
Tappelevia kukkoja Intiassa.
Tappelukukon jalkoihin asennetaan usein piikkikannukset. Kuva Otavalosta, Ecuadorista.
Laillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eläinten suojelujärjestöt vastustavat kukkotappelua eläinrääkkäyksenä lajin väkivaltaisuuden vuoksi. Lajia on vastustettu myös siihen liittyvän rahapelaamisen vuoksi. Kukkotappelut ovatkin laittomia monessa maassa, ja myös Yhdysvalloissa niistä on tehty laittomia osavaltio kerrallaan. Laillista ja suosittua laji on esimerkiksi Filippiineillä, Meksikossa ja Puerto Ricossa.[1] Euroopassa kukkotappelut ovat laillisia joillain alueilla Ranskassa ja Espanjassa paikallisperinteenä.[3]
Kukkotappelujen järjestäjät puolustavat lajia sillä perusteella, että tappeleminen on kukoille luonnollista käyttäytymistä.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Marc Bekoff (toim.): Encyclopedia of Animal Rights and Animal Welfare, s. 129–133. ABC-CLIO, 2010. ISBN 978-0-313-35255-3.
- ↑ a b Cockfighting: Who, Truly, are the Ruthless Aggressive Killers? United Poultry Concerns. Viitattu 1.12.2021.
- ↑ Jess McHugh: Cockfighting In France: French Court Upholds Law Banning New Cockfight Pits, Rings International Business TImes. 31.7.2015. Viitattu 1.12.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sabong, filippiiniläinen kukkotappelusivusto
- Balin kukkotappelussa, Suomen Kuvalehti, 19.01.1935, nro 3, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot