Cardiff City FC

Cardiff City
Koko nimi	Cardiff City Football Club
Perustettu	1899
Kenttä	Cardiff City Stadium
– kapasiteetti	33 280
Sarja	Mestaruussarja
Omistaja	Vincent Tan
Puheenjohtaja	Mehmet Dalman
Päävalmentaja	Sabri Lamouchi
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu }} Kolmas peliasu
Infobox OKNimi-testi OK

Cardiff City Football Club on jalkapalloseura Cardiffin kaupungista Walesista. Seuran edustusjoukkue pelaa kaudella 2022–2023 Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Mestaruussarjassa. Joukkue on pelannut Valioliigassa kaudet 2013–2014 ja 2018–2019. The Bluebirds on yksi kolmesta Football Leaguen sarjoissa pelaavista walesilaisjoukkueista.^lähde? Se pelaa kotiottelunsa 33 280 -paikkaisella Cardiff City Stadiumilla.

Historia

Cardiff City Football Clubin perusti Riverside Cricket Clubin jäsen Bartley Wilson. Wilson halusi kriketinpelaajille jalkapalloseuran, jotta näillä olisi tekemistä myös krikettikauden ulkopuolella. Vuonna 1899 satuaan rahallista tukea hän perusti Riverside Football Clubin, joka osallistui paikallisiin sarjoihin. Kun vuonna 1905 Cardiff sai kaupungin oikeudet (City), hän halusi muuttaa seuran nimen Cardiff Cityksi. Etelä-Walesin jalkapalloliitto ei kuitenkaan suostunut nimenvaihdokseen, koska joukkue ei pelannut riittävän korkeatasoisessa sarjassa. Vuonna 1908 seura pääsi Etelä-Walesin liigaan ja sai ottaa nimekseen Cardiff City AFC mutta säilyi kuitenkin amatöörijoukkueena.

Huhtikuussa 1910 Cardiff City AFC:sta tehtiin osakeyhtiö ja ammattilaisseura. Tuolloin se pelasi Southern Leaguen 2. divisioonassa uudella Ninian Parkin kentällään. Saman vuoden kesäkuussa seura palkkasi ensimmäisen ammattilaispelaajansa, laituri Jack Evansin. Vuonna 1913 joukkue nousi 1. divisioonaan.

Vuonna 1920 Cardiff pääsi Jalkapalloliigaan monien muiden etelän joukkueiden tavoin. Ensimmäisen liigan alaisen sarjan, silloisen 2. divisioonan, kautensa avausottelussa se voitti Stockportin 5–2. Kausi sujui muutenkin hyvin, ja lopulta joukkue sijoittui lopullisessa sarjataulukossa toiseksi, heti Birminghamin taakse vain maalierolla. Samalla kaudella joukkue pääsi myös FA Cupin välieriin. Ensimmäisellä kaudellaan korkeimmalla sarjatasolla seura sijoittui neljänneksi, ja kaksi vuotta myöhemmin liigamestaruus jäi vain yhden rangaistuspotkumaalin päähän Huddersfieldistä.

Vuonna 1927 Cardiff City voitti English Cupin (nyk. FA Cup) peittoamalla Wembleyllä pelatussa loppuottelussa Lontoon mahtiseuran Arsenalin maalein 1–0. Cardiffista tuli tuolloin ensimmäinen ja vielä nykyäänkin ainoa cupin voittanut walesilaisjoukkue. Vuonna 1929 Cardiff City putosi 2. divisioonaan, ja kaksi vuotta myöhemmin 3. divisioonaan. Muutaman vuoden räpisteltyään 3. divisioonaan keskikastin alemmalla puolella, oli seura pudota kokonaan liigan sarjoista kaudella 1933–1934 jäätyään loppupisteissä viimeiseksi.

Toisen maailmansodan jälkeen jalkapalloilutoiminnan uudelleen käynnistyttyä Britteinsaarilla 3. divisioonan etelälohkoon päässyt Cardiff esitti aivan toisenlaisia otteita voittaen koko sarjan yhdeksän pisteen erolla, mikä tarkoitti nousua kakkoseen. Muutaman täpärästi divisioonan terävimmän kärjen takana vietetyn vuoden jälkeen Cardiff voitti sarjansa kaudella 1951–1952, ja nousi jälleen korkeimmalle sarjatasolle. Siellä menestystä ei kuitenkaan siunaantunut, ja lopulta joukkue putosi takaisin 2. divisioonaan viiden kauden jälkeen.

1960-luvun alussa Cardiff nousi jälleen 1. divisioonaan. Noihin aikoihin, kun se vielä oli mahdollista, Englannin liiton alaisissa sarjoissa pelannut Cardiff City otti osaa Walesin cupin ja voitti sen useana vuonna peräkkäin. Sitä kautta se pääsi mukaan myös eurokentille, Cup-voittajien cupiin. Ensimmäisellä kaudellaan Cup-voittajien cupissa, 1964–1965 seura pääsi puolivälieriin raivaamalla tieltään ensin Esbjergin Tanskasta ennen sensaatiomaista 2–1 -voittoaan Lissabonin mahtiseurasta Sportingista. Puolivälierissä vastaan asettui Real Zaragoza, jonka kanssa se pelasi vieraissa 1–1 -tasapelin, mutta hävisi kotonaan maalein 0–1. Kolme vuotta myöhemmin Cardiff pääsi välieriin voitamalla puolivälierissä Moskovan Torpedon. Välierissä Hamburger SV kuitenkin katkaisi siivet loppuotteluhaaveilta.

Cardiff City pelaa Sheffield Unitedia vastaan maaliskuussa 2010.

1970-luvun puolella Cardiff rökitti Real Madridin kotikentällään Cup-voittajien cupin puolivälierissä, mutta jälleen kerran tie katkesi, kun joukkue palasi toisesta osaottelusta Santiago Bernabéulta maalein 2–0 hävinneinä. Liigassa seura putosi yhden vuoden ajaksi 3. divisioonaan noustakseen heti seuraavaksi vuodeksi takaisin.

1980-luvun aikana Cardiff sekä nousi että putosi liigassa kolme kertaa. Aloitettuaan vuosikymmenen 2. divisioonassa seura päätyi lopulta neloseen. 1990-luvun alkuvuodet sujuivat vastaavissa merkeissä liigan alimmassa divisioonassa. Kaudella 1992–1993 Cardiff vihdoin voitti 3. divisioonaksi muuttuneen nelosdivisioonaan mestaruuden. Riemua ei kuitenkaan pitkään kestänyt, sillä heti seuraavan kauden jälkeen organisaation erimielisyyksistä kärsinyt seura putosi takaisin alimmalle liigatasolle. Uusien tuulien puhaltaessa seurassa nousi se jälleen sarjatasoa ylemmäksi 1998–1999, mutta tälläkään kertaa riemua ei riittänyt kuin yhdeksi vuodeksi. Vuonna 2000 libanonilainen, entinen Wimbledonin omistaja Sam Hammam osti juuri kolmoseen pudonneen seuran itselleen, minkä voidaan katsoa aloittaneen merkittävän noususuhdanteen, sillä jo seuraavaksi kaudeksi seura nousi takaisin 2. divisioonaan, ja kaudeksi 2003–2004 jo 1. divisioonaan. Vuonna 2008 Cardiff selviytyi FA Cupin loppuotteluun kukistettuaan välierässä Barnsleyn 1–0. Loppuottelussa Cardiff hävisi Portsmouthille 0–1. 2012 Cardiff hävisi Englannin liigacupin loppuottelun Liverpoolille rangaistuspotkukilpailun jälkeen 2–3. Kaudeksi 2013–2014 Cardiff nousi valioliigaan oltuaan mestaruussarjan ykkönen. Jo yhden kauden jälkeen seura putosi takaisin mestaruussarjaan jäätyään valioliigassa viimeiseksi. Seuraavan kerran joukkue nousi Valioliigaan kauden 2017–2018 päätteeksi sijoituttuaan Mestaruussarjassa toiseksi Wolverhamptonin jälkeen mutta jälleen se putosi jo yhden kauden jälkeen takaisin Mestaruussarjaan.

Managerit

Davy McDougall (1910–1911) Fred Stewart (1911–1933) Bartley Wilson (1933–1934) B. Watts-Jones (1934–1937) Bill Jennings (1937–1939) Cyril Spiers (1939–1946) Billy McCandless (1946–1948) Cyril Spiers (1948–1954) Trevor Morris (1954–1958) Bill Jones (1958–1962) George Swindin (1962–1964) Jimmy Scoular (1964–1973) Frank O`Farell (1973–1974) Jimmy Andrews (1974–1978) Richie Morgan (1978–1982) Len Ashurst (1982–1984) Jimmy Goodfellow (1984)

Alan Durban (1984–1986) Frank Burrows (1986–1989) Len Ashurst (1989–1991) Eddie May (1991–1994) Terry Yorath (1994–1995) Eddie May (1995) Kenny Hibbitt (1995) Phil Neal (1996) Russell Osman (1996–1997) Kenny Hibbitt (1997–1998) Frank Burrows (1998–1999) Billy Ayre (1999–2000) Bobby Gould (2000) Alan Cork (2000–2002) Lennie Lawrence (2002–2005) Dave Jones (2005–2011) Malky Mackay (2011–2013)

David Kerslake (2013–2014) Ole Gunnar Solskjær (2014) Sott Young ja Daniel Gabbidon (2014) Russell Slade (2014–2016) Paul Trollope (2016) Neil Warnock (2016–)

Saavutuksia

• FA Cup
  • Voitto 1927
  • 2. sija 1925 ja 2008
• FA Amateur Cup
  • Voitto 1927
• Walesin cup
  • Voitto 1912, 1920, 1922, 1923, 1927, 1928, 1930, 1956, 1959, 1964, 1965, 1967, 1968, 1969, 1970, 1971, 1973, 1974, 1976, 1988, 1992 ja 1993
• 1. divisioona (vanha)
  • 2. sija 1924
• Englannin mestaruussarja
  • Mestari 2013
  • 2. sija 2018
• 2. divisioona (vanha)
  • 2. sija 1921, 1952 ja 1960
• 3. divisioonan etelälohko
  • Mestari 1947
• 3. divisioona (uusi)
  • Mestari 1993
  • 2. sija 2001
• FA Charity Shield
  • Voitto 1927

Aiheesta muualla

• Virallinen sivu