Siirry sisältöön

Suržyk

Wikipediasta
Suržykin levinneisyys Ukrainassa vuonna 2003 tehdyn sosiologisen kartoituksen mukaan.
Ukrainalainen juliste, joka kannustaa välttämään suržykin käyttöä.

Suržyk (ukr. суржик) on nimitys, jota käytetään Ukrainassa yleisesti puhutusta ukrainan ja venäjän kielten seka- ja välimuodosta.[1][2][3] Kielessä on tavallista ukrainalainen substraatti ja venäläinen superstraatti.[4] Se, minkälaista sekoitusmuotoa käytetään, riippuu paikasta, tilanteesta ja puhujasta. Tavallista on kielen muuttuminen venäläisemmäksi itää ja etelää kohti mentäessä. Eniten sitä puhutaan maaseudulla lukuun ottamatta Donetskin, Harkovan, Luhanskin aluetta sekä Krimiä, missä maaseudun väestö puhuu melko puhdasta venäjää. Länsiosassa puhe sen sijaan alkaa jo muistuttaa ukrainan ja puolan sekoitusta.[1]

Alkujaan nimitys "suržyk" tarkoitti sekajauhoista tehtyä leipää.[4][5][6]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suržykin syntymän tarkasta ajankohdasta ei ole varmuutta.[7] Venäjän imperiumin laajennuttua nykyisen Ukrainan alueelle venäjän kielestä tuli erityisesti teollistuneiden kaupunkien kieli, kun taas ukrainaa puhuttiin maaseutuväestön keskuudessa. Alkujaan maaseudun, ja pienten kaupunkien, ukrainankielinen väestö, joiden koulutustaso oli myös yleensä matala, sekoitti omaan puheeseensa venäläisiä sanoja voidakseen kommunikoida venäjänkielisten ja valtaa pitävien kaupunkilaisten keskuudessa.[8]

Suržykin venäläistyminen alkoi 1930-luvulla Neuvostoliiton kielipolitiikan myötä.[9] Neuvostoliitossa venäjä oli eliitin kieli, kun taas ukraina liitettiin edelleen maaseutuun ja sen puhujat alkoivat opetella venäjää päästäkseen eroon stereotypiasta.[6] Neuvostoliittolainen kielipurismi ei myöskään sallinut kahden eri kielen välimuotoja, minkä vuoksi suržykin puhumista katsottiin kieroon ja sen katsottiin olevan ei vain venäjän, vaan myös muiden neuvostotasavaltojen virallisten kielten alapuolella.[7]

Neuvostoliiton romahdettua suržyk on alkanut ukrainalaistua, mutta siihen on lainattu jopa uusia sanoja esimerkiksi englannista.[9] Vuonna 2012 julkaistun selvityksen perusteella 11–18 % Ukrainan koko väestöstä osasis suržykia. Kielimuodon osaamisessa oli merkittäviä alueellisia eroja: maan länsiosissa vain 2,5 % väestöstä osasi sitä, kun taas maan itä- ja eteläosissa osuus kohosi 21 %.[6]

Käyttö ja piirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri alueellinen vaihtelu ja sekoittuminen on aiheuttanut hankaluuksia.[10] Neuvostoliiton romahduksen jälkeen ukrainan yleiskielestä on tullut kiistan aihe, koska eri tahot ovat halunneet yleiskielen muistuttavan omalla alueellaan puhuttua muotoa. Pääasiassa murteet ovat keskenään helposti ymmärrettävissä.

Koska suržyk ei noudata kirjakielen normeja, se on toisinaan leimattu epäpuhtaaksi kieleksi.[6]

Joitakin vuosia sittenmilloin? yhdistynyttä sosiaalidemokraattista puoluetta lähellä olevat tahot vaativat suržykin normittamista ja Ukrainassa puhutun venäjän murteesta virallista kieltä, mutta ajatus ei saanut kannatusta.

Ukrainan venäläisten keskuudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 tehdyn selvityksen mukaan suržykia puhutaan enimmäkseen Ukrainan keskiosissa, erityisesti Keski-Ukrainan itäosissa.[11] Perinteisesti ukrainankieliset ovat karsastaneet suržykia ja se on yleinen vitsien kohde.[12]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 asenteet venäjän kieltä kohtaan ovat koventuneet. Monet Ukrainan venäjänkieliset ovat alkaneet puhua virallisissa yhteyksissä ukrainaa tai alkaneet opetella sitä. Epävirallisissa yhteyksissä suržykin käyttö on kuitenkin lisääntynyt.[9]

Populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suržykia käytetään myös kulttuurin kielenä ja esimerkiksi Vjerka Serdjutška tekee musiikkia sekakielellä.[8]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • trasjanka, Valko-Venäjällä puhuttava vastaavanlainen sekakieli

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Bernsand, Niklas: Surzhyk and National Identity in Ukrainian Nationalist Language Ideology. Berliner Osteuropa Info, 2001, 17. vsk, s. 38–47. Osteuropa-Institut. Artikkelin verkkoversio. (pdf) (englanniksi)
  2. ↑ Хмелько, В. Є.: Лінгво-етнічна структура України: Регіональні особливості та тенденції змін за роки незалежності (pdf) 2003. Київський міжнародний інститут соціології. Viitattu 12.4.2026. (ukrainaksi)
  3. ↑ Podolyan, Ilona E.: How Do Ukrainians Communicate? Observations Based upon Youth Population of Kyiv. Journal of Intercultural Communication, 2005, 9. vsk, s. 2–4. ISSN 1404-1634 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.10.2022. Arkistoitu 22.8.2010. (englanniksi)
  4. 1 2 Ivanov, Stepan: Can you speak any of the Russian language’s hybrid 'children'? 20.6.2017. Russia Beyond. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Kent, Kateryna: Language Contact : Morphosyntactic Analysis of Surzhyk Spoken in Central Ukraine 2011. semanticscholar.org. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  6. 1 2 3 4 Как твои дела, родной язык? Суржик: как превратить его минусы в плюсы Espreso.tv. Viitattu 12.4.2026. (venäjäksi)
  7. 1 2 Reclaiming Surzhyk: Ukraine’s Linguistic Decolonisation 18.3.2024. E-International Relations. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
  8. 1 2 A Ukrainian mongrel Politico. 13.11.2015. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  9. 1 2 3 Osypenko, Oleksandra: Surzhyk: why Ukrainians are increasingly speaking a hybrid language that used to be a marker of rural backwardness The Conversation. 4.9.2025. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
  10. ↑ Самый забавный суржик: примеры "гибридных" слов из разных областей Украины unian.net. Arkistoitu 23.1.2024. Viitattu 12.4.2026. (venäjäksi)
  11. ↑ How Different Are Russian and Ukrainian??? 3.8.2019. LangFocus. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Shadursky, Claudia: Chapter 6.1: "Jews and Ukrainians: A Millennium of Co-Existence" 11.9.2024. Ukrainian Jewish Encounter. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suržyk Wikimedia Commonsissa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suržyk&oldid=23978200”