Varjagit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nikolai Roerichin maalaus Vieraat meren takaa vuodelta 1899.
Bysantin varjagikaartia
Riimukirjoitusta Hagia Sofian kirkossa Konstantinopolissa 1000-luvun alusta


Varjagit eli varangit olivat viikinkejä, jotka tekivät matkoja idäntielle eli lähinnä Venäjälle ja Bysanttiin.[1] Heidän retkensä ulottuivat aina Kaspianmerelle ja Konstantinopoliin saakka. Varjagien uskotaan yleensä olleen lähtöisin nykyisen Ruotsin alueelta. Nykyisessä kielenkäytössä varjageiksi kutsutaan usein kaikkia Venäjän jokireiteillä liikkuneita viikinkejä, joita kutsutaan myös ruseiksi.

Bysantin valtakunnassa toimi varjagikaarti, joka oli Bysantin keisarin henkilökohtainen kaarti. Siinä palveli myös muitakin kuin vain skandinaaveja, kuten slaaveja ja anglosakseja. Varjagi-nimityksen yleisesti hyväksytty etymologia on skandinaavinen ”valaliittolaista” merkitsevä sana väring. Termi on keskiajan venäläisten kronikoiden perua.[2]

Varjagisoutajista on myös valtakunta saanut nimensä Rus ja myöhemmin Russia. Nestorin kronikan mukaan alueen slaavilaiset ja suomalais-ugrilaiset heimot lopettivat veron maksun varjageille ja alkoivat hallita itse itseään. Ajauduttuaan keskinäisiin sotiin he kuitenkin kutsuivat kolme varjagiveljestä Rurikin, Sineuksen ja Truvorin hallitsijoikseen vuonna 862. Rurik ryhtyi hallitsemaan Laatokanlinnaa (Aldeigjuborg), Truvor Izborskia ja Sineus Belozerskia (Valkeajärvi, Vologdan alue). Varsin pian kaksi muuta veljestä kuolivat ja jäljelle jäi Rurik koko Novgorodin hallitsijaksi. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Charlotte Hedenstierna-Jonson: Rus´, Varangians and Birka Warriors The Martial Society. Viitattu 8.7.2012.
  2. Austr í Görðum: tulkintoja viikinkiajalta
  3. Nestorin kronikka

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]