Emsin ukaasi
Emsin ukaasi oli Venäjän keisarin Aleksanteri II:n 30. toukokuuta 1876 antama määräys (ukaasi). Emsin ukaasin tärkein kohta kielsi ukrainankielisen kirjallisuuden julkaisun joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Kielto oli huomattava isku aikaisempina vuosikymmeninä voimistuneelle ukrainalaiselle kansalliselle liikkeelle, joka ei kuitenkaan lamaantunut kokonaan. Kieltoa löyhennettiin seuraavina vuosina jonkin verran, vaikka virallisesti sitä ei kumottu. Sen valvonta loppui kokonaan vasta vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aleksanteri II:n valtakausi Ukrainassa oli merkinnyt suhteellisen vapaata kulttuuri-ilmapiiriä. Esimerkiksi Kyrilloksen ja Metodioksen seuran jäsenet julkaisivat ukrainankielistä kirjallisuutta ja ukrainalainen kansallisuusaate vahvistui. 1860-luvun alussa ryhdyttiin kuitenkin vastatoimiin, kun Puolan tammikuun kapina uhkasi levitä ja Venäjää uhkasi vallankumouksellinen Maa ja vapaus -järjestö. Ukrainalaisten pelättiin pian vaativan autonomiaa. Vuonna 1863 sisäministeri Pjotr Valujev antoi Valujevin kiertokirjeen, joka kielsi kaiken rahvaalle suunnatun ukrainankielisen kirjallisuuden. Kiellon käytännön toteuttaminen oli tosin vähentynyt 1870-luvun alkaessa, kun Kiovan kenraalikuvernööriksi nousi ukrainalaisliikkeelle myötämielinen Aleksandr Dodukov-Korsakov.[1]
Ukaasi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukrainalainen kansallinen liike herätti edelleen vastustusta Venäjän keisarikunnan venäjänkielisessä älymystössä. Kiovassa ukrainalaismielisestä toiminnasta tehtiin valituksia pääkaupunkiin Moskovaan. Keisari Aleksanteri II nimitti vuonna 1875 komission, jonka tehtävänä oli selvittää ukrainalaisten toimintaa. Komission selvitys valmistui keväällä 1875, ja sen mukaan "rahvaan murteella" kirjoitettu kirjallisuus johtaisi ajan mittaan Ukrainan eroon Venäjästä, vaikka sitten kaukanakin tulevaisuudessa.[1] Aleksanteri II antoi Emsin ukaasin komission selvityksen perusteella 30. toukokuuta 1876 sen nimen mukaisesti Emsin kaupungista Saksassa.[2]
Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukaasin tärkein kohta kielsi kaiken ukrainalaisen kirjallisuuden kaunokirjallisuutta ja historiallisten dokumenttien kääntämistä lukuun ottamatta. Kiellon piiriin kuuluivat näin esimerkiksi näytelmät, nuotitetut laulut ja julkiset lukutilaisuudet.[1] Ukrainankielisten julkaisujen maahantuonti ulkomailta kiellettiin. Emsin ukaasin suorien kieltojen ohella tehtiin muita ukrainalaisliikkeen tukahduttamistoimia.[2] Kiellon yhteydessä lakkautettiin ukrainalaisliikkeelle merkittävä sanomalehti Kievskyi Telegraf, sekä Venäjän maantieteellisen seuran lounainen osasto.[1] Kiovan yliopistosta erotettiin useita ukrainalaismielisiä professoreja. Emsin ukaasin kieltojen vaikutus ukrainalaiselle liikkeelle oli musertava. Vuonna 1877 ei julkaistu yhtään ukrainankielistä kirjaa.[2]
Kansallinen liike ei joka tapauksessa lamaantunut kokonaan. Ukrainankielinen julkaisutoiminta jatkui Itävallassa. Lisäksi vaikka Emsin ukaasin kieltoja valvottiin aluksi tarkasti[1] eikä sitä koskaan kumottu virallisesti,[2] kieltoa lievennettiin tulevina vuosina. Vuonna 1881 sallittiin teatteriesitykset pysyviä ukrainankielisiä teattereita lukuun ottamatta. Ukrainankielisten esitysten rinnalla oli esitettävä myös vähintään yksi venäjänkielinen esitys. Kieltoihin tuli aikanaan myös joitakin tiukennuksia. Vuonna 1895 kiellettiin ukrainankielinen lastenkirjallisuus. Emsin ukaasin soveltaminen loppui kokonaan vasta vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen.[1]