Nikita Panin

Kreivi Nikita Panin, Alexander Roslin 1777

Nikita Ivanovitš Panin (ven. Ники́та Ива́нович Па́нин); (29. syyskuuta (J: 18. syyskuuta); (1718 Gdańsk, Puola-Liettuan kuningaskunta – 11. huhtikuuta (J: 31. maaliskuuta) 1783 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen kreivi, senaattori ja diplomaatti, joka toimi Venäjän keisarikunnan ulkoministerinä vuosina 1763–1781 Katariina II Suuren hallitsijakauden alkuaikoina.

Suku

Nikita Paninin isä Ivan Vasiljevitš Panin (1673-1736) oli venäläinen upseeri, joka toimi Pärnun kaupungin komendanttina Virossa. Hänen veljensä oli kreivi, kenraali ja Königsbergin kenraalikuvernööri Pjotr Ivanovitš Panin (1721-1789), jonka nimittämiseen Pugatšovin kapinan tukahduttaneiden joukkojen komentajaksi hän vaikutti vuonna 1774. Hänen äitinsä oli Agrafena Vasiljevna Jeverlakova. Hän vietti lapsuutensa Pärnussa ja sai kasvatuksensa kotiopetuksena.

Nikita Panin ei mennyt koskaan naimisiin vaikkakin piti naisista erittäin paljon. Hän oli kihloissa upporikkaan perijättären, kreivitär Anna Petrovna Šeremetevan (1744-1768) kanssa, joka kuoli isorokkoon pari päivää ennen häitä.

Paninin veljenpoika, kreivi Nikita Petrovitš Panin (1770-1837) toimi vuosina 1799–1804 keisarikunnan varakanslerina. Tämän poika, kreivi Viktor Nikititš Panin (1801-1874) oli oikeusministerinä vuosina 1841–1862.

Diplomaattiuran alku

Panin liittyi Venäjän armeijaan vuonna 1740. Hän palveli henkivartioston ratsuväkirykmentissä vuosina 1735–1743, jossa hän eteni ylivääpelistä kornetiksi. Hänet nimitettiin kamarijunkkeriksi vuonna 1743 ja todelliseksi kamariherraksi vuonna 1747. Panin nimítettiin vuonna 1747 Venäjän keisarikunnan lähettilääksi (Ambassador Extraordinary and Plenipotentiary) Kööpenhaminaan, josta hän siirtyi muutaman kuukauden jälkeen Tukholmaan Johann Albrecht von Korffin seuraajaksi. Panin toimi 12 vuotta lähettiläänä Ruotsissa vuoteen 1760 asti. Hän vastusti Ruotsin Ranskaan suuntautunutta ulkopolitiikkaa ja sai vuosina 1749–1750 sodalla uhkaamalla torjuttua hattupuolueen pyrkimykset laajentaa vuoden 1720 hallitusmuodon rajoittamaa kuninkaan valtaa. Ruotsin kokemukset tekivät Paninista perustuslaillisen hallinnon kannattajan. Hänen asemansa Venäjällä vaikeutui, kun Venäjän keisarikunta vuonna 1756 yllättäen liittyi seitsenvuotiseen sotaan Preussia vastaan Ranskan ja Itävallan liittolaisena.

Kreivi Nikolai Panin, Fjodor Rokotov, 1760-luku

Poliittisesti hän oli Aleksei Bestužev-Rjuminin kasvatti. Kun Venäjän keisarikunta 1750-luvun puolivälissä yhtäkkiä muuttui frankofiiliseksi frankofobin sijaan, Paninin asema muuttui erittäin vaikeaksi. Hän kuitenkin löysi ystävän Bestuževin seuraajasta kreivi Mihail Vorontsovista, ja kun hänet vuonna 1760 yllättäen nimitettiin pienen suuriruhtinas Paavalin opintojen ohjaajaksi, hänen vaikutusvaltansa vahvistui.

Keisarillisen hovin neuvonantaja

Vuonna 1760 keisarinna Elisabet kutsui Paninin Pietariin valvomaan tulevan kruununperijän, suuriruhtinas Paavalin kasvatusta. Senaattoriksi nimitetty Panin auttoi vuonna 1762 Paavalin isän, keisari Pietari III:n syrjäyttämisessä. Hän toivoi Paavalista keisaria ja tämän äidistä Katariinasta vain sijaishallitsijaa, mutta Katariina II kruunattiinkin itse hallitsijaksi. Paninista tuli kuitenkin pian Katariinan luotettu neuvonantaja ulkopolitiikkaa koskeneissa asioissa ja vuonna 1763 Katariina nimitti hänet ulkoasiainkollegion puheenjohtajaksi.

Paninin tavoitteena oli luoda Venäjän, Preussin, Puolan ja Ruotsin liitto Ranskaa ja Itävaltaa vastaan, mutta se ei toteutunut. Samanaikaisesti hän halusi luoda Puolasta (Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta) vahvan valtion, joka olisi liitossa Venäjän kanssa. Sen enempää keisarinna Katariina kuin Preussin kuningas Fredrik Suuri eivät pitäneet jälkimmäisestä ajatuksesta. Panin toteutti sitten Katariinan toivomaa politiikkaa Puolan suhteen, ensin järjestämällä vuonna 1764 Puolan hallitsijaksi Katariinan entisen rakastajan Stanislaw Poniatowskin sekä neuvottelemalla vuonna 1772 Preussin ja Itävallan kanssa toteutetun Puolan ensimmäisen jaon. Vuonna 1773 Panin sai 1. luokan todellisen salaneuvoksen (vastaa kansleria eli valtiosihteeriä) arvon. Myöhemmin Paninin vaikutusvalta väheni, sillä hän puolsi edelleen liittoa Preussin kanssa kun taas Katariina alkoi kannattaa kääntymistä Itävallan puoleen. Katariina II lopulta erotti Paninin toukokuussa 1781, jolloin tämä vetäytyi hoitamaan terveyttään Duginon maatilalleen.

Hän oli edelleen suuriruhtinas Paavalin suosiossa, joka määräsi hänet vuonna 1781 vaimonsa Maria Fjodorovnan kanssa tekemänsä pitkän Länsi-Euroopan matkan ajaksi poikiensa Aleksanterin ja Konstantinin huoltajaksi (jotka keisarinna oli ottanut pois vanhemmiltaan itsensä kasvatettaviksi), jos Katariina II sattuisi sillä välin kuolemaan ja hoitamaan muutkin asian vaatimat mahdolliset järjestelyt. Panin ehdotti Paavalin matkasuunnitelmaan keisarinnan vastustamaa poikkeusta, vierailua Preussin kuninkaan Fredrik II Suuren luona.

Nikita Paninin hautamonumentti Ilmestyksen kirkossa Aleksanteri Nevskin luostari, Kuvanveistäjä Ivan Martos ja arkkitehti Giacomo Quarenghi

Henkilönä

Kreivi Panin oli yksi aikansa koulutetuimmista venäläisistä, ulkomaisten suurlähettiläiden mukaan "hän näytti enemmän saksalaiselta". Katariina kutsui häntä "tietosanakirjaksi". Hän oli kiinnostunut monista valtio-opin kysymyksistä ja tunsi monia filosofian klassikoita. Läheinen ystävä näytelmäkirjailija Denis Fonvizin kuvasi Paninia sanoilla: "humaani ajattelutapa ja tiukka oikeudentunto".

Hänen suhteensa uskontoon oli hyvin vapaamielinen. Kun metropoliitta Platon kutsuttiin suuriruhtinas Pavel Petrovišille jumalan lain eli uskonnon opettajaksi, Panin oli lähinnä kiinnostunut siitä, oliko tämä taikauskoinen. "On mahdotonta odottaa", hän kirjoitti kreivi Vorontsoville, joka oli sairastunut pääsiäisen paastonajan ruoasta, "että ihmisten terveys säilyy vain suoraan Hänen pyhän oikean kätensä kautta. Terveydestä on huolehdittava. Siksi lännessä ihmiset selviävät terveempinä ja elävät pidempään." Panin tunnettiin laiskuudestaan ja hitaudestaan. Katariina II sanoi että Panin varmaan kuolisi, jos tälle tulisi kiire. Nautinnonhaluisena ihmisenä hänellä oli aina palveluksessaan kaupungin paras kokki. Hän oli myös erittäin ylipainoinen ja työskenteli vain öisin, mikäli se oli mahdollista.

Panin kuului vapaamuurareihin. Hänen rehellisyydestään ja ystävällisyydestään ei ollut epäilyksiä edes hänen aikanaan. Jopa hänen vihollisensa kunnioittivat häntä ylpeänä ja rehellisenä ihmisenä. Paavali I:n avioliiton yhteydessä lahjaksi saamistaan ​​9 000 maaorjasta hän antoi puolet sihteereilleen Denis Fonvizinille, Jakov Ubrille ja Bakuninille. Hän oli suuri maanomistaja, jolla oli ​​maata sekä maaorjia Moskovan, Smolenskin ja Pietarin kuvernementeissa.

Panin vastusti hovin suosikkijärjestelmää ja oli perustuslaillisen monarkian kannattaja. Hänen mielestään itsevaltiuden kohtuullinen rajoittaminen lisäisi hallinnon tehokkuutta ja ehdotti keisarillisen neuvoston perustamista hallitsijan alaisuuteen, joka koostuisi ulkomaan ja ulkoasiain-, armeija- ja meri-osastoista. Hän kannatti vuoden 1763 asetusta, jolla kasvavaa aatelistoa estettiin hankkimasta omistukseensa maaorjien asuttamia viljelysmaita ja tämän oikeuden myöntämstä vain kansalaisuuden tai sotilasarvon omaaville henkilöille yhteiskuntaluokasta riippumatta. Hän vastusti valtiolle kuuluvien maaorjien rekisteröintiä yksityisiin manufaktuureihin ja tehtaisiin. Hän kannatti kuolemanrangaistuksen palauttamista talonpojan tekemästä maanomistajan murhasta.

Kreivi Nikitan Panin kuoli Pietarissa 64-vuotiaana huhtikuussa 1783, oppilaansa suuriruhtinas Paavalin ja tämän vaimon suuriruhtinatar Maria Fjodorovnan läsnäollessa. Hänet haudattiin Aleksanteri Nevskin luostarin Ilmestyksen kirkkoon Pietariin.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikita Panin Wikimedia Commonsissa