Kamariherra
Kamariherra on arvonimi, joka on käytössä useissa kuningaskunnissa. Joissakin maissa kamariherra on myös halltsijan hoviin kuuluva virka.
Kamariherran arvonimi oli käytössä Normandian herttuakunnan hovissa.[1] Kamariherra vastasi kuninkaan, kuningattaren tai muun korkea-arvoisen henkilön taloudenpidosta.[2] Saksan kielessä kamariherran nimi on Kammerherr.[3] Kamariherran arvosta tuli yleinen Euroopan hoveissa. Kamariherran arvo on käytössä Euroopan hoveissa kuten Britanniassa, Ruotsissa ja Norjassa.[4][5][6][7]
1200- ja 1300-lukujen taitteessa elänyt ranskalainen ministeri Enguerrand de Marigny oli arvoltaan kamariherra ja hän oli Ranskan kuningas Filip IV Kauniin palveluksessa. 1400-luvulla elänyt diplomaatti Ruy González de Clavijo oli Kastilian kuningas Henrik III:n kamariherra. Suomalainen sotamarsalkka Åke Tott toimi Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin kamariherrana 1600-luvulla. Tanskalainen Adam Gottlob Moltke toimi Tanskan ja Norjan kruununprinssi Fredrik V:n kamariherrana 1700-luvulla. Ruotsalainen kreivi Klas Ekeblad toimi kamariherrana Ruotsin hovissa 1700-luvulla.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kamariherran arvo (eng. Lord chamberlain) on käytössä Britannian kuningashuoneessa.[1] Kamariherran arvo saapui Britanniaan normannien mukana.[1] Ranskan kielessä kamariherran nimi on Chambellan.[8] Kamariherran tehtävää hoitaa ylähuoneen tai valtaneuvoston jäsen.[1] Kamariherra vastaa kuningashuoneen taloudenpidosta, seremonioista, juhlallisuuksista, taidekokoelmista ja lukuisista käytännön asioista.[1] Kamariherra on kuningashuoneen korkein virkailija.[1] Kamariherran arvo ei ole periytyvä.[1]
Ruotsin kuningaskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kamariherran (ruots. Kammarherr) arvo on käytössä Ruotsissa.[7][9] Kamariherrat osallistuvat Ruotsin hovin seremonioihin ja juhlallisuuksiin.[7][9]
Venäjän keisarikunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kamariherra oli keisarillisen Venäjän aikainen arvonimi, joka otettiin käyttöön Venäjän keisari Pietari Suuren aikana vuonna 1722. Arvonimi kuului alun perin kuudenteen arvoluokkaan, mutta korotettiin neljänteen arvoluokkaan vuonna 1737. Venäjän keisari Aleksanteri I muutti kamariherran tehtävän luonnetta vuonna 1809, jonka jälkeen kamariherran arvonimi oli kunnianosoitus merkittävistä saavutuksista.[10][11]
Arvonimen myönsi keisarillisen Venäjän valtioneuvosto eli keisarillinen kabinetti. Sitä myönnettiin erityisesti diplomaattis-kaupallisista ansioista. Eräs tunnetuimpia suomalaisia kamariherroja oli Mustion ja Kytäjän kartanoiden omistaja, varatuomari Hjalmar Linder.
Arvonimi oli henkilökohtainen eikä siis periytyvä. Arvoasteikossa se sijoittuu hiukan vapaaherran alapuolelle. Arvonimen myöntäminen loppui Helmikuun vallankumoukseen.
Luettelo suomalaisista todellisista kamariherroista ja kamariherroista 1809–1917 Venäjän keisarikunnan aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Todelliset kamariherrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- August Filip Armfelt (1768–1839)
- Karl Fredrik Rotkirch (1790–1832)
- Robert Henrik Rehbinder (1791–1841)
Kamariherrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Adolf Fredrik Tandefelt[12] (1778–1831)
- Gustaf Magnus Armfelt (1792–1856)
- Alexander Armfelt (1794–1876)
- Lars Gabriel von Haartman (1804–1859)
- August Erik Mannerheim (1805–1876)
- Casimir von Kothen (1807–1880)
- Carl Emil Knut Sterjnvall[13] (1823–1890)
- Karl Fabian Theodor Langenskjöld[14](1825–1863)
- August Magnus Gustaf Armfelt (1826–1894)
- Hans Gustaf Boije af Gennäs[15] (1828–1903)
- Samuel Werner von Troil (1833–1900)
- Constantin Linder (1836–1908)
- Carl Magnus Creutz (1838–1893)
- Johan Reinhold Taube (1839–1898)
- Fridolf Linder (1839–1896)
- Alexander Cronhjelm (1844–1905)
- Carl Alexander Armfelt (1850–1925)
- Theodor Bruun nuorempi (1859–1923)
- Alexander Armfelt (1862-1941)[16]
- Hjalmar Linder (1862–1921)
- Birger von Troil (1868–1926)
Luettelo suomalaisista ja ulkomaisista kamariherroista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pietari Brahe
- William Cavendish
- Emmanuel de Las Cases
- Harald Edelstam
- Antoni Philips van Leeuwenhoek
- Kristofer Manderström
- Johan Gabriel Oxenstierna
- Åke Tott
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Lord chamberlain | Definition, Duties, & Censorship | Britannica www.britannica.com. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Chamberlain Cambridge Dictionary. Cambridge University Press & Assessment 2023. Viitattu 19.10.2023.
- ↑ Kammerherr Collins. Viitattu 19.11.2023.
- ↑ Inside the Royal Household The Royal Household. Viitattu 19.11.2023.
- ↑ Lord Great Chamberlain UK Parliament. Viitattu 19.11.2023.
- ↑ The Lord Chamberlain www.royalcourt.no. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Kungen delade ut medaljer www.kungahuset.se. Viitattu 18.10.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Chambellan Cambridge Dictionery. Cambridge University Press & Assessment 2023. Viitattu 19.11.2023.
- ↑ a b Gästlista vid jubileumsföreställning på Drottningholms slottsteater den 14 september 2023 www.kungahuset.se. Viitattu 18.10.2023. (ruotsiksi)
- ↑ НЭБ - Национальная электронная библиотека rusneb.ru - Национальная электронная библиотека. Viitattu 14.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Полное собрание законов Российской империи: поиск nlr.ru. Viitattu 14.7.2022.
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 ylioppilasmatrikkeli.fi. Viitattu 5.9.2021.
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 ylioppilasmatrikkeli.fi. Viitattu 5.9.2021.
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 ylioppilasmatrikkeli.fi. Viitattu 5.9.2021.
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 ylioppilasmatrikkeli.fi. Viitattu 5.9.2021.
- ↑ Gustaf Elgenstierna,: Alexander Armfelt Den introducerade svenska adelns ättartavlor. 1925-36.. Adelsvapen-Wiki. Viitattu 26.3.2024.
|
