Henrik III (Kastilia)
Henrik III Kärsivä (esp. Enrique III, el Doliente); (4. lokakuuta 1379 Burgos, Kastilian kuningaskunta – 25. joulukuuta 1406 Toledo) oli Kastilian kuningas vuosina 1390–1406.[1][2] Hänen lisänimensä johtuu hänen huonosta terveydestään.
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen isänsä oli Kastilian kuningas Juhana I ja äitinsä Aragonian prinsessa Leonor de Aragon (1358–1382), joka oli Aragonian kuningas Pietari IV:n ja tämän kolmannen puolison, Sisilian prinsessa Eleanorin tytär. Hänen nuorempi veljensä oli Ferdinand I, josta tuli Aragonian kuningas vuonna 1412.
Nuori kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtaan tullessaan isänsä Juhana I:n jälkeen[1] Asturian ruhtinas (arvonimi tarkoitti tästä lähtien Espanjan kruununperillistä)[2] Henrik oli 12-vuotias, mutta Lancasterin herttua John of Gent turvasi hänen valtansa.[3] Maa ajautui kuitenkin nopeasti sekasortoon,[4] holhoojahallinnon aikana juutalaisyhteisöt ryöstettiin fanaattisen saarnaamisen seurauksena.[2] Sevillan ja muiden alueiden juutalaisvastaiset mellakat saivat aikaan suuren käännynnäisten (conversos) luokan.[2]
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Vuonna 1393 Henrik III otti vallan 14-vuotiaana ja vakautti valtakunnan.[4] Hän palautti vallan kuninkaan neuvostossa, oikeusistuimissa ja määräsi järjestyksen. Vaikka hän ei sairauden vuoksi pystynytkään osallistumaan taisteluun, hän säilytti mustasukkaisesti kuninkaallisen vallan kuninkaallisen neuvoston, audiencian (korkeimman oikeuden) ja corregidoresin (tuomareiden) avulla. Hän hillitsi cortesia (parlamenttia) luottaen lainsäätäjiin.[2]
Henrikin aikana suhteet naapurivaltioihin olivat pääsääntöisesti vakaat ja rauhanomaiset.[5] Hän jatkoi taistelua Portugalin kanssa vuosina 1396–1398 ja solmi suotuisan aselevon, mutta ei kyennyt johtamaan joukkojaan ja nimitti nuoremman veljensä, prinssi Ferdinandin sotaan Granadan emiraattia vastaan. Hän lähetti lähettiläitä Keski-Aasian keisari ja Persian hallitsija Timur Lenkin hoviin ja antoi Jean de Béthencourtille luvan valloittaa ja asuttaa Kanariansaaret.[2]
Avioliitto ja perilliset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osana Bayonnen sopimusta Henrik avioitui 17. syyskuuta 1388 Palencian katedraalissa Catalina de Lancasterin (1372–1418) kanssa, joka oli Lancasterin herttua John of Gauntin ja Kastilian prinsessa Constanza de Castillan tytär. Henrikin avioliitto yhdisti vanhan ja uuden kuningassuvun, sillä kuningatar oli syrjäytetyn kuningas Pietari I Julman tyttärentytär.[6][2] Liitto lopetti dynastisen eripuran ja vahvisti Trastámaran suvun asemaa.[2]
Heille syntyivät lapset:
- infanta María de Castilla (1401–1458), avioitui vuonna 1415 serkkunsa, Aragonian kuningas Alfonso V:n kanssa, liitto oli lapseton
- infanta Catalina (1403–1439) Villenan herttuatar omalla oikeudellaan (suo jure), avioitui 1418 serkkunsa ja lankonsa Aragonian prinssi Enrique de Trastamáran kanssa; joutuivat maanpakoon Juhana II:n kansleri Álvaro de Lunan vastustamisesta vuonna 1420. Avioliitto oli lapseton, Catalina kuoli keskenmenoon 35-vuotiaana.
- Juan, Asturian ruhtinas (1405–1454), Kastilian kuningas Juhana II, peri kruunun vuonna 1406.[7]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henrik III kuoli 27-vuotiaana joulukuussa 1406,[2] valmistautuessaan joukkojensa kanssa Toledossa uusiin yhteydenottoihin Granadaa vastaan, muutama kuukausi voittoisan Collejaresin taistelun jälkeen.
Hänen perillisensä oli alle 2-vuotias Juhana II, jonka holhoojahallinnon hän jakoi yksityiskohtaisessa testamentissa leskensä ja veljensä kesken.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- O’Callaghan, J. F.: A History of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henrik III Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Juhana I |
Kastilian kuningas 1390–1406 |
Seuraaja: Juhana II |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
