Ruy González de Clavijo
| Ruy González de Clavijo | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Kuollut | 2. huhtikuuta 1412 |
| Ammatti | kamariherra ja diplomaatti |
Ruy González de Clavijo (k. 2. huhtikuuta 1412) oli Kastilian hovissa vaikuttanut kamariherra, joka matkusti kuningas Henrikin lähetystön mukana Timur Lenkin hoviin Samarkandiin. Matkallaan de Clavijo teki historiallisena lähteenä merkittäviä muistiinpanoja, jotka ovat esimerkiksi ainut länsimainen historiallinen silminnäkijälähde Timur Lenkistä.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruy González de Clavijon omasta elämästä tiedetään suhteellisen vähän. Esimerkiksi hänen syntymäpäiväänsä ei tunneta. Clavijon tunnettiin hyvänä puhujana ja hän toimi kamariherrana Kastilian kuningas Henrikin ja tämän seuraaja Juhanan hoveissa. Clavijo oli ollut esimerkiksi yksi Henrikin testamentin todistajista vuonna 1406.[1]
Lähetystö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Clavijo tunnetaan etenkin Henrikin lähettiläänä Timur Lenkin hoviin vuosina 1403–1406. Noihin aikoihin Timur Lenk pyrki solmimaan suhteita Euroopan hallitsijoiden kanssa kilpailijaansa osmanisulttaani Bayezida vastaan. Henrik oli lähettänyt kaksi lähettilästä Timur Lenkin luokse jo vuonna 1402 ja vastaavasti Kastiliaan oli saapunut vastalähetystö Timur Lenkin luota. Henrik lähetti edelleen toisen lähetystön, johon de Clavijokin kuului. Lähetystö lähti matkalleen Santa Marian satamasta läheltä Cádizia 22. toukokuuta 1403. Lähetystö saapui Bysantin valtakunnan Konstantinopoliin 24. lokakuuta, jossa heidät otti vastaan keisari Manuel. 20. maaliskuuta 1404 lähetydstö jatkoi matkaansa edelleen Trebizondiin, jonne he saapuivat 11. huhtikuuta. Tabvoitteena oli ollut tavata Timur nykyisessä Georgiassa, mutta lähetystön saapuessa Trebizondiin Timur oli jo lähtenyt alueelta. Lähetystö lähti matkustamaan hänen perässään kohti Samarkandin kaupunkia, jonka edsustalle he saapuivat 4. syyskuuta. He pääsivät esittämään asiaansa 6. syyskuuta. Timur suunnitteli näihin aikoihin sotaretkeä Kiinaan, mutta lähetystön vielä ollessa kaupungissa hän sairastui vakavasti. Lähetystö joutui poistumaan kaupungista 18. marraskuuta eri lähteiden mukaan joko Timurin itsensä tai tämän virkamiesten käskystä. Paluumatkalla lähetystö tapasi vielä Timurin pojanpojan Omar Mirzan Karabahissa. 17. syyskuuta he olivat jälleen Trebizondissa, 22. lokakuuta Konstantinopolissa ja 4. syyskuuta he purjehtivat kohti Genovaa. 24. maaliskuuta 1406 lähetystö oli palannut Henrikin hoviin Kastilassa.[1]
Clavijo jäi eläkkeelle jonkin aikaa Henrikin kuoleman jälkeen ja hän rakennutti itselleen ja jälkeläisilleen sukuhaudan San Franciscon luostarille Madridissa. Clavijo kuoli 2. huhtikuuta 1412. Myöhemmin de Clavijon hauta purettiin ja sen tilalle rakennettiin Henrik IV:n vaimo Joanan hauta. Koko rakennus tuhoutui vuonna 1784.[1]
Muistiinpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Clavijo kirjoitti lähetystön matkan aikana muistiinpanoja. Muistiinpanot sisältävät esimerkiksi päivämääriä, eri paikkakuntien kuvailuja, tietoja eri alueiden väestöstä, politiikasta ja kulttuurista, sekä yksityiskohtia muilta kuulemsitaan historiallisista tapahtumista niiden silminnäkijöiltä.[1] Hänen muistiinpanonsa ovat esimerkiksi ainut länsimainen aikalaislähde Timur lenkistä ja hän oli myös yksi viimeisistä Bysantin valtakunnasta kirjoittaneista länsimaisista matkailijoista.[2] Muistiinpanojen tietoja on voitu tarkistaa esimerkiksi persialaisista lähteistä. Muistiinpanoihin on kirjoitettu myös monia yksityiskohtia, joita varsinaiset hovin historioitsijat ovat saattaneet pitää liian tavanomaisina niiden ylös kirjoittamiseksi. Teoksesta on säilynyt kaksi käsikirjoitusta 1400-luvulta, toinen Espanjan kansalliskirjastossa ja toinen British Libraryn kokoelmissa. Käsikirjoitusten ohella teoksesta on tehty sittemmin useita muita painoksia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Beatrice Forbes Manz ja Margaret L. Dunawa: Clavijo, Ruy González de Encyclopædia Iranica. Viitattu 26.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Clayton J. Drees: The late medieval age of crisis and renewal, 1300–1500 : a biographical dictionary, s. 195–196. Greenwood Press, 2001. ISBN 0-313-30588-9. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
