Harald Edelstam

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harald Edelstam 1946

Gustav Harald Edelstam (17. maaliskuuta 191316. huhtikuuta 1989) oli ruotsalainen diplomaatti. Toisen maailmansodan aikana hän ansaitsi lempinimen Svarta nejlikan (”musta neilikka”) koska hän auttoi satoja norjanjuutalaisia, SOE-agentteja ja sabotäärejä pakenemaan Saksan miehitystä. 1970-luvun alussa hän asui Santiagossa, Chilessä, ja hän sai lempinimen 1970-luvun Raoul Wallenberg, kun hän auttoi yli 1 200 chileläistä, satoja kuubalaisia diplomaatteja ja siviilejä sekä 67 Uruguayn ja Bolivian kansalaisia pakenemaan diktaattori Augusto Pinochetin vainoa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edelstam syntyi Tukholmassa, Ruotsissa, ja hän oli kamariherra Fabian Edelstamin ja Hilma Dickinsonin poika[1] Hän oli suurlähettiläs Axel Edelstamin vanhempi veli ja Ruotsin parlamentin jäsenen Ernst Edelstamin pojanpoika. Edelstam läpäisi ylioppilastutkinnon vuonna 1933 ja valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Tukholmassa vuonna 1939, ennen kuin hän työskenteli samana vuonna Tukholmassa Ruotsin ulkoministeriön attaseana[1].

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän palveli Roomassa vuonna 1939 ja ulkoministeriössä Tukholmassa vuonna 1940, Berliinissä vuonna 1941 ja Oslossa vuonna 1942, jolloin Edelstamista tuli toinen varakonsuli vuonna 1944.[1] Diplomaattina natsien miehittämässä Norjassa Edelstam pelasti satojen juutalaisten ja Quislingin hallintoa vastustaneiden vapautaistelijoiden hengen.

Hän toimi ulkoministeriön toisena sihteerinä Tukholmassa vuonna 1944 ja toimi ulkoministerin sihteerinä vuosina 1946–1948. Edelstam oli ulkoministeriön toinen sihteeri Tukholmassa vuonna 1946, joka toimi ensimmäisen sihteerinä vuonna 1948 ja ensimmäisessä sihteerissä Haagissa vuonna 1949 ja Varsovassa vuonna 1952. Hän oli sitten ulkoministeriön ensimmäinen sihteeri Tukholmassa vuonna 1953 ja toimi siellä vuonna 1956. Vuonna 1958 Edelstam lähetettiin Wieniin suurlähetystön neuvonantajana ja vuonna 1962 Istanbuliin pääkonsuliksi.[1].

Hän pysyi Istanbulissa vuoteen 1965 saakka ja oli sen jälkeen Jakartassa suurlähettiläs, joka myös akkreditoitiin Manilaan vuosina 1966–1968. Edelstam lähetettiin sitten Keski-Amerikkaan, jossa hän oli suurlähettiläs Guatemala Cityssä, joka on myös akkreditoitu Managuaan, San Joséen, San Salvadoriin ja Tegucigalpaan Vuodesta 1969 vuoteen 1972. Hänet lähetettiin Santiago de Chilen suurlähettilääksi.[2]

Vuoden 1973 sotilasvallankaappaus Chilen presidentti Salvador Allendeä vastaan, oli Kuuban suurlähetystö oli tulessa tankkien toimesta sisällä olevat kuubalaiset pakenivat ikkunoista ulos; Edelstam otti Ruotsin lipun käteen ja käveli tankkien eteen kun luodit viuhuivat ohi. Hän nouti kuubalaiset suurlähetystöstä ja vei heidät Ruotsin suurlähetystöön, siten sai heidät Chilestä turvaan[3] Tapahtuman jälkeen Santiago de Chilen Kuuban suurlähetystö jäi Ruotsin suojelukseen 18 vuoden ajaksi aina vuoteen 1991 asti[4]. Pääministeri Olof Palme antoi Edelstamille täyden tukensa.[5]

Edelstam auttoi myös monia muita kuubalaisia pakenemaan Chilestä ja Fidel Castro kunnioitti häntä sankarina. Hänen merkittävän rohkeutensa ja moraalisen koskemattomuutensa vuoksi Edelstamin katsotaan nykyään olevan todellinen nykypäivän sankari miljoonille Latinalaisessa Amerikassa, ja erityisesti sadan tuhannen chileläisen joukossa, jotka pakenivat maansa diktatuurihallintoa ulkomaille.

Chilen sotilashallinto ei arvostanut Edelstamin sitoutumista ja julisti hänet persona non grataksi joulukuussa 1973[4].

Edelstam palasi Tukholmaan ja oli ulkoministerin käytettävissä 1974, ennen kuin hänet lähetettiin suurlähettilääksi Algeriin[2] Edelstamin päävastustajan, diplomaatti Wilhelm Wachtmeisterin neuvosta[4] . Hän jätti asemansa ja jäi eläkkeelle vuonna 1979[2]

Yksityinen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harald Edelstamin hauta Ekerön kirkkomaalla lähellä Tukholmaa.

Hän oli naimisissa vuosina 1939–1958 kreivitär Louise von Rosenin kanssa (s. 1918) joka oli kreivi Hans von Rosenin ja Dagmarin (o.s. Wikström)[2] tytär ja 1959–1963 Natascha Michéewin kanssa.[1][6]. Edelstam avioitui kolmannen kerran vuonna 1981 Christine Colmainin kanssa[2]. Avioliitostaan von Rosenin kanssa hänellä oli kolme poikaa: Carl (s. 1941), Hans (s. 1943) ja Erik (s. 1946).[1] Edelstam kuoli syöpään vuonna 1989.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f (1962) Vem är vem? 1, Stor-Stockholm, 2nd (in (ruotsiksi)), Stockholm: Vem är vem, 299. 
  2. a b c d e (1984) Vem är det: svensk biografisk handbok. 1985 (in (ruotsiksi)). Stockholm: Norstedt, 252. ISBN 91-1-843222-0. 
  3. Joan Baez: Human Rights In The 80s: Seeing Through Both Eyes Commonwealth Club of California. Arkistoitu 26.9.2007.
  4. a b c Harald Edelstam (MP3) P3 Dokumentär. 13.4.2008. Sveriges Radio. (ruotsiksi).
  5. Las relaciones entre Chile y Suecia durante el primer gobierno de Olof Palme, 1969–1976 academia.edu. (espanjaksi)
  6. Gustaf Harald* Edelstam Geneanet. (ruotsiksi).