Maria Pavlovna Romanova (Saksi-Weimarin herttuatar)

Suuriruhtinatar Maria Pavlovna Romanova. Vladimir Borivikovski, 1804.

Maria Pavlovna Romanova (ven. Мария Павловна); (16. helmikuuta [J: 5. helmikuuta] 1786 Talvipalatsi, Pietari, Venäjän keisarikunta – 23. kesäkuuta 1859 Belvederen palatsi, Weimar,Thüringen) oli venäläinen suuriruhtinatar ja saksalainen Saksi-Weimar-Eisenachin suurherttuatar.

Suku ja koulutus

Hänen vanhempansa olivat Venäjän keisari Paavali I ja saksalaissyntyinen keisarinna Maria Fjodorovna. Hän sai nimensä äitinsä kaimana. Hän oli viidenneksi vanhin yhdeksästä sisaruksesta, joista ainoastaan sisar Olga Pavlovna Romanova kuoli vain 3-vuotiaana.

Suuriruhtinatar Maria Pavlovna lapsena, Dimitri Levitskin mukaan n. 1796.

Maria Pavlovna vietti lapsuutensa Pavlovskin palatsissa ja Hatsinan palatsissa. Lapsena häntä ei pidetty kauniina, koska hänen kasvonsa olivat arpeutuneet isorokon vuoksi. Hän oli lahjakas pianisti, minkä vuoksi hänen isoäitinsä Katariina II ihaili pojantytärtään, vaikka ajattelikin, että Marian olisi ollut parempi syntyä pojaksi, koska tyttö oli rohkea ja suorasukainen käytökseltään.

Hänen musiikinopettajansa oli Giuseppe Sarti, italialainen säveltäjä ja hovikapellimestari. Vuodesta 1798 lähtien hänelle opetti musiikkia venäläis-puolalainen säveltäjä Ludwig-Wilhelm Tepper de Ferguson.

Avioliitto, suurherttuatar

Maria Pavlovnaa oli jo 14-vuotiaana kaavailtu Saksi-Weimar-Eisenachin kruununprinssi Karl Friedrichin (1783–1853) puolisoksi. Tämä oli suurherttua Karl Augustin ja Hessen-Darmstadtin rajakreivitär Luise Augusten vanhin poika. Kesällä 1803 Karl Friedrich saapui Pietariin ja he tutustuivat toisiinsa vuoden aikana. Heidät vihittiin Talvipalatsin kirkossa ortodoksisin menoin heinäkuussa 1804.

Suurherttuatar Maria Pavlovna, Johann Friedrich August Tischbein 1805.

Saksi-Weimar-Eisenachin suurherttuatar, suuriruhtinatar Maria Pavlovna, George Dawe 1822.

Maria Pavlovna, Jean Henri Benner 1816.

Vastavihitty nuoripari vietti kuherruskuukauttaan Pavlovskin palatsissa ja viipyi Pietarissa yhdeksän kuukautta ennen lähtöään Weimariin. Maria Pavlovnaa tervehdittiin juhlallisin menoin kirjailija Christoph Martin Wielandin kuvauksen mukaisesti: "Juhlavin osa tanssiaisten, ilotulitusten, kävelykonserttien, teatteriesitysten ja juhlavalaistusten loistosta oli laajalle levinnyt ja aito ilo uuden kruununprinsessamme saapumisesta". Suurherttuattarena vuodesta 1828 lähtien hän huolehti maan köyhistä.

Maria Pavlovna, Saksi-Weimar-Eisenachin suurherttuatar, 1837.

Keisari Paavali I:n kaikki aikuisikään eläneet tyttäret, Aleksandra, Jelena, Maria, Jekaterina ja Anna, avioituivat kukin eurooppalaisen prinssin tai aatelisen kanssa. Monet heidän jälkeläisistään avioituivat kuitenkin uudelleen Romanov-suvun jäsenen kanssa.

Tieteiden ja taiteiden suojelija

Maria Pavlovna oli kiinnostunut sekä taiteista että tieteistä. Hän piti yllä elinikäistä kirjeenvaihtoa runoilija Vasili Žukovskin kanssa, ja Weimarissa ruhtinaan suojeluksesssa loppuelämänsä vuoteen 1805 asti viettänyt Friedrich Schiller omisti hänelle yhden viimeisistä runoistaan. Schiller ylisti hänen "musiikin ja maalaamisen taitoja sekä aitoa rakkautta lukemiseen" ja Weimariin jo vuonna 1776 asumaan kutsuttu Johann Wolfgang von Goethe ylisti häntä yhdeksi aikansa merkittävimmistä naisista.

Weimarin suurherttuatar Maria Pavlovnan kunniaksi vuonna 1854 lyöty mitali.

Tunnetuin hän oli pitämistään kirjallisista illoista (saks. Literarische Abende), joihin kutsuttiin tutkijoita viereisestä Jenan yliopistosta sekä sen ulkopuolelta pitämään luentoja eri aiheista. Suurherttuatar itse osallistui yliopiston kymmenelle luentokurssille, joista osan piti luonnontieteiljä Alexander von Humboldt. Useat laitoksen kokoelmat hyötyivät hänen suojeluksessaan, muun muassa orientalisti Johann Gustav Stickelin (1805–1896) vuonna 1840 perustama itämainen suurherttuan rahakabinetti. Hänellä oli myös tärkeä rooli Falk-instituutin perustamisessa Weimariin.

Maria Pavlovna kutsui Franz Lisztin hoviinsa ja nimitti hänet "Kapellmeister extraordinaireksi" vuonna 1842. Liszt asui Weimarissa vuoteen 1886 asti. Vuonna 1850 Richard Wagnerin ooppera Lohengrin sai ensi-iltansa Weimarissa, mutta etenevä kuurous esti suurherttuatarta nauttimasta siitä. Hän vieraili Venäjällä viimeinen kerran veljenpoikansa Aleksanteri II:n kruunajaisissa vuonna 1855.

Suurherttuatar Maria Pavlovna, Richard Lauchert 1854.

Lapset

Maria Pavlovnalle ja suurherttua Karl Friedrichille syntyi neljä lasta, joista vanhin tytär Marie avioitui Preussin prinssi Karlin kanssa. Toinen tytär Augusta avioitui tulevan Saksan keisari Vilhelm I:n kanssa. Kuopus Carl Alexander avioitui serkkunsa Hollannin prinsessa Sophian kanssa. Sophia oli Maria Pavlovnan sisaren, Annan, nuorin tytär.

Maria Pavlovnan tyttären Marien tytär, Preussin prinsessa Anna, avioitui tanskalaissyntyisen ruhtinaan, Hessenin maakreivin Frederik Vilhelmin kanssa. He olivat Suomen kuninkaaksi vuonna 1918 valitun Hessenin ja Brabantin maakreivin Friedrich Karlin vanhemmat.

• Paul Alexander Karl Constantin Frederick August (1805–1806), kuoli alle vuoden ikäisenä
• Maria Louisa Alexandrina (1808–1877), avioitui Preussin prinssi Karlin (1801–1883), Fredrik Vilhelm III:n ja prinsessa Luise von Mecklenburg-Strelitzin pojan kanssa ja heillä oli jälkeläisiä
• Augusta Louisa Catarina (1811– 1890), avioitui tulevan Saksan keisari Vilhelm I:n kanssa ja heillä oli jälkeläisiä
• Karl Alexander Augustus Johann, Saksi-Weimar-Eisenachin suurherttua (1818–1901), peri isänsä valtaistuimen, avioitui serkkunsa Alankomaiden prinsessa Sophien (1824–1897) kanssa, joka oli Vilhelm II:n ja kuningatar Anna Pavlovna Romanovan tytär; heillä oli jälkeläisiä

Perintö

Maria Pavlovnan kirjeet äidinpuoleiselle isoisälleen Fredrik II Eugenelle, Württembergin herttualle vuosina 1795–1797, säilytetään Stuttgartin valtionarkistossa. Hänen kirjeitään vuosilta 1800-1859 säilytetään "Maria Paulowna letters" -kokoelmassa Stanfordin yliopiston Hoover Institution Library and Archivesissa Yhdysvalloissa.