Grigori Orlov

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Grigori Grigorjevitš Orlov

Kreivi Grigori Grigorjevitš Orlov (ven. Григорий Григорьевич Орлов, 17. lokakuuta (J: 6. lokakuuta) 173424. huhtikuuta (J: 13. huhtikuuta) 1783 Moskova) oli Novgorodin kuvernöörin Grigori Orlovin poika, Aleksei Grigorjevitš Orlovin ja Fjodor Grigorjevitš Orlovin veli. Hän sai koulutuksensa kadettikoulussa Pietarissa, aloitti sotilasuransa seitsenvuotisessa sodassa ja haavoittui Zorndorfin taistelussa. Palvellessaan 1760-luvun alussa pääkaupungissa tykistöupseerina hän ihastui saksalaiseen prinsessaan, suuriruhtinatar Jekatarina Aleksejevnaan ja oli veljensä kanssa järjestämässä kaappausta, jossa suuriruhtinattaren aviomies, keisari Pietari III syrjäytettiin 1762.

Noustuaan valtaistuimelle vallankaappauksen jälkeen Katariina II ylensi Orlovin kreiviksi ja nimitti hänet adjutantikseen, pioneerijoukkojen komentajaksi ja armeijan ylimmäksi upseeriksi. Heidän avioton poikansa Aleksei syntyi 1752. Poika nimettiin asuinpaikkansa Bobrikin kylän mukaan, ja hänestä alkaa Bobrinskin kreivien suku. Orlovin vaikutus kasvoi vieläkin merkittävämmäksi hänen paljastettuaan koko Orlovien suvun päänmenoksi punotun juonen. Keisarinna oli jopa aikeissa avioitua suojattinsa kanssa, mutta hänen vaikutusvaltainen avustajansa Nikita Panin päätti toisin.

Grigori Orlov ei ollut varsinainen valtiomies mutta osasi arvioida tapahtumia ja oli hyödyllinen ja läheinen neuvonantaja Katariinan hallintokauden alkuajan. Hän halusi isänmaallisista ja taloudellisista syistä parantaa maaorjien asemaa ja jopa osittain vapauttaa heidät. Orlov oli myös vuoden 1767 kariutuneen lakiuudistussuunnitelman vankka kannattaja, tosin hän halusi pääasiassa myötäillä keisarinnaa, joka alkuvuosinaan oli hyvin vapaamielinen.

Orlov oli yksi varhaisimmista slavofiilisen suuntauksen kannattajista. Hän kannatti kristittyjen vapauttamista turkkilaisten osmanien ikeen alta. Vuonna 1771 hän oli Venäjän edustaja Focșanin rauhanneuvotteluissa, jotka kuitenkin epäonnistuivat turkkilaisten uppiniskaisuuden ja Orlovin julkeuden vuoksi. Palattuaan ilmoittamatta Pietariin hän huomasi nuoren Aleksandr Vasiltšikovin päässeen keisarinnan suosioon.

Saavuttaakseen jälleen Katariinan huomion Orlov lahjoitti hänelle yhden maailman suurimmista timanteista, joka nyttemmin tunnetaan nimellä Orlov. Hän sai vastalahjaksi Pietarin Marmoripalatsin mutta ei entistä asemaansa. Kun Grigori Potjomkin sitten seurasi Vasiltšikovia keisarinnan suosikkina, Orlov lähti muutamiksi vuosiksi ulkomaille. Hän avioitui serkkunsa madame Zinovjevnan kanssas 1777, mutta pari ei ehtinyt saada lapsia ennen vaimon kuolemaa Lausannessa 1782. Orlov palasi Venäjälle muutamia kuukausia ennen kuin hän kuoli Moskovassa vuonna 1783. Vähän ennen kuolemaansa hän menetti järkensä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]