Grigori Orlov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Grigori Grigorjevitš Orlov

Grigori Grigorjevitš Orlov (ven. Григорий Григорьевич Орлов, 17. lokakuuta (J: 6. lokakuuta) 173424. huhtikuuta (J: 13. huhtikuuta) 1783 Moskova) oli venäläinen kreivi ja hovimies, joka oli keisarinna Katariina Suuren suosikki ja rakastaja tämän hallitsijakauden alkuvuosina.

Orlov oli Novgorodin kuvernöörin Grigori Orlovin poika sekä Aleksei Grigorjevitš Orlovin ja Fjodor Grigorjevitš Orlovin veli. Hän sai koulutuksensa kadettikoulussa Pietarissa, aloitti sotilasuransa seitsenvuotisessa sodassa ja haavoittui Zorndorfin taistelussa.[1] Palvellessaan 1760-luvun alussa pääkaupungissa tykistöupseerina hän ihastui saksalaiseen prinsessaan, suuriruhtinatar Jekatarina Aleksejevnaan, ja oli Aleksei-veljensä kanssa järjestämässä vuonna 1762 kaappausta, jolla Jekatarina Aleksejevnan aviomies, keisari Pietari III syrjäytettiin.[1]

Noustuaan valtaistuimelle vallankaappauksen jälkeen Katariina II ylensi Orlovin kreiviksi ja nimitti tämän adjutantikseen, pioneerijoukkojen komentajaksi sekä armeijan ylimmäksi upseeriksi. Heidän avioton poikansa Aleksei syntyi 1752. Poika nimettiin asuinpaikkansa Bobrikin kylän mukaan, ja hänestä alkaa Bobrinskin kreivien suku. Orlovin vaikutus kasvoi vieläkin merkittävämmäksi hänen paljastettuaan koko Orlov-sukua vastaan punotun juonen. Keisarinna oli jopa aikeissa avioitua suojattinsa kanssa, mutta hänen vaikutusvaltainen avustajansa Nikita Panin päätti toisin.

Orlov ei ollut varsinainen valtiomies mutta osasi arvioida tapahtumia ja oli hyödyllinen ja läheinen neuvonantaja Katariinan hallintokauden alkuajan. Hän halusi isänmaallisista ja taloudellisista syistä parantaa maaorjien asemaa ja jopa osittain vapauttaa heidät. Orlov oli myös vuoden 1767 kariutuneen lakiuudistussuunnitelman vankka kannattaja, tosin hän halusi pääasiassa myötäillä keisarinnaa, joka alkuvuosinaan oli hyvin vapaamielinen.

Orlov oli yksi varhaisimmista slavofiilisen suuntauksen kannattajista.[1] Hän kannatti kristittyjen vapauttamista turkkilaisten osmanien ikeen alta. Vuonna 1771 hän oli Venäjän edustaja Focșanin rauhanneuvotteluissa, jotka kuitenkin epäonnistuivat turkkilaisten uppiniskaisuuden ja Orlovin julkeuden vuoksi. Palattuaan ilmoittamatta Pietariin hän huomasi nuoren Aleksandr Vasiltšikovin päässeen keisarinnan suosioon.

Saavuttaakseen jälleen Katariinan huomion Orlov lahjoitti hänelle yhden maailman suurimmista timanteista, joka nyttemmin tunnetaan nimellä Orlov-timantti. Hän sai vastalahjaksi Pietarin Marmoripalatsin mutta ei entistä asemaansa. Kun Grigori Potjomkin sitten seurasi Vasiltšikovia keisarinnan suosikkina, Orlov lähti muutamiksi vuosiksi ulkomaille. Hän avioitui serkkunsa madame Zinovjevnan kanssa 1777, mutta pari ei ehtinyt saada lapsia ennen vaimon kuolemaa Lausannessa 1782. Orlov palasi Venäjälle muutamia kuukausia ennen kuin hän kuoli Moskovassa vuonna 1783. Vähän ennen kuolemaansa hän menetti järkensä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Gregory (Grigorii) Grigorievich Orlov, Count. Encyclopædia Britannica, 1911, Volume 20. vsk. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]