Johannes Messenius

Oulun tuomiokirkossa oleva Johannes Messeniuksen muotokuva. Maalannut todennäköisesti vuonna 1611 Cornelius Arendtz.

Johannes Messenius (synt. Johannes Jönsson, heinäkuu 1579 tai 1580 Södra Freberga - 8. marraskuuta 1636 Oulu) oli ruotsalainen kirjailija, dramaatikko ja historioitsija. Hänet tunnetaan erityisesti postuumisti julkaistusta Skandinavian historiastaan Scondia illustrata. Hänen poikansa oli historioitsija Arnold Johan Messenius.

Elämä

Messeniuksen Kajaanin linnan vankilassa vuosina 1616–1636 kirjoitettu teos kuvasi Ruotsin historiaa ja sen mytologisia kuninkaita.

Messenius syntyi myllärin poikana Ruotsin Södra Frebergassa lähellä Vadstenaa. Messenius oli oppilaana Braunsbergin jesuiittaseminaarissa Puolassa. Palattuaan Ruotsiin hän kääntyi luterilaiseksi. Vuonna 1607 Messenius avioitui Lucia Grothusenin kanssa. Hän loi uraa juridiikan ja politiikan professorina Uppsalassa vuosina 1609–1613. Messenius oli suosittu opettaja, mutta riitautui vaikutusvaltaisen professorin Johannes Rudbeckiuksen kanssa ja joutui epäsuosioon.

Vuonna 1616 Messeniusta epäiltiin salaisesta jesuiittajärjestön jäsenyydestä ja yhteyksistä katoliseen Puolaan. Häntä syytettiin maanpetturuudesta ja tuomittiin 20 vuoden vankeuteen Kajaanin linnaan. Vankeusaikanaan Messenius kirjoitti pääteoksensa Scondia illustrata, joka julkaistiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin vuonna 1700. Teos oli ensimmäisiä yrityksiä tutkia vanhoja taruja ja asiakirjoja kriittisesti ja saada näin esiin oikea kuva historiasta. Messenius kaavaili teoksen laajenevan kaikkiaan 20-osaiseksi, mikä jäi kuitenkin pelkäksi aikomukseksi. Messeniuksen historioitsijantaitoja on paitsi ylistetty, myös kritisoitu.

Vankeusaikanaan 1616–1635 Messenius kirjoitti myös teoksen nimeltä Rimkrönika om Finland och dess inbyggare, joka julkaistiin vuonna 1774. Se lienee vanhin kokonaisuudessaan nykypäivään asti säilynyt laaja Suomen historian kuvaus. Messenius kirjoitti riimikronikat myös Tukholman ja Taalainmaan historioista, perinteisiä keskiaikaisia ruotsalaisia riimikronikoita jäljitellen. Rimkrönikan ensimmäinen osittainen suomennos ilmestyi 1932 O. V. Itkosen kääntämänä. Toisen kerran se käännettiin 1997 runomuotoisena. Sittemmin riimikronikka on julkaistu kokonaisuudessaan suomeksi vuonna 2004.

Messenius vapautettiin vankeudesta vähän ennen kuolemaansa vuonna 1636.

Messenius Suomi-kuvan rakentajana

Messenius oli ensimmäisiä historioitsijoita, joka käsitteli Suomea laajemmin julkisuudessa. Suomi oli aiheena hänen pääteoksensa, Scondia illustratan, 10. osassa, jonka nimi on ”Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheet”. Messeniuksen ruotsinkielinen riimikronikka on tämän rinnakkaisteos ja sisällöltään pitkälti yhteneväinen.

Ajan historiankirjoituksen tarkoituksena oli korostaa oman valtakunnan arvoa tekemällä sen eri osia, luonnonvaroja, rikkauksia, väestöä ja historiaa tunnetuksi. Tämä oli Messeniuksenkin lähtökohtana. Hän kertoi palauttavansa mieleen kansojen vaellukset ja vaiheet vuodesta 156 jälkeen vedenpaisumuksen. Kronikka päättyy vuoteen 1628. Etenkin esihistoriallista aikaa koskeva jakso etenee ajallisesti suurin hyppäyksin ja säännölliset, jokavuotiset merkinnät alkavat vasta vuodesta 1549.

Messenius noudatti niin kutsutun gööttiläisen historiankirjoituksen perinnettä. Sen avulla kansan voitiin osoittaa polveutuvan Raamatun tunnetuista suvuista, mitä pidettiin korkeimpana mahdollisena mainesanana. Messeniuksen mukaan suomalaiset periytyivät Nooan pojasta Thuiskonista, joka sai vedenpaisumuksen jälkeen vallan käsiinsä. Thuiskon perusti laajan valtakunnan, jonka itäiset osat ulottuivat Saksista aina Tornioon saakka.

Käsitystä suomalaisista yhtenäisenä kansana ei ollut. Messenius puhui Suomen alueella asuneista eri heimoista, kuten vandaaleista, amatsoneista, venedeistä, venneistä, skridefinneistä, finneistä, suomalaisista ja karjalaisista. Myös käsitys Suomen alueesta oli hämärä. 1400–1600-lukujen kartoissa Suomi esitettiin milloin kapeaksi kannakseksi tai suipoksi niemeksi, milloin saareksi.

Suomen historiallisia tapahtumia Messenius kuvaa niukasti verrattuna naapureihin Liivinmaahan ja Kuurinmaahan. Ongelmana oli lähteiden vähyys. Suomen historian tärkeimpiä lähteitä olivat kirkolliset kronikat, kuten Palmskiöldin katkelma ja Juustenin piispainkronikka. Messeniuksen merkinnät kertovat näiden lähteiden pohjalta etupäässä uusien piispain virkaanastujaisista. Messenius kuvaa Suomeen houkutellun ruotsalaisia virkamiehiä, mutta monet näistä kieltäytyivät. Maa oli Ruotsille lähinnä veronkantoalue, hiippakunta ja toisinaan myös sotaisa taistelukenttä.

Nykykäsitys Messeniuksen tutkimuksista

Historiankirjoituksen historiassa Messeniuksen arvioidaan olleen aikalaisiaan kriittisempi historioitsija, sillä hän suhtautui epäillen esimerkiksi Johannes Magnuksen antamiin tietoihin. Toisaalta hän otti suomalaistenkin alkuvaiheita esitellessään tapahtumahistoriallisia tietoja esimerkiksi muinaisskandinaavisista saagoista. Kriittisen tutkimuksen 1700-luvun lopulla aloittaneen Henrik Gabriel Porthanin ajoista alkaen on myös huomautettu, että Messenius ei käyttänyt teksteissään lähdeviittauksia.

Muistaminen

Johannes Messeniuksen hautakivi Oulun tuomiokirkossa.

Helsingin Taka-Töölössä on katu, joka on nimetty Johannes Messeniuksen mukaan Messeniuksenkaduksi. Kadun varrella on myös hänen mukaansa nimetty ravintola Messenius. Myös Kajaanissa on Messeniuksen mukaan nimetty katu. Oulun kaupunginteatterissa 17. syyskuuta 2005 kantaesitetty Olli Kortekankaan ooppera Messenius ja Lucia perustuu löyhästi Messeniuksen elämään.

Lähteet

• Lappalainen, Mirkka: Pohjolan leijona. Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611–1632. Helsinki: Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-242-3.
• Messenius, Johannes: Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita, sekä tuntemattoman tekijän Suomen kronikka. (Alkuteokset: Ex Johannis Messenii Scondia illustrata, tomus X, seu Chronologia de rebus Venedarum Borealium, ad Scondiam jure pertinentium, scilicet Finnonum, Livonum, et Curlandorum, ab ipso fermè orbis diluvio, ad annum Christi MDCXXVIII gestis, 1636. Chronicon Finlandiae.) Suomentaneet Martti Linna, Jorma Lagerstedt, Erkki Palmén. Julkaisija Historian ystäväin liitto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 467. Historiallinen kirjasto 21. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1988. ISBN 951-717-495-0.
• Lindroth, Sten: Svensk lärdomshistoria, osa II, Stormaktstiden. Stockholm: P.A. Nordstedt & söners förlag, 1975.
• Lehtinen, Erkki: Suomen varhaishistorian ja ristiretkikauden kuvausta uskonpuhdistus- ja suurvalta-aikana. Jyväskylä: SHS, 1968.

Kirjallisuutta

• Messenius, Johannes: Suomen riimikronikka. (Finlands rimkrönika.) Toimittaneet ja suomentaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 913. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-476-2.

Aiheesta muualla

• Kirjasampo.fi: Johannes Messenius
• Scondia illustratan 10. kirja digitoituna Digi.fi:ssä
• Jussi Nuorteva: Messenius, Johannes (noin 1579–1636) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Ylen radiojuttu Messeniuksesta ja hänen mukaansa nimetystä kadusta (8min)^{[vanhentunut linkki]}
• Arvi Raivio : Kajaanin linnan vanki. Messeniuksen elämäntyö ja hänen suomalaisten sotaista urhoollisuutta ylistävä kronikkansa, Hakkapeliitta, 10.11.1936, nro 45, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot