Johannes Magnus
Johannes Magnus, vuoteen 1530 saakka Johannes Magni (19. maaliskuuta 1488 Linköping, Ruotsi – 22. maaliskuuta 1544 Rooma, Kirkkovaltio)[1] oli Ruotsin viimeinen katolinen arkkipiispa, virkamies, teologi, sukututkija ja historioitsija. Hän oli linköpingiläisen porvarin poika ja Olaus Magnuksen veli.
Johannes Magnus oli oppilaana Skaran katedraalikoulussa, ja sen jälkeen kun hänet vuonna 1506 oli nimitetty kaniikiksi, hän opiskeli teologiaa myöhemmän paavi Hadrianus VI:n oppilaana Leuvenissa, jossa hänestä tuli maisteri.
Nuorena hän oli Sten Sture nuoremman edustajana, ja vuonna 1523 hänet valittiin Uppsalan arkkipiispaksi, joskin uusi paavi Klemens VII hyväksyi nimityksen vasta vuotta myöhemmin, 6. toukokuuta 1524, sillä paavi halusi selvittää, mitä hänen edeltäjälleen oli tapahtunut. Todellinen syy viivästykseen oli myös se, että Johannes Magnus ei tarpeeksi ankarasti vastustanut luterilaisuutta, sillä hän oli kuningas Kustaa Vaasan hyvä ystävä ja isänmaallisista syistä ajatus ruotsalaisesta kansalliskirkosta kiehtoi häntä. Linköpingin piispa Hans Brask vaatikin vuonna 1524, että inkvisition oli tutkittava tätä harhaoppisuudesta epäiltynä, mutta hänen maanmiehensä ja kuningas puolustivat häntä. Kustaa Vaasa ilmeisesti käytti häntä ja hänen epäröivää asennettaan uskonnollisissa kiistoissa häikäilemättä hyväkseen toteuttaakseen tahtonsa.
Johannes Magnus oli ensimmäinen, joka sai tehtäväkseen kääntää Raamattu ruotsiksi, jotta Roomassa ei heräisi vääriä ajatuksia uskonpuhdistuksesta, mutta työ jäi suorittamatta, koska hän joutui lähtemään Lyypekkiin poliittisiin tehtäviin. Sen sijaan Raamatun käänsi hänen veljensä Olaus Magnus. Vuonna 1526 Kustaa Vaasa aikoi mennä naimisiin puolalaisen prinsessa Hedvigin kanssa, jolloin Johannes Magnus lähti neuvottelemaan asiasta, mutta aiottu avioliitto ei toteutunut. Samoin epäonnistui myös yritys pysyttää Ruotsin katolisena.
Tämän vastoinkäymisen jälkeen Johannes Magnus eli lopun elämänsä maanpaossa. 27. heinäkuuta 1533 hänet vihittiin kuitenkin Roomassa arkkipiispaksi, mutta nimitys jäi käytännössä merkityksettömäksi, sillä sitä ennen oli Laurentius Petri jo nimitetty Ruotsin ensimmäiseksi protestanttiseksi arkkipiispaksi.
Tämän jälkeen Johannes Magnus omisti lopun elämänsä historiantutkimukselle, ja eli ilman omia varoja veljensä kanssa Venetsiassa ja Roomassa hänen hyväntahtoisuudestaan riippuvaisena. Hän kuoli keväällä 1544 ja haudattiin Rooman Pietarinkirkkoon.
Johanneksen kuoleman jälkeen hänen veljensä painatti hänen suuret teoksensa Historia de omnibus Gothorum Sveonomque regibus (Göötan ja Svean kaikkien kuninkaiden historia) vuonna 1554 ja Historia metropolitanæ ecclesiæ Upsalensis (Uppsalan arkkihiippakunnan historia) vuonna 1557. Näistä varsinkin ensinmainittu sai osakseen suurta kansainvälistä huomiota, ja siitä otettiin useita painoksia. Se sai myös suuren merkityksen Ruotsin suurvaltakauden historiantutkijoille, jotka halusivat ihannoida Ruotsin muinaisaikaa. Johannes Magnus nimittäin piti Ruotsia goottien alkukotina ja hänen Ruotsin kuninkaiden luettelonsa ulottui Vanhan testamentin Maagogiin saakka.
Nimitys Suomen suuriruhtinaskunta on ensimmäisen kerran esiintynyt vuonna 1518 Johannes Magnuksen tekstissä.[2]
Johannes Magnuksen kuoltua hänen seuraajakseen arkkipiispana nimitettiin hänen veljensä Olaus Magnus, mutta poliittisista ja uskonnollisista syistä hän pysyi maanpaossa Roomassa.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johannes Magnuksen teos Historia de omnibus Gothorum Sveonumque regibus (Göötan ja Svean kaikkien kuninkaiden historia) julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Sen painatusta johti hänen veljensä Olaus Magnus. Teos oli omistettu Kustaa Vaasan pojille. Siitä tuli suuri menestys, ja siitä otettiin useita uusintapainoksia. Sen mielikuvitukselliset kertomukset Ruotsin muinaishistoriasta olivat myös aiheena siihen, että Eerik XIV ja Kaarle IX omaksuivat hallitsijoina näin suuret järjestysnumerot.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nordisk familjebok 2. painos, 13. osa (Johan - Kikare), s. 39-40, art. Johannes Magnus. , 1910. Teoksen verkkoversio.
- Svenskt biografiskt handlexikon, 2. osa, s. 115, art. Magnus. , 1906. Teoksen verkkoversio.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Gustav Trolle |
Uppsalan arkkipiispa | Seuraaja: Laurentius Petri (Olaus Magnus) |
| ||||||||||||||||||
