Halkokarin kahakka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomalaisten taistelun aikana sotasaaliiksi saama englantilainen maihinnousuvene barkassi.

Halkokarin kahakka oli 7. kesäkuuta 1854 Krimin sodan aikana Kokkolan edustalla käyty taistelu. Siihen osallistui suomalaisen sotilasosaston lisäksi sadan miehen suuruinen vapaaehtoisjoukko, jonka oli muodostanut kokkolalainen kauppaneuvos Anders Donner.[1][2] Suomalaisilla vapaaehtoisilla oli käytössä n.s. hyljepyssyt, joilla pystyivät ampumaan pitempään kuin monilla venäläisillä karbiineilla. Hylkeenpyytäjä Matts Kankkonen oli tähdännyt kuulemma ja tokaissut että: "Jag ska ta han med cigarren", eli: - Minäpä nappaan tuon miehen sikarilla.

Ennen brittien tuloa Vaasasta oli tullut avuksi kaksi venäläistä komppaniaa. Oulusta ja Raahesta saadut tiedot britannian laivaston suorittamista tuhotöistä olivat saaneet kokkolalaiset varautumaan tähän taisteluun.

HMS Vulturesta ja HMS Odinista laskettiin vesille yhdeksän venettä, joista osa oli varustettu kanuunoin. Yhdellä veneellä Halkokarille rantautuneet luutnantti Wise ja luutnantti Burton vaativat satamassa olevien laivojen ja olemattoman lautan sekä Venäjän keisarikunnan laivastoa huoltavan omaisuuden luovuttamista brittiläisten haltuun. Pormestari Roos ja kauppaneuvos Donner tulkkina toimineen merikapteeni Wiklundin avustuksella torjuivat vaatimuksen.

Brittiläiset lähtivät hyökkäämään. Kenraali A. J. von Wendtin johdolla puolustajat kaatoivat makasiinien väliin pystytetyn valeaidan ja alkoivat ampua. Salmi oli katkaistu pystyttämällä puita, ja merelle näytti, että vesiväylä päättyisi. Lisäksi veneiden esteeksi oli vedetty kettinki estämään niiden pääsy Kokkolan rantaan Polttimoniemen ohitse. Maihinnousuhyökkäyksen epäonnistuessa HMS Odin ja HMS Vulture avasivat tykkitulen, mutta se ei tavoittanut puolustajia.

HMS Odinin laivalääkäri Edward Creen päiväkirjamerkintöjen mukaan brittiläiset eivät olleet odottaneet suomalaisten kykenevän puolustautumaan ja kuulivat myöhemmin kahden venäläisen rykmentin tulleen avuksi. Puolustajat olivat avanneet päiväkirjamerkintöjen mukaan tulen kauppamakasiinien välistä kaatamalla lauta-aidat, jotka oli siihen yllätystä ja puolustusta varten rakennettu. Kiväärien lisäksi brittiläisiä tulitettiin myös kahdella kenttätykillä. Maihinnousuveneet joutuivat perääntymään, vaikka vastasivat tuleen. HMS Vulturen tykillä varustettu vene, jossa oli 20 miestä, sai osuman. Brittiläisten henkilötappiot olivat kolme upseeria ja viisitoista matruusia kaatuneina ja kolme upseeria ja 31 matruusia vankeina.

Puolustajien sotasaaliiksi jäi yksi barkassi, jonka miehistö joutui vangiksi. Väestö otti sotasaalista ja nautti sotasaaliiksi saamaansa viiniä. Kasakat olivat alkoholin vaikutuksen alaisina toista päivää eivätkä kyenneet huoltamaan hevosiaan kunnolla. Voitto kulminoitui kansanjuhlaksi.

Nykyään barkassi on Kokkolassa K. H. Renlundin museon omistuksessa ja sijoitettuna Englanninpuistoon vartavasten sille tehtyyn rakennukseen, josta sitä voi tarkastalla koko seinän ikkunoista. Barkassin tykit ja lippu annettiin aikoinaan Venäjälle.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta2001, WSOY 1981, 5. osa, palsta 437
  2. Facta2001, WSOY 1981, 3. osa, palsta 593
  3. Harvinainen kuninkaallinen sotasaalis Yle uutiset 1.4.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.