Ruotsinsalmen toinen meritaistelu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruotsinsalmen toinen meritaistelu
Osa Kustaa III:n sotaa
Johan Tietrich Schoultz: Ruotsinsalmen II meritaistelu
Johan Tietrich Schoultz: Ruotsinsalmen II meritaistelu
Päivämäärä:

9.10. heinäkuuta 1790

Paikka:

Ruotsinsalmi, Suomi

Lopputulos:

Ruotsin voitto

Vaikutukset:

Venäjä suostui rauhaan, joka päätti Kustaa III:n sodan.

Osapuolet

Ruotsin lippu Ruotsi

Venäjän keisarikunnan lippu Venäjän keisarikunta

Komentajat

Ruotsin lippu Kustaa III
Ruotsin lippu Carl Olof Cronstedt

Venäjän lippu Karl Heinrich (Nassaun prinssi)

Vahvuudet

195 alusta

255 alusta

Tappiot

6 alusta
600 sotilasta

61 alusta
7 400 sotilasta

Ruotsinsalmen toinen meritaistelu on Kustaa III:n sotaan kuulunut meritaistelu Ruotsin ja Venäjän laivastojen välillä 9.-10. heinäkuuta 1790. Se käytiin Kotkansaaren, Mussalon ja Kuutsalon saarten välisellä alueella nykyisen Kotkan edustalla. Taistelu on suurin Itämerellä koskaan käyty meritaistelu[1] ja voidaan laskea myös kuuluvan suurimpien meritaisteluitten joukkoon alusmäärän ja joukkojen koon vuoksi.[2] Vain vuotta aiemmin käytiin samalla paikalla Ruotsinsalmen ensimmäinen meritaistelu, jonka Ruotsi hävisi.

Taistelualue ja joukkojen ryhmittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

höger

Taistelun valmistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4. heinäkuuta käytiin Viipurin edustalla meritaistelu, jossa Ruotsi sai pyrrhoksen voiton. Kärsimiensä kalustotappioiden jälkeen Ruotsi vetäytyi Viipurin edustalta kohti Kotkaa.

Venäläisten ylipäällikkö prinssi Nassau-Siegen saapui 8. heinäkuuta Ruotsinsalmen suulle ja ankkuroitui Kirkonmaan ja Viikarin saarten väliin. Hyökkäystä ryhdyttiin valmistelemaan viipymättä. Hyökkäyskiila oli tarkoitus muodostaa täällä valmiiksi, minkä jälkeen sillä iskettäisiin ruotsalaisten kylkeen salmessa.

Taistelun aamu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäys alkoi aamulla 9. heinäkuuta. Ruotsalaiset tulivat Varissaaren takaa ja alkoivat muodostaa puolustuslinjaa salmen poikki.

Venäjän hyökkäysarmeijaan kuului 273 alusta: 6 suurta fregattia, 13 suurta shebekkiä, 13 suurta pommilaivaa, 2 tykkiproomua, 4 uivaa patteria, 26 kaleeria, 6 kuunaria, 4 kutteria, 206 tykkipurtta, 77 pientä tykkivenettä sekä 120 pienempää alusta. Joukkojen vahvuus oli noin 14 500 miestä. Hyökkäyskiila käsitti kolme kolonnaa. Nassau-Siegen otti johtaakseen keskimmäisen, joka raskaine fregatteineen, suurine shebekkeineen ja kaleereineen oli vahvin. Slissovin johtamaan vasempaan siipeen kuului 23 tykkivenettä, raskaita ja puoliraskaita proomuja sekä muutama uiva patteri. Buxhoevedenin komentamassa oikeassa siivessä oli 77 kanuunasluuppia sekä pienempiä purjealuksia. Maihinnousuarmeijaa kuljettava 4. kolonna seurasi perässä, eikä sen ollut tarkoitus osallistua valmisteluihin salmessa.

Ruotsin puolustusarmeijaan kuului 195 alusta: 5 saaristofregattia, 18 kaleeria, 99 tykkisluuppia, 54 tykkijollaa, 10 tykkibarkassia, 8 mörssäribarkassia ja 1 priki. Joukkojen vahvuus oli noin 12 500 miestä.

Venäläiset lähtivät hyökkäämään myötätuulessa tykkiveneet kärjessä. Tuuli oli yltynyt niin että pienimmät alukset ottivat sisäänsä vettä ja isompien oli hidastettava vauhtia ruudin suojelemiseksi pärskeiltä. Kajakarin kohdalla avattiin tuli ruotsalaisten etuvartiota kohti. Heti sen jälkeen nähtiin selällä suurempia aluksia, joita tulitettiin tykeillä, vaikka kantomatka ei riittänyt. Ruotsalaiset olivat asettumassa springiin eli pituussuunnassa olevaan kiinnitysköyteen Varissaaren itäpuolelle ulottaen alusten ketjun yli salmen. Slissovin tehtävänä oli ottaa hallintaan Mussalon rantaa aina Kymijokeen asti vasemmalla ja Pahlenin kaleeriosasto keskustassa oli tarkoitettu suojaamaan raakatakila-aluksia niiden ankkuroituessa asemiinsa Varissaaren kohdalle vastapäätä ruotsalaisten keskustaa.

Kymijoen suistoon kätkeytyneet ruotsalaiset tykkiveneet soutivat esiin ja muodostivat ketjun Mussalon rantaviivalle. Tuli avattiin kun venäläiset pysähtyivät lataamaan rynnäkössä tyhjentyneitä kanuunoitaan. Aluksi venäläiset näyttivät menestyvän. Everstiluutnantti Törningin johtaman oikean siiven 25 tykkivenettä vastaan venäläisillä oli 50 tykkivenettä ja kaksi uivaa patteria. Ruotsalaisten kannalta tilanne kävi hetki hetkeltä vakavammaksi ja vihollisen onnistuu raivata aukko linjaan ja murtautua Varissaaren ja Kotkansaaren väliseen solaan aikomuksena päästä tekemään tuhoa ruotsalaisten keskustan selkäpuolelta. Venäläisten paine oli kova ja Törning joutui pyytämään everstiluutnantti Cronstedtilta johtamalta keskustalta apua läpi murtautuneen vihollisen torjumiseksi.

Seuraavaksi saapuivat suuret purjelaivat. Tuuli oli jatkanut kääntymistään länteen ja entisestään voimistunut. Hyökkääjään nähden se puhalsi melkein vastaan. Etummaiset kaksi shebekkiä pysähtyivät Varissaaren kohdalle niin äkisti, että perässä tulevat fregatit olivat törmätä toisiinsa. Jäljessä tulevat fregatit ja shebekit ajautuivat liian lähelle toisiaan tai joutuivat laskemaan ankkurit. Tarkoitettua taistelulinjaa ei syntynyt. Kreivi de Littan kaleereille ei jäänyt tarpeeksi tilaa soutaa alusten väleihin vahvistamaan taistelulinjaa järeillä keulakanuunoillaan. Kaleereiden oli jäätävä linjan taakse odottelemaan kunnes suuret alukset saatiin varpattua oikeisiin asemiinsa.

Pian myrskytuuli ja kova aallokko alkoivat painaa de Littan kaleerien hauraita runkoja toisiaan vasten. Syntyi ruuhka jossa touvit, airot, takilat ja miehet kamppailivat keskenään. Mussalon suunnalta ajautui lisäksi sekaan ehjiä ja rikkoutuneita veneitä haavottuneine tai uupuneine miehistöineen. Hätäisesti lasketut kaleeriankkurit eivät kestäneet kasvavaa rasitusta ja painoa, jolloin ne alkoivat irtoilla pohjasta. Nassau-Siegen jätti komentopaikkansa fregatti Jekaterinalla ja lähti selvittämään uhkaavaa tilannetta. Fregatit saivat käskyn muodostaa linjansa uudelleen alemmaksi tuuleen lähemmäksi Santakareja. Taistelut olivat levinneet molemmille siiville. Yritys järjestäytyä uudelleen osoittautui fregateille toivottomaksi, vaikka aluksia hinattiin varppauksen helpottamiseksi.

Myös Buxhoevedenin 3. kolonna ajautui vaikeuksiin. Salmeen päästyään se oli joutunut suoraan Helmstjernan johtaman vasemman siiven III tykkiveneprikaatin syliin ruotsalaisten vasemmalla siivellä. Täälläkin soutumiehet olivat väsyneitä pitkästä matkasta ja vastatuuleen soutamisesta. Ennen kuin taistelu oli päässyt alkamaankaan, Buxhoeveden pyysi lupaa nousta maihin taaemmaksi Lehmäsaareen.

Taistelu oli kestänyt nyt neljä tuntia. Kustaa III oli pannut merkille vihollisen ongelmat ja vastuksen sattumanvaraisuuden. Kun Kuninkaanportin suunnaltakaan ei näkynyt merkkejä vihollisesta, kuningas antoi Helmstiernalle luvan "dupleerata" Buxhoevedenin selustaan ja estää tätä tulittamasta Lehmäsaaresta käsin.

Taistelun iltapäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cronstedt käski tykkiveneitten hyökätä venäläisten kaleereja ja raakatakila-aluksia vastaan. Venäläisten tueksi tullut Kozljaninovin kuljetuslaivasto törmäsi täydelliseen sekasortoon. 4. kolonna sai Nassau-Siegeniltä määräyksen kääntyä välittömästi takaisin ja palata Tiutisten edustalle odottamaan uusia ohjeita. Monet muutkin käänsivät keulansa myötätuuleen esimerkkiä noudattaen ja luulivat yleisen perääntymisen alkaneen. Nassau-Siegen ei voinut estää enää vahinkoa. Myöskään ruuhka ei ottanut selvitäkseen, vaan alkoi ajautua Lehmäsaarta kohden.

Taistelu- ja kuljetusosastot olivat pian sekaisin keskenään, eivätkä käskyt tavoittaneet enää niitä tarvitsevia. Paikoillaan sinnittelevät kaleerit jäivät suojattomiksi sivustahyökkäyksille. Niitä puolustivat enää vain luutnantti Freyerin uiva patteri muutaman tykkiveneen ohella. Törning aloitti voimakkaan hyökkäyksen kreivi de Littan kaleereita vastaan. Ne jotka pääsivät irrottautumaan sotkusta irrottautuivat.

Hyökkäys oli pysähtynyt ja myrskytuuli painoi venäläisiä takaisinpäin. Vain fregatit olivat jäljellä jatkamassa taistelua. Välttääkseen tykkitulitettuna uppoamisen shebekkki Proserphinan ja Dianan tavoin fregatti Mariia katkaisi ankkuritouvit ja lähti pyrkimään Haminaan suuntaan. Mariia joutui keskelle ruotsalaisten raskainta ja armottominta tykkitulta, joka tähän asti oli ollut suhteellisen tehotonta: matka venäläisiin nähden oli pitkä. Kuoppainen meri keikutti aluksia, eikä kimmokeammuntakaan onnistunut näissä olosuhteissa. Mutta nyt ruotsalaiset tulittivat minkä ehtivät, ja lopulta fregatti Mariia ajautui monen kohtalotoverinsa seuraksi Lehmäsaaren rantaan ja sytytettiin palamaan. Hengissä oleva miehistö pelastui. Ainoa ruotsalaisten iso alustappio oli udenma-luokan saaristolaisfregatti Gamla, joka syttyi palamaan omien tykkien suuliekeistä.

Iltapäivällä ruotsalaiset olivat jo selvästi niskan päällä. Venäläiset oli vallannut pakokauhu ja Törning pääsi päävoiman kimppuun melkein vastarinnatta. Taistelua kesti seitsemään asti, jolloin Nassau-Siegen tunnusti tappionsa ja siirsi komentovastuun alaiselleen eversti Silversille. Prinssi hyppäsi ohi kiitävään kaleeriin ja onnistui välttämään ruotsalaiset, jotka olivat aikeissa entrata lippulaivan fregatti Jekaterinan eli tulla sen rinnalle ja nousta kannelle.

Taistelun ilta ja yö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iltayöstä taistelut vaimenivat, mutta heräsivät heti heinäkuun 10. aamuyöstä kun komentaja Silvers yritti irtautumista. Pelastaakseen fregatit hän käski kaleereriosastoa palaamaan ja auttaman alusten kääntämisessä myötätuuleen tai ottamaan alukset edes hinaukseen. Käskyjä ei toteltu. Everstiluutnantti Törning ei aikaillut, vaan souti hämärässä ylivoimaisen vihollisen viereen vaatien tätä antautumaan. Silversille jäi tehtäväksi ratkaista aloittaako kuningas pommituksen uudelleen, vai laskeeko hän komentajanlippunsa. Aikansa odoteltuaan tulitus kiihtyikin rajummaksi kuin koskaan taistelun aikana ja piiritetyt fregatit antautuivat yksi toisensa jälkeen, mutta eivät ennen kuin venäläiset olivat menettäneet entisten lisäksi vielä kaksi suurinta kaleeriaan. Antautuneiden joukossa oli myös hämmema Uden, jonka suuresti harventunut suomalainen soutumiehistö pääsi vihdoin omiensa joukkoon.

Kello seitsemän aikaan illlalla kaikki pinnalla pysyneet vihollisen alukset oli vallattu tai pakotettu laskemaan lippunsa. Kun sumu hälveni, jatkettiin pakenevien pienten alusten takaa-ajoa. [3]

Taistelu päättyi Carl Olof Cronstedtin johdolla Ruotsin laivaston ylivoimaiseen ja Ruotsin historian suurimpaan merivoittoon. Taistelussa ratkaisevassa asemassa olivat Fredrik Henrik af Chapmanin 1760-1780 kehittämät kevyet tykkiveneet eli saaristolaivasto.

Taistelun vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voiton ansiosta Ruotsi sai paremmat lähtökohdat Värälän rauhanneuvotteluihin. Taistelun jälkeen venäläiset alkoivat rakentaa strategisesti tärkeälle Kymijoen suulle RuotsinsalmenKyminlinnan kaksoislinnoitusta, ja varsinkin Kotkansaarelle kasvoi asutusta. Ruotsinsalmen linnoituskaupungin paikalle kehittyi myöhemmin Kotkan kaupungin keskusta.

Taistelun vuosipäivää 9. heinäkuuta vietetään Suomen merivoimien vuosipäivänä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kustaa III ja suuri merisota – Taistelut Suomenlahdella 1788-1790 - Suomen Merimies-Unioni www.smu.fi. Viitattu 18.7.2015.
  2. Mattila, Tapani (1983). Meri maamme turvana. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä. ISBN 951-99487-0-8.
  3. Sorvali, Heikki: Ruotsinsalmen taistelu 9.7.1790. Sankt Nikolai 34 http://www.fregattinikolainsurkea.fi/411415046

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]