Teodor Avellan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Theodor Avellan vuonna 1900.

Teodor Kristian (Theodor Christian) Avellan (ven. Федор Карлович Авелан, Fedor Karlovitš Avelan; 12. syyskuuta 1839 Loviisa30. marraskuuta 1916 Pietari)[1] oli Venäjän laivastossa palvellut suomalainen amiraali. Hän johti Venäjän laivaston sen maineikkaalle vierailulle Ranskaan vuonna 1893 ja toimi Venäjän meriministerinä vuosina 1903–1905.

Theodor Avellanin isä oli luutnantti Carl August Avellan. Hänen enonsa oli vara-amiraali ja luotsi- ja majakkalaitoksen pääjohtaja Justus Eriksson, jonka tyttären Odalindan kanssa Avellan meni naimisiin vuonna 1867.[1] Isänsä kuoltua vuonna 1846 Avellan varttui äitinsä kanssa Pietarissa. Hän pääsi 8-vuotiaana Aleksanterin kadettikouluun, josta siirtyi kaksi vuotta myöhemmin merikadettikouluun. Hän valmistui merikadetiksi vuonna 1857 ja sai ylennyksen luutnantiksi vuonna 1863 ollessaan mukana klipperi Abrekin maailmanympäripurjehduksella. Vuosina 1869–1872 aliluutnantti Avellan oli vanhimpana upseerina maailman ympäri purjehtineella klipperi Gaidamakilla. Hän palveli sen jälkeen vanhimpana upseerina useilla muillakin valtameriä kiertäneillä aluksilla, ja yleni 1882 komentajaksi sekä 1886 kommodoriksi.[2][1] Vuonna 1878 Avellan kävi hakemassa Yhdysvaltain Philadelphiasta Venäjän ostaman risteilijä Asian, ja toi sen seuraavana vuonna kotiin.[2] Vuosina 1886–1889 hän oli päällikkönä maailman ympäri purjehtineella korvetti Ryndalla, joka upseeristoon kuului muun muassa suuriruhtinas Aleksandr Mihailovitš.[1][2]

Vuonna 1890 Avellan nimitettiin 3. meriekipaasin päälliköksi Kronstadtiin. Seuraavana vuonna hänet ylennettiin kontra-amiraaliksi ja nimitettiin Kronstadtin satamaesikunnan päälliköksi. Elokuussa 1893 hänet nimitettiin venäläisen eskaaderin komentajaksi Välimerelle.[2] Myöhemmin samana vuonna hän sai tehtäväkseen viedä eskaaderinsa historialliselle laivastovierailulle Ranskan Touloniin. Kyseessä oli vastavierailu, sillä Ranskan laivasto oli vieraillut Kronstadtissa kaksi vuotta aiemmin, mutta samalla se merkitsi myös Ranskan ja Venäjän välisen sotilasliiton julkistamista. Avellan ja osa hänen miehistöstään vietiin kunniavieraina Pariisiin, jossa heihin kohdistui laaja myönteinen huomio, sillä mahtavan liittolaisen saaminen oli ranskalaisille riemun aihe. Tapaus toi Avellanille maailmanlaajuisen kuuluisuuden.[1] Hän sai eron Välimeren eskaaderin päällikkyydestä vuotta myöhemmin. Hän toimi tammikuusta 1895 alkaen Venäjän merivoimien pääesikunnan päällikön apulaisena ja vuodesta 1896 pääesikunnan päällikkönä. Viimeksi mainitun nimityksen yhteydessä hän sai ylennyksen vara-amiraaliksi.[2]

Avellan oli vuosina 1899 ja 1901 lyhyen aikaa Venäjän vt. meriministerinä.[1] Hän oli meriministerinä myös vuosina 1903–1905 ja sai 1903 kenraaliadjutantin arvon. Hän erosi ministerin tehtävistä laivaston kärsittyä tappioita Venäjän–Japanin sodassa.[2] Avellan jätti samana vuonna myös laivaston, ja sai eronsa yhteydessä amiraalin arvon. Hän oli yksi niistä yhdeksästä suomalaisesta, jotka ovat ylenneet täysamiraaliksi Venäjän merivoimissa. Vuonna 1914 hänet nimitettiin viimeisenä suomalaissyntyisenä henkilönä Venäjän valtakunnanneuvoston jäseneksi. Avellan sai monia korkeita venäläisiä ja ulkomaisia kunniamerkkejä, kuten erittäin harvinaisen Pyhän Vladimirin I luokan kunniamerkin vuonna 1916.[1]

Venäjän–Japanin sodassa komentajana toiminut vara-amiraali Oskar Enqvist oli Avellanin serkku.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Matti Klinge: Avellan, Theodor (1839 - 1916) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 17.2.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c d e f Teodor Avellan Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Rotem Kowner: Historical Dictionary of the Russo-Japanese War, s. 145. Rowman & Littlefield 2017. Google Books (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]