Metrojupakka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Metrojupakalla tarkoitetaan lahjusskandaalia, joka sai alkunsa kun Helsingin metroa alettiin suunnitella ja rakentaa.[1] Metro aloitti liikenteen 1. kesäkuuta ja vihittiin virallisesti käyttöön 2. elokuuta 1982.[2]

Uudenmaan lääninhallitus antoi lokakuussa vuonna 1981 lausunnon, jonka mukaan Helsingin entinen kaupunginjohtaja Teuvo Aura, metrotoimiston johtaja Unto Valtanen ja metrotoimikunta olivat ylittäneet toimivaltansa ja laiminlyöneet velvollisuutensa metron rakentamiseen liittyvissä asioissa.[1] 9. elokuuta Helsingin kaupunginhallitus pidätti Valtasen heti virastaan.

Metron videolaitteet oli tilattu Siemensiltä vastoin Helsingin ylipormestarin Raimo Ilaskiven toivomusta. Siemens jätti 26. elokuuta pyynnön saada perua videotarjous. Yhtiön perustelujen mukaan paikkaansa pitämättömät syytökset ja väitteet lahjonnasta olivat vahingoittaneet sen mainetta.[3]

Unto Valtanen pidätettiin epäiltynä lahjusten vaatimisesta Siemensiltä. Tammikuussa 1983 Helsingin kaupungin virallinen syyttäjä, 1. kaupunginviskaali Jorma Uski aloitti poliisitutkinnat metrosotkuista. Helsingin kaupunginvaltuuston valiokunnan johtajan Harri Holkerin 15-henkisen ryhmän tuli selvittää, oliko metron rakentamisessa toimittu kaupungin edun vastaisesti ja mihin toimenpiteisiin kaupungin tulisi ryhtyä. Valiokunnan toiminta kesti vuoden ajan. Metrotoimiston johtajan Unto Valtasen osalta ratkaisevaksi koko jutun käsittelyn aikana muodostui kysymys siitä, oliko hän virkamies vai työsuhteessa Helsingin kaupunkiin.[1]

Helmikuussa Helsingin kaupunginhallituksen 17 jäsentä, muun muassa kaupunginjohtaja Raimo Ilaskivi, neljä metrotoimikunnan jäsentä, Unto Valtanen, Teuvo Aura ja kaupungin rahoitusjohtaja Erkki Linturi, saivat syytteet virkavirheestä. Helsingin raastuvanoikeus, jonka istunto pidettiin säätytalossa, totesi, että vuonna 1976 metrotoimikunta oli allekirjoittanut Strömbergin ja Valmetin perustaman Metrovaunut-yhtiön kanssa sopimuksen, joka koski kolmentoista kuusivaunuisen metrojunan valmistamista Suomessa. Kauppahinta oli 345 miljoonaa markkaa. Kauppa tehtiin metrotoimikunnan päätöksellä ohi kaupunginvaltuuston ilman tarjouskilpailua, ja asiakirjat julistettiin salaisiksi.[3]

Oikeudenkäyntisarjan lopputuloksena kaikki syytteet hylättiin. Metrotoimiston lahjusepäilyt johtivat oikeuskansleri Kai Kortteen määräyksestä erilliseen oikeuskäsittelyyn, jossa korkein oikeus totesi vuonna 1985 useiden henkilöiden syyllistyneen lahjusten ottoon. Vuonna 1987 metrotoimiston johtajan virasta pidätetty Unto Valtanen tuomittiin lahjusten ottamisesta Siemensiltä yhdeksäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Oikeus katsoi päätöksessään Valtasen kaupungin virkamieheksi. Muiden kohdalla syytteet hylättiin vanhentuneina.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kronikka 1900-1999, s. 517. ympäristörikoksia ja metrosotkuja 1982. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6529-7.
  2. Vuosisatamme Kronikka, s. 1161. Kiistelty metro käyttöön. , 1987. ISBN 951-20-2893-X.
  3. a b Helsingin metro Ylen elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 26.3.2009.