Unelma karjamajalla

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Unelma karjamajalla
Ohjaaja Teuvo Tulio
Käsikirjoittaja Teuvo Tulio, Ivar Johansson (1933)
Perustuu Ivar Johanssonin elokuvaan Hälsingar (1933) ja William Larssonin elokuvaan Hälsingar (1923), jotka perustuvat Henning Ohlsonin näytelmään Hälsingar (ensiesitys Tukholmassa 1.6.1922).
Tuottaja Teuvo Tulio
Säveltäjä T. Tumma
Kuvaaja Eino Heino (ulkokuvat)
Felix Forsman (studio)
Leikkaaja Teuvo Tulio
Pääosat Sirkka Salonen
Kaarlo Oksanen
Olga Tainio
Kyösti Erämaa
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Tarmo-Filmi
Ensi-ilta 29. syyskuuta 1940
Kesto 98 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Unelma karjamajalla on Teuvo Tulion elokuva vuodelta 1940. Se on monien muidenkin Tulio-elokuvien tapaan melodraama, jonka tapahtumapaikkana on maaseutu. Se perustuu Henning Ohlsonin näytelmään Hälsingar (1922) ja siitä on tehty Ruotsissa kaksi filmatisointia, William Larsson (1923) ja Ivar Johansson (1933). Elokuva oli aikoinaan hyvin suosittu, ja sitä pidetään yhtenä Tulion parhaimmista elokuvista.

Näyttelijävalinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan miespääosaan, Aarnen rooliin, saatiin Kaarlo ”Kille” Oksanen, joka oli aikoinaan näytellyt pääosaa Tulion aikaisemmassa elokuvassa Laulu tulipunaisesta kukasta (1938). Aarnen äidin roolin sai harrastelijanäyttelijä Olga Tainio ja Urho Ylitalon roolin Kyösti Erämaa. Kirsti Hurme sai Kirsti-piian osan ja harrastelijanäyttelijä Aku Peltonen vanhan rengin roolin.

Naispääosan ja samalla pääosan esittäjää oli vaikea löytää, mutta roolin sai vuoden 1938 Miss Eurooppa Sirkka Salonen. Se jäi Salosen ainokaiseksi elokuvarooliksi. Sivurooleissa nähdään muita suomalaisen elokuvan kärkinimiä, etenkin Eino Jurkka ja Taito Mäkelä. Erään vaikuttavimmista sivurooleista tekee talon vanhaemäntää näyttelevä amatöörinäyttelijä, vanhimman Niskavuori-elokuvan Loviisana taitonsa osoittanut Olga Tainio, joka oli Helsingin Kansanteatterin lippukassa.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikko arvioi vuonna 2012 rakkaustriangelin kallistuvan loppupuolella liian imeläksi, eikä se hänen näkemyksensä mukaan kuulu Tulion parhaisiin melodraamoihin. Siitä huolimatta hän katsoo sen edustavan täysin kansainvälistä tasoa. Suomen kesä saa Tulion käsissä aivan omanlaisiaan tummia sävyjä.[1] Toinen kriitikko Arto Pajukallio näkee tunnekuohujen vyöryvän yli äyräiden melodraamojen mestarin elokuvassa.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori ja herttainen Sirkka on marjamatkallaan vähällä jäädä hurjastelevan nuoren isännän Aarnen hevosen alle. Aarne tarjoaa hänelle hyvitykseksi pikkupiian paikkaa kotitaloonsa Ylitaloon. Nuoret tutustuvat toisiinsa ja solmivat suhteen.

Ylitalon karjakko Kirsti, Aarnen entinen rakastettu, on mustasukkainen Sirkalle. Sirkka tutustuu myös Aarnen vanhempaan veljeen Urhoon, joka on asiallisempi, mutta Sirkka pitää silti enemmän Aarnesta. Yhteiselle onnelle ei kuitenkaan löydy sijaa, kun Aarne on peliveloissa ja sortuu petoksiin ja vekseliväärennöksiin.

Pian Sirkka on raskaana, mutta Aarne aikoo livistää kovissa tuskissa Ylitalosta. Sirkka haaveilee häistä, mutta Aarne karkaa. Urho yrittää estää, mutta käsikähmä jää kesken, kun pojat kuulevat äitinsä nuhtelevan äänen. Aarne katoaa ja vanhaemäntä kuolee sydänkohtaukseen.

Parin vuoden päästä Sirkka on vauvansa kanssa kahden. Mustalainen varastaa vauvan Sirkan ollessa kalliojyrkänteellä pelastamassa vaaralliseen paikkaan kosken partaalle pudonnutta lampaan vuonaa. Kirsti-piika tulee paikalle ja syyttää oikeudessa Sirkkaa lapsen heittämisestä koskeen ja lapsenmurhasta. Sirkka saa kahden vuoden vankeustuomion. Vapauduttuaan hän palaa Ylitaloon, mutta monet kyläläiset ovat yhä vihaisia hänelle.

Kuuden vuoden päästä Aarne palaa Ylitaloon, mutta häntä aletaan pitää pelkurina ja huijarina, vaikka hän oli maksanut kaikki velkansa ja toi veljelleen tämän menettämät rahat korkoineen.

Lopulta omantunnonvaivainen Aarne päättää naida Sirkan sovittaakseen kaiken. Yllättäen häihin saapuu hänen kuolleeksi luultu poikansa. Pojan varastanut mustalaismies oli kuollut pian varkauden jälkeen ja poika oli jäänyt tämän isän hoidettavaksi. Pojan ”isoisä” oli kuolemansairauden vaivoissaan lähettänyt hänet etsimään oikeita vanhempiaan, ja Ylitalossa poika oli tunnistettu syntymämerkistään. Tämän nähdessään onneton Kirsti-piika pakenee maantielle.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Sirkka Salonen  … Sirkka Valkama, Ylitalon pikkupiika  
 Olga Tainio  … Ylitalon vanhaemäntä  
 Kille Oksanen  … Ylitalon Aarne, nuori isäntä  
 Kyösti Erämaa  … Ylitalon Urho, Aarnen veli  
 Kirsti Hurme  … Kirsti Turja, Ylitalon karjakko  
 Aku Peltonen  … Matti-renki  
 Varma Lahtinen  … Aino  
 Eino Jurkka  … Kylälahden kauppias  
 Ida Kallio  … Kerttu-muori  
 Väinö Kangas  … tuomari  
 Evald Terho  … vanha mustalainen  
 Taito Mäkelä  … yleinen syyttäjä  
 Timo Jokinen  … Sirkan poika  
 Edigio Morelli  … lapsenryöstäjä  
 Lauri Korpela  … Antti, postinkantaja  
 Veikko Laakso  … vanginvartija  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. MH: Unelma karjamajalla, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 25–26 /2012 sivu 29
  2. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 28.6.2012, sivu B 15