Unio mystica

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset
Rajala Unio mystica.jpg
Kirjailija Panu Rajala
Kansitaiteilija Sanna Sorsa
Kieli suomi
Genre kirjallisuudentutkimus
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2008
Sivumäärä 832
ISBN 978-951-0-31137-0
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset on Panu Rajalan vuonna 2008 ilmestynyt elämäkerta ja tutkimus Mika Waltarin tuotannosta.

Teoksen keskeisinä lähteinä ovat Waltarin haastattelut 1970-luvulta, ja niissä välittyy vanhan kirjailijan omia tulkintoja elämästään ja tuotannostaan. Toisena merkittävänä lähteenä on pitkäaikainen, avomielinen ja julkaisematon kirjeenvaihto Waltarin ja hänen nuoruutensa isähahmon Jalo Sihtolan kesken.[1] Kirjeet Rajalalle antoi tytär Satu Waltari, joka avusti muutenkin kirjan teossa, vaikka olikin sitä mieltä, että elämäkerta on aina "eräänlaista ihmissyöntiä".[2]

Waltari opiskeli syksystä 1926 alkaen teologiaa, mutta tavoitteli jo tällöin kirjailijan uraa. Hän liikkui tulenkantajien piirissä ja julkaisi novelleja.[3] Hänen menestyksensä pohjautui vuoden 1937 romaaniin Vieras mies tuli taloon, jota tulenkantajien piirissä pidettiin oikeistolaisena.[4]

Teoksen alaluku Villikissa, hulluruoho ja vaaleakiharainen ystävä kuvaa Sinuhe egyptiläisen syntyä, jota Waltari itsekin on epäsuorasti kuvannut romaanissaan Neljä päivänlaskua. Rajala nimeää naisen, johon Waltari oli rakastunut teosta kirjoittaessaan. Kirjailijalle kehittyi tästä alkaen käsitys, että innoitus vaati rakastumista. Rakkaussuhteet tulivat suurten historiallisten romaanien yhteydessä tavallisiksi, mutta niiden fyysisyydestä ei aina saa selvää näyttöä. Waltari kirjoitti teostaan syrjäisessä paikassa Hartolassa ja rahoitti elämisen kustantajan antamalla lainalla. Rajala pitää hämmästyttävänä, että laaja romaani syntyi ilman muistiinpanoja kolmessa ja puolessa kuukaudessa.[1][5]

Historiallisten romaanien pohjana oli Waltarin tutkimustyö. Vuoden 1954 tutkimustensa aikana Orvietossa Waltari kulki unissakävelijänä pitkin hotellin käytäviä. Tämän Rajala nostaa esimerkiksi Waltarin eläytymis- ja keskittymiskyvystä. Hänen etruskiaiheinen romaaninsa Turms kuolematon on osoitus Waltarin taidosta tehdä lähes virheetöntä historian kuvausta, vaikka etruskeja koskevaa tutkimustietoa oli saatavissa varsin vähän.[6]

Rajala selvittää Unio Mysticassa laajasti Waltarin teosten saamaa vastaanottoa Suomessa ja maailmalla. Varsinkin kriitikoiden taholta kohtelu oli usein kovaa ja epäoikeudenmukaistakin. Kirjailijan ja kriitikoiden väliset henkilökohtaiset ja poliittiset antipatiat vaikuttivat vuosikymmeniä.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Järvelä, Juha: PANU RAJALA - Unio Mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset Savon Sanomat. 12.10.2008. Viitattu 28.12.2013.
  2. Satu Waltari - Hiljainen humoristi (Panu Rajala)
  3. Unio mystica, s. 93–100.
  4. Unio mystica, s. 340–357.
  5. Unio mystica, s. 449–471.
  6. Unio mystica, s. 652–655.
  7. Marttila, Hannu: Unissakävelijä ja hänen yleisönsä. Helsingin Sanomat 5.10.2008. Viitattu 28.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]