Hanna Nikkanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee toimittajaa ja tietokirjailijaa. Juoksija Hanna Nikkasesta on eri artikkeli.

Hanna Nikkanen (s. 16. maaliskuuta 1981 Vantaa)[1] on suomalainen tutkiva toimittaja ja tietokirjailija.[2]

Nikkanen on opiskellut viestintää Helsingin yliopistossa. Hän on työskennellyt ulkomaantoimittajana STT:llä ja Voiman verkkolehti Fifin päätoimittajana (2008–2010), minkä jälkeen hän on ollut vapaa toimittaja ja tietokirjailija.[3][4] Nikkanen oli mukana käsikirjoittamassa Ryhmäteatterin Eduskunta-näytelmää (2011)[5] ja on yksi Long Play -verkkojulkaisun perustajista[6]. Vuonna 2013 Long Play -kollektiivi sai 250 000 euron arvoisen Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja-palkinnon.[7] Nikkanen toimi Long Playn päätoimittajana 2017–2019.[8]

Nikkanen on saanut huomiota muun muassa tutkivilla artikkeleillaan Nokia Siemens Networksin valvontavälinekaupoista Lähi-idässä sekä suomalaisen selluteollisuuden vaikutuksista Latinalaisessa Amerikassa. Vuonna 2011 hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon tutkivasta journalismista ja erityisesti teoksestaan Viaton imperiumi – Kolme kertomusta suomalaisesta yritysvastuusta (2010).[9][10] Vuonna 2013 hän sai Suuren journalistipalkinnon yhdessä Anu Silfverbergin kanssa Vuoden jutusta. He osoittivat vuonna 2012 Helsingin Sanomien kuukausiliitteen artikkelissa Uskomaton murhenäytelmä sepitteeksi koulukiusatun nuoren tytön itsemurhasta kertoneen Enkeli-Elisan tarinan.[11]

Vuonna 2012 Nikkasen ja Lilly Korpiolan teos Arabikevät oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana.[12] Teos käsittelee nimensä mukaisesti arabikevääksi kutsuttua yhteiskunnallista liikehdintää Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Nikkasen ja Antti Järven teos Karanteeni. Kuinka aids saapui Suomeen oli ehdolla saman palkinnon saajaksi vuonna 2014.[13] Tammikuussa 2015 teos sai Lauri Jäntin säätiön kunniamaininnan.[14]

Helmikuussa 2016 Nikkanen valittiin Tampereen yliopiston journalistiikan kaikkien aikojen nuorimmaksi vierailijaprofessoriksi. Nikkasen vuoden mittainen kausi alkoi elokuussa 2016.[15] Nikkasen ja opiskelijoiden teos Hyvän sään aikana: mitä Suomi tekee kun ilmasto muuttaa kaiken (2017) sai Kanava-palkinnon ja oli Tieto-Finlandia-palkintoehdokkaana.[16] Työryhmä sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2018.[17]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hanna Nikkanen et al. (toim.): Talouden globalisaatio ja naiset. [Turku]: Maan ystävät, 2003. ISBN 951-97522-3-4.
  • Viaton imperiumi. Helsinki: Like/Suomen rauhanpuolustajat, 2010. ISBN 978-952-01-0514-3.
  • Korpiola, Lilly & Nikkanen, Hanna: Arabikevät. Kuvat: Hossam el-Hamalawy. Helsinki: Avain, 2012. ISBN 978-951-692-912-8.
  • Verkko ja vapaus. Helsinki: Into, 2012. ISBN 978-952-264-125-0.
  • Nikkanen Hanna & Järvi, Antti: Karanteeni. Kuinka aids saapui Suomeen. Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-188-4.
  • Nikkanen Hanna & työryhmä: Hyvän sään aikana: Mitä Suomi tekee kun ilmasto muuttaa kaiken. Helsinki: Into, 2017. ISBN 978-952-264-809-9.
Long Play -artikkelit
  • Kaukovetoja (2013)
  • Nikkanen, Hanna & Silfverberg, Anu: Pimeyden ydin (2013)
  • Fennomania (2015)
  • Poimijat (2016)
  • Missä louhimme kerran (2018)
  • Hyvin huono vuosi (2018)
  • Ovien avaaja (2019)
  • Marsin tarhuri (2019)
  • Holvi. Long Play Media, 2023. ISBN 978-952-7497-50-0

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Römpötti, Harri: 40-vuotias | Identiteettikriisi ajoi palkitun toimittajan Hanna Nikkasen ottamaan aikalisän journalismista ja opiskelemaan Tukholmaan Helsingin Sanomat. 15.3.2021. Arkistoitu 12.4.2021. Viitattu 12.4.2021.
  2. ↑ Nikkanen, Hanna 1.12.2015. Into Kustannus. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 29.2.2016.
  3. ↑ Berner, Anna-Sofia: Hanna Nikkanen HS.fi. 11.12.2011. Arkistoitu 29.1.2022. Viitattu 7.2.2020.
  4. ↑ Berner, Anna-Sofia: Ammattina seikkailija. Helsingin Sanomat, 11.12.2011.
  5. ↑ Kangas, Ilona: Eduskunnalla on poliittinen agenda Turun Sanomat. 6.3.2011. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 30.6.2013.
  6. ↑ Koppinen, Mari: Nimekkäät suomalaistoimittajat perustivat pitkien juttujen palvelun HS.fi. 3.1.2013. Arkistoitu 15.12.2013. Viitattu 30.6.2013.
  7. ↑ Long Play voitti 250 000 euron Uutisraivaaja-palkinnon HS.fi. 13.11.2013. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 7.2.2020.
  8. ↑ Antti Järvestä Long Playn päätoimittaja Longplay.fi. 13.8.2019. Arkistoitu 9.8.2020. Viitattu 7.2.2020.
  9. ↑ Häkli, Laura: Hanna Nikkanen palkitaan tiedonjulkistamisesta Vihreä Lanka. 6.10.2011. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 29.2.2016.
  10. ↑ Huhtala, Hannele: Valtion tiedonjulkistamispalkinto Hanna Nikkaselle Voima. 5.10.2011. Arkistoitu 19.7.2020. Viitattu 7.2.2020.
  11. ↑ Palkitut 2012 Suurijournalistipalkinto.fi. Arkistoitu 11.8.2019. Viitattu 7.2.2020.
  12. ↑ Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto Suomen Kirjasäätiö. Arkistoitu 6.2.2020. Viitattu 7.2.2020.
  13. ↑ Vedenpää, Ville: Tieto-Finlandian ehdokkaissa monta elämäkertaa Yle Uutiset. 5.11.2014. Arkistoitu 11.11.2014. Viitattu 5.11.2014.
  14. ↑ Palkitut 2015: Kunniamaininnat Lauri Jäntin säätiö. Arkistoitu 6.2.2020. Viitattu 7.2.2020.
  15. ↑ Hanna Nikkanen journalistiikan vierailijaprofessoriksi Tampereelle Iltalehti.fi. 24.2.2016. Arkistoitu 24.1.2022. Viitattu 7.2.2020.
  16. ↑ Virkkula, Simopekka: Ilmastonmuutos on jo täällä – ajan myötä planeettamme muuttuu tunnistamattomaksi Aamulehti.fi. 6.11.2017. Arkistoitu 15.1.2018. Viitattu 14.1.2018.
  17. ↑ Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2018: Hanna Nikkanen puolustaa faktojen etusijaa 19.9.2018. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Viitattu 17.2.2020. [vanhentunut linkki]
  18. ↑ EU awards journalists for raising awareness of discrimination 29.4.2010. Euroopan komissio. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 29.2.2016. (englanniksi)
Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hanna_Nikkanen&oldid=22016242”