Hanna Nikkanen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee toimittajaa ja tietokirjailijaa. Juoksija Hanna Nikkasesta on eri artikkeli.

Hanna Nikkanen (s. 1981) on suomalainen tutkiva toimittaja ja tietokirjailija.[1]

Nikkanen on opiskellut viestintää Helsingin yliopistossa. Hän on työskennellyt ulkomaantoimittajana STT:llä ja Voiman verkkolehti Fifin päätoimittajana (2008–2010), minkä jälkeen hän on ollut vapaa toimittaja[2]. Nikkanen oli mukana käsikirjoittamassa Ryhmäteatterin Eduskunta-näytelmää (2011)[3] ja on yksi Long Play -verkkojulkaisun perustajista[4]. Vuonna 2013 Long Play -kollektiivi sai 250 000 euron arvoisen Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja-palkinnon.[5]

Nikkanen on saanut huomiota muun muassa tutkivilla artikkeleillaan Nokia Siemens Networksin valvontavälinekaupoista Lähi-idässä sekä suomalaisen selluteollisuuden vaikutuksista Latinalaisessa Amerikassa. Vuonna 2011 hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon tutkivasta journalismista ja erityisesti teoksestaan Viaton imperiumi – Kolme kertomusta suomalaisesta yritysvastuusta (2010).[6][7] Vuonna 2013 hän sai Suuren journalistipalkinnon yhdessä Anu Silfverbergin kanssa Vuoden jutusta. He osoittivat vuonna 2012 Helsingin Sanomien kuukausiliitteen artikkelissa Uskomaton murhenäytelmä sepitteeksi koulukiusatun nuoren tytön itsemurhasta kertoneen Enkeli-Elisan tarinan.[8]

Vuonna 2012 Nikkasen ja Lilly Korpiolan teos Arabikevät oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana. Teos käsittelee nimensä mukaisesti arabikevääksi kutsuttua yhteiskunnallista liikehdintää Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.[9] Nikkasen ja Antti Järven teos Karanteeni. Kuinka aids saapui Suomeen oli ehdolla saman palkinnon saajaksi vuonna 2014.[10] Tammikuussa 2015 teos sai Lauri Jäntin säätiön kunniamaininnan.[11]

Helmikuussa 2016 Nikkanen valittiin Tampereen yliopiston journalistiikan kaikkien aikojen nuorimmaksi vierailijaprofessoriksi. Nikkasen vuoden mittainen kausi alkoi elokuussa 2016.[12]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Long Play -artikkelit
  • Kaukovetoja (2013) ISBN 978-952-6686-00-4
  • Nikkanen, Hanna & Silfverberg, Anu: Pimeyden ydin (2013)
  • Fennomania (2015)
  • Poimijat (2016)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nikkanen, Hanna 1.12.2015. Into Kustannus. Viitattu 29.2.2016.
  2. Berner, Anna-Sofia: Ammattina seikkailija. Helsingin Sanomat, 11.12.2011.
  3. Eduskunnalla on poliittinen agenda Turun Sanomat. 6.3.2011. Viitattu 30.6.2013.
  4. Nimekkäät suomalaistoimittajat perustivat pitkien juttujen palvelun Helsingin Sanomat. 3.1.2013. Viitattu 30.6.2013.
  5. Long Play voitti 250 000 euron Uutisraivaaja-palkinnon Helsingin Sanomat 13.11.2013
  6. Häkli, Laura: Hanna Nikkanen palkitaan tiedonjulkistamisesta Vihreä Lanka. 6.10.2011. Viitattu 29.2.2016.
  7. Huhtala, Hannele: Valtion tiedonjulkistamispalkinto Hanna Nikkaselle Voima. 5.10.2011. Viitattu 29.2.2016.
  8. Palkitut 2012 Suurijournalistipalkinto.fi. Viitattu 29.2.2016.
  9. Tieto-Finlandia-palkintoehdokkaat 2012 Suomen Kirjasäätiö. Viitattu 24.2.2016.
  10. Vedenpää, Ville: Tieto-Finlandian ehdokkaissa monta elämäkertaa Yle Uutiset. 5.11.2014. Viitattu 5.11.2014.
  11. Kunniamaininta 2015 Hanna Nikkaselle ja Antti Järvelle Lauri Jäntin säätiö. Viitattu 25.9.2015.
  12. Toimittaja Hanna Nikkanen journalistiikan vierailijaprofessoriksi 24.2.2016. Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikkö. Viitattu 24.2.2016.
  13. EU awards journalists for raising awareness of discrimination 29.4.2010. Euroopan komissio. Viitattu 29.2.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]