Elina Grundström

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Elina Johanna Grundström (s. 30. toukokuuta 1963 Tampere)[1] on toimittaja ja tietokirjailija. Grundström oli Vihreä Lanka -lehden päätoimittajana 2006–2010. Hän toimi journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa 2013–2014.[1] Elokuussa 2010 hän aloitti Helsingin Sanomien kolumnistina[2].

Hän on saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon kaksi kertaa: vuonna 1995 Hiidenkivi-lehden perustamisesta toimituksen jäsenenä ja vuonna 2005 "monipuolisesta journalistisesta toiminnasta globaalien yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyssä".

Grundström on kirjoittanut teoksen Alkuperämaa tuntematon, josta hän sai vuonna 2002 Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnon valokuvaaja Yrjö Tuunasen kanssa. Hän on toimittanut myös Sitran Intia-ohjelman taustaselvityksen Globalisaation portinvartijat (2004) sekä Vesa-Matti Lahden kanssa raportin Intia-ilmiö ja Suomi (2005). Grundströmin uusin teos on Musta orkidea - Tositarina kukkasista jotka menettivät tuoksunsa (2013).

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grundström valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistossa pääaineenaan sosiologia vuonna 1993;[1] pro gradu -tutkielma käsitteli Kalkutan teini-ikäisiä tyttöjä ja ohjasi Grundströmiä urallaan toteuttamaan Aasiaa koskevia hankkeita.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elina Grundström; valokuvat: Yrjö Tuunanen: Alkuperämaa tuntematon: kertomus Kiinan keisarista ja kenkätehtaan tytöistä. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2529-7.
  • Elina Grundström; valokuvat: Yrjö Tuunanen: Globalisaation portinvartijat. Helsinki: Edita, 2004. ISBN 951-37-4178-8.
  • Elina Grundström ja Vesa-Matti Lahti: Intia-ilmiö ja Suomi: Sitran Intia-ohjelman taustaselvitys. Helsinki: Sitra, 2005. ISBN 951-37-4478-7. Intia-ilmiö ja Suomi (PDF).
  • Elina Grundström; valokuvat: Susa Junnola: Kiven ja raudan Intia. Helsinki: Sitra, 2006. ISBN 951-37-4826-X.
  • Elina Grundström: Musta orkidea. Tositarina kukkasista jotka menettivät tuoksunsa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2013. ISBN 978-952-240-215-8.

Työhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ylioppilaslehden toimittaja 1989–1990 ja päätoimittaja 1990–1992[1]
  • Hiidenkivi-lehden toimitussihteeri 1993–1999[1]
  • aikakauslehtialan opettaja
  • Markkinointi & Mainonta -lehden toimittaja ja tuottaja 1999–2001[1]
  • Kotilieden toimittaja 2002, 2003[1]
  • Me Naisten toimituspäällikkö 2003–2004[1]
  • Ulkopolitiikka lehdessä 2005–[1]
  • Vihreän Langan päätoimittaja 2006–2010[1]
  • vapaa toimittaja ja tietokirjailija 2010–2013[1]
  • Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessori 2013–2014[1]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinto 2003[1]
  • Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1995[1] Hiidenkivi-lehden perustamisesta
  • Valtion tiedonjulkistamispalkinto 2005[1] "monipuolisesta journalistisesta toiminnasta globaalien yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyssä"
  • Naistoimittajat ry:n Vuoden kellokas 2002[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 127. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. Helsingin Sanomat 31.8.2010