Heikki Patomäki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heikki Patomäki maaliskuussa 2011.

Heikki Patomäki (s. 15. tammikuuta 1963 Helsinki) on politiikan tutkija ja kansainvälisen politiikan professori Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksella.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patomäki vietti nuoruutensa Kuopiossa. Joensuusta matematiikan ja fysiikan parista Turkuun siirryttyään hän aloitti yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa taloustieteen pääaineopiskelijana. Valmistuttuaan hän oli kolme vuotta tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa ja siirtyi sen jälkeen Britanniaan.[2] Hän oli maailmanpolitiikan ja -talouden professori Nottingham Trent Universityssa. Hän toimii myös globalisaation ja globaalien instituutioiden innovaatioprofessorina RMIT-yliopistossa Melbournessa.

Patomäen tutkimusalueisiin kuuluu yhteiskuntatieteiden filosofia ja erityisesti kriittinen realismi sekä globaali poliittinen taloustiede (global political economy), rauhantutkimus ja demokratisaatio.

Politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patomäki on ottanut julkisessa keskustelussa kantaa Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan ja valuutansiirtoveron puolesta. Hän on arvostellut myös opetusministeriön ajamaa yliopistojen uutta palkkausjärjestelmää ja jätti laitoksen esimiehen tehtävän, koska ei halunnut osallistua ohjelman toteuttamiseen.[3]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Patomäki oli Vasemmistoliiton ehdokkaana ja sai 1 311 ääntä.[4] Patomäki toimi myös puolueen asiantuntijana kesän 2011 hallitusneuvotteluissa. Hänet valittiin vasemmistoliiton puoluehallitukseen vuonna 2013.[5] Hän oli ehdolla vuoden 2014 eurovaaleissa ja vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.[6][7]

Vuonna 2007 Patomäki julkaisi kirjan "Uusliberalismi Suomessa". Kirjassa kritisoituihin ihmisiin kuuluvat mm. Raimo Sailas ja Paavo Lipponen.

Vuonna 2012 Patomäki julkaisi kirjan "Eurokriisin anatomia - mitä globalisaation jälkeen?". Kirja oli ehdokkaana vuoden 2012 Kanava-palkinnolle, joka myönnetään vuoden parhaalle suomalaiselle politiikan, yhteiskunnan, talouden, historian tai kulttuurin alan tietokirjalle.[8] Palkintoraadin perustelujen mukaan "Pari vuotta kestäneen eurokriisin uutisvyörytyksen keskellä on ylellisyyttä pysähtyä aiheesta kirjoitetun yleistajuisen teoksen äärelle. Tulkinnallinen teos haastaa lukijansa ajattelemaan Euroopan integraation tulevaisuutta sen kohtalon hetkillä".[9] Helsingin yliopiston taloustieteen professori Vesa Kanninen kirjoittaa kirja-arviossaan, että Patomäki on "lukenut valtiotieteilijä", mutta "pilaa profiilinsa hylkäämällä tieteellisen metodin, ottamalla vapauden nimitellä ihmisiä uusliberalisteiksi itse keksiminsä perustein; hän haluaa esiintyä taloudellisten ilmiöiden tulkkina kirjoittaen tieteenalasta, johon hänellä ei ole tutkijankoulutusta". Hän arvioi kirjan argumentaation perustuvan lähinnä demagogien käyttämiin tunteisiin vetoaviin vääristäviin yksinkertaistuksiin.[10]

Patomäki kirjoitti Helsingin Sanomiin syksyllä 2014 vieraskynäkirjoituksen, jossa hän kritisoi Euroopan unionia ja harkitsemattomien pakotteiden asettamista Vladimir Putinin hallinnolle.[11] Kun Helsingin Sanomat helmikuussa 2015 kysyi "onko oikeasti mielekästä verrata Krimin valtaamista ja Ukrainan sotaa Saksan laajentumispyrkimyksiin 1930-luvulla", Patomäki sanoi, että Venäjä on muuttunut Putinin alaisuudessa yhä autoritaarisemmaksi valtioksi, joka rajoittaa kansalaistensa vapautta monin tavoin. ”Rajoituksista huolimatta siellä vallitsee yhä periaatteessa liberaali ja ihmisoikeudet huomioiva demokratia. Se on vielä aika kaukana Hitlerin Saksasta". Patomäki on Vasemmistoliiton ehdokkaana vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ja on vaaliteemoissaan nostanut esiin "puolueettomuuden tilan maksimoinnin, vaikka sitten EU-jäsenenäkin." Patomäen mukaan puolueettomuus ei kuitenkaan riitä. "Akuuttien vastakkainasettelujen taustalla on pitkän linjan poliittisen talouden kehityskulkuja, jotka ovat johtaneet eriarvoisuuden lisääntymiseen, vaurauden kasaantumiseen ja demokratian rapautumiseen niin Venäjällä kuin EU:ssa, itse asiassa melkein kaikkialla. Emme voi olla puolueettomia tällaisen yhteiskunnallisen kehityksen suhteen. On siis osattava katsoa myös akuuttien konfliktien ja vastakkainasettelujen taakse. Paljon on kiinni Euroopan unionin kehityksestä, mutta ennen kaikkea tarvitsemme nykyistä paljon toimivampia, oikeudenmukaisempia ja demokraattisempia globaalin hallinnan järjestelmiä."[12][13]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patomäen puoliso on Katarina Sehm-Patomäki. Patomäellä on neljä lasta.[1] Hänen isänsä on Kuopion yliopiston fysiikan emeritusprofessori Lauri Patomäki.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmamme rajat. Katsaus maailmanpolitiikan kriittiseen tutkimukseen. Tampere: Suomen rauhantutkimusyhdistys, 1992. ISBN 951-9091-12-2.
  • Vain kauppakumppaneita? EU, Venäjä ja EU:n ulkosuhteiden rakenteistuminen. Helsinki: Ulkopoliittinen instituutti, 1996. ISBN 951-769-057-6.
  • Patomäki, Heikki & Minkkinen, Petri: Yhdentymisen ja rahaunionin politiikkaa. Suomi ja Emu globaalissa poliittisessa taloudessa. Helsinki: Like, 1997. ISBN 951-578-538-3.
  • Tobinin veron toteutus. Kohti oikeudenmukaisempaa ja demokraattisempaa globaalia taloutta. Heikki Patomäki yhteistyössä Katarina Sehm-Patomäen ja neuvontantajaryhmän kanssa: Christian Chavagneux ym. The Network Institute for Global Democratisationin tutkimushanke. Julkaisun aikaisempi versio ilmestyi nimellä The Tobin Tax. How to Make It Real. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 1999. ISBN 951-578-708-4.
  • Democratising Globalisation. The Leverage of the Tobin Tax. London: Zed Books, 2001. ISBN 1-85649-870-0.
  • Patomäki, Heikki & Teivainen, Teivo: Globaali demokratia. Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-879-6.
  • Yliopisto oyj. Tulosjohtamisen ongelmat – ja vaihtoehto. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-942-3.
  • Uusliberalismi Suomessa. Lyhyt historia ja tulevaisuuden vaihtoehdot. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32562-9.
  • The Political Economy of Global Security. War, Future Crises and Changes in Global Governance. London, New York: Routledge, 2008. ISBN 978-0-415-47979-0.
  • Eurokriisin anatomia. Mitä globalisaation jälkeen?. Helsinki: Into, 2012. ISBN 978-952-264-128-1.
  • Tulevaisuuden politiikkaa. Kuinka lisätä vapautta ja toimia toisin. Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-272-1.
  • Suomen talouspolitiikan tulevaisuus. Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-264-373-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hakkarainen, Timo: ”Lamahan on vasta alkamassa”. Iltalehti, 14.10.2008, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 14.3.2011.
  2. Mäkinen, Esa: Nyt puhuu johtava anti-intellektuelli. Helsingin Sanomat, 17.5.2008, s. C3. Artikkelin verkkoversio.
  3. Patomäki, Heikki: UPJ-keskustelu Yliopisto-lehti. 4/2005. Viitattu 8.5.2014.
  4. Helsingin vaalipiiri 20.4.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 20.4.2011.
  5. ”Vasemmistoliitto sitoutettu moniin uusliberaaleihin tavoitteisiin” 8.10.2013. Kansan Uutiset. Viitattu 10.10.2013.
  6. Heikki Patomäki Vasemmistoliiton Eurooppa. Viitattu 8.5.2014.
  7. Helsingin Vasemmiston ehdokkaat Viitattu 26.3.2015.
  8. Kanava-tietokirjapalkinnon ehdokkaat julki Suomen Kuvalehti. 29.11.2013.
  9. Talouselämän Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut kisaa Kanavasta Markkinointi&Mainonta. 19.10.2012.
  10. Kapitalismi ja eurokriisi Kansantaloudellinen aikakauskirja – 108. vsk. – 4/2012.
  11. Pakotteiden vaarat ovat usein hyötyjä suuremmat Helsingin Sanomat. 17.9.2014.
  12. Voiko Putinin toimia verrata Hitleriin? Helsingin Sanomat. 11.2.2015.
  13. Tyranni ja hybridisodan viehätys Helsingin Sanomat. 13.2.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]