Heikki Patomäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heikki Patomäki syyskuussa 2022.

Heikki Patomäki (s. 15. tammikuuta 1963 Helsinki) on politiikan ja talouden tutkija ja maailmanpolitiikan professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patomäki vietti nuoruutensa Kuopiossa. Hän aloitti opintonsa Joensuun yliopistossa fysiikan ja matematiikan parissa. Hän siirtyi Turkuun vuonna 1984 ja aloitti yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa taloustieteen pääaineopiskelijana. Vuonna 1988 häneltä valmistui kaksi pro gradu-tutkielmaa, ensimmäinen valtio-opista, erityisesti kansainvälisistä suhteista, ja toinen taloustieteestä. Ensimmäinen käsitteli kansainvälistä ympäristönsuojelua[2] ja toinen tuotannon monikansallistumista[3]. Patomäen väitöskirja käsitteli kriittistä realismia ja maailmanpolitiikkaa otsikolla "Critical realism and world politics. An explanation of a critical theoretical and possibilistic methodology for the study of world politics." Valmistuttuaan tohtoriksi Turun yliopistosta vuonna 1993 hän toimi erikoistutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa 1995-97 ja siirtyi sen jälkeen Britanniaan.[4] Hän oli maailmanpolitiikan ja -talouden professori Nottingham Trent Universityssa 1998-2003, kunnes siirtyi professoriksi Helsingin yliopistoon. Myöhemmin hän on toiminut myös globalisaation ja globaalien instituutioiden innovaatioprofessorina RMIT-yliopistossa Melbournessa (2007-10).

Patomäen tutkimusalueisiin kuuluvat muun muassa yhteiskuntatieteiden filosofia ja erityisesti kriittinen realismi sekä globaali poliittinen taloustiede (global political economy), rauhantutkimus ja demokratisaatio.

Politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kertomansa mukaan Patomäki aloitti poliittisen harrastuneisuutensa kokoomusnuorissa, joista hän erosi täytettyään 18 vuotta. Opiskeluaikanaan hän oli lähelle vihreää ympäristöliikettä ja rauhanliikettä.[5] 1990-luvulla hän toimi aktiivisesti globaalissa kansalaisyhteiskunnassa ja poikkikansallisessa Attac-liikkeessä sen perustamiskokouksesta alkaen (pidettiin joulukuussa 1998 Pariisissa). Hän toimi Suomen Attacin puheenjohtajana vuosina 2004, 2011-12 ja 2016.

Vuonna 2005 Patomäki arvosteli opetusministeriön ajamaa yliopistojen uutta palkkausjärjestelmää ja jätti symbolisesti Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksen esimiehen tehtävän, koska ei halunnut osallistua ohjelman toteuttamiseen.[6]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Patomäki oli vasemmistoliiton ehdokkaana ja sai 1 311 ääntä.[7] Patomäki toimi myös puolueen asiantuntijana kesän 2011 hallitusneuvotteluissa. Hänet valittiin vasemmistoliiton puoluehallitukseen vuonna 2013.[8] Hän oli ehdolla vuoden 2014 eurovaaleissa ja vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.[9][10]

Keväällä 2016 Patomäki ilmoitti vetäytyvänsä aktiivisesta toiminnasta vasemmistoliitossa.[11] Keväällä 2022 hän erosi vasemmistoliitosta sen jälkeen kun puolue oli hyväksynyt Suomen NATO-jäsenyyden hallituksen sisällä.[12] Hän on Euromemo-ryhmän varapuheenjohtaja 2021-2025, globaalia muutosta ajavan Tellus-instituutin jäsen ("Associate fellow") ja DiEM25-liikkeen jäsen.

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 Patomäki julkaisi kirjan "Uusliberalismi Suomessa", jossa hän kritisoi vallitsevaa talous- ja yhteiskuntapolitiikaa ja esitti skenaarioita tulevaisuudesta. Teoksessa Patomäki määritteli uusliberalisteiksi muun muassa Raimo Sailaksen ja Paavo Lipposen. Teoksessa Patomäki vertasi teknoliberaalia kilpailukykyoppia joihinkin fasismin piirteisiin.[13]

Vuonna 2012 Patomäki julkaisi kirjan "Eurokriisin anatomia - mitä globalisaation jälkeen?". Kirja oli ehdokkaana vuoden 2012 Kanava-palkinnolle, joka myönnetään vuoden parhaalle suomalaiselle politiikan, yhteiskunnan, talouden, historian tai kulttuurin alan tietokirjalle.[14] Palkintoraadin perustelujen mukaan "Pari vuotta kestäneen eurokriisin uutisvyörytyksen keskellä on ylellisyyttä pysähtyä aiheesta kirjoitetun yleistajuisen teoksen äärelle. Tulkinnallinen teos haastaa lukijansa ajattelemaan Euroopan integraation tulevaisuutta sen kohtalon hetkillä".[15] Kirjasta on julkaistu myös toinen täydennetty pokkaripainos, ja kirja on ilmestynyt eri nimillä myös englanniksi ja kreikaksi.

Helsingin yliopiston taloustieteen professori Vesa Kanniainen kirjoittaa kirja-arviossaan, että Patomäki on "lukenut valtiotieteilijä", mutta "pilaa profiilinsa hylkäämällä tieteellisen metodin, ottamalla vapauden nimitellä ihmisiä uusliberalisteiksi itse keksiminsä perustein; hän haluaa esiintyä taloudellisten ilmiöiden tulkkina kirjoittaen tieteenalasta, johon hänellä ei ole tutkijankoulutusta".[16] Patomäki on vastannut Kanniaisen poleemisiin arvioihin usealla foorumilla.[17]

Venäjästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä ei ole ollut Patomäen päätutkimuskohde, mutta jo 1990-luvulla hän osallistui keskusteluihin Venäjästä ja sen tulevaisuudesta[18], johti EU-Venäjä projektia Ulkopoliittisessa instituutissa[19] ja tutki Venäjän kansalaisyhteiskuntaa[20]. Patomäki kirjoitti Helsingin Sanomiin syksyllä 2014 vieraskynäkirjoituksen, jossa hän kritisoi Euroopan unionia ja harkitsemattomien pakotteiden asettamista Vladimir Putinin hallinnolle.[21] Kun Helsingin Sanomat helmikuussa 2015 kysyi "onko oikeasti mielekästä verrata Krimin valtaamista ja Ukrainan sotaa Saksan laajentumispyrkimyksiin 1930-luvulla", Patomäki sanoi, että Venäjä on muuttunut Putinin alaisuudessa yhä autoritaarisemmaksi valtioksi, joka rajoittaa kansalaistensa vapautta monin tavoin. ”Rajoituksista huolimatta siellä vallitsee yhä periaatteessa liberaali ja ihmisoikeudet huomioiva demokratia. Se on vielä aika kaukana Hitlerin Saksasta". Patomäki on Vasemmistoliiton ehdokkaana vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ja on vaaliteemoissaan nostanut esiin "puolueettomuuden tilan maksimoinnin, vaikka sitten EU-jäsenenäkin." Patomäen mukaan puolueettomuus ei kuitenkaan riitä. "Akuuttien vastakkainasettelujen taustalla on pitkän linjan poliittisen talouden kehityskulkuja, jotka ovat johtaneet eriarvoisuuden lisääntymiseen, vaurauden kasaantumiseen ja demokratian rapautumiseen niin Venäjällä kuin EU:ssa, itse asiassa melkein kaikkialla. Emme voi olla puolueettomia tällaisen yhteiskunnallisen kehityksen suhteen. On siis osattava katsoa myös akuuttien konfliktien ja vastakkainasettelujen taakse. Paljon on kiinni Euroopan unionin kehityksestä, mutta ennen kaikkea tarvitsemme nykyistä paljon toimivampia, oikeudenmukaisempia ja demokraattisempia globaalin hallinnan järjestelmiä."[22][23]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patomäen puoliso on Katarina Sehm-Patomäki. Patomäellä on neljä lasta.[24] Hänen isänsä oli Kuopion yliopiston fysiikan emeritusprofessori Lauri Patomäki.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmamme rajat. Katsaus maailmanpolitiikan kriittiseen tutkimukseen. Tampere: Suomen rauhantutkimusyhdistys, 1992. ISBN 951-9091-12-2.
  • Critical Realism and World Politics. An Explication of a Critical Theoretical and Possibilistic Methodology for the Study of World Politics, Studies on Political Science No 12, Department of Political Science, University of Turku, Turku, 1992. ISBN 951-880-853-8.
  • Vain kauppakumppaneita? EU, Venäjä ja EU:n ulkosuhteiden rakenteistuminen. Helsinki: Ulkopoliittinen instituutti, 1996. ISBN 951-769-057-6.
  • Patomäki, Heikki & Minkkinen, Petri: Yhdentymisen ja rahaunionin politiikkaa. Suomi ja Emu globaalissa poliittisessa taloudessa. Helsinki: Like, 1997. ISBN 951-578-538-3.
  • Patomäki, Heikki & Minkkinen, Petri (toim.): The Politics of the Economic and Monetary Union, Dordrect: Kluwer, 1997. ISBN 0-7923-8041-X.
  • Tobinin veron toteutus. Kohti oikeudenmukaisempaa ja demokraattisempaa globaalia taloutta. Heikki Patomäki yhteistyössä Katarina Sehm-Patomäen ja neuvontantajaryhmän kanssa: Christian Chavagneux ym. The Network Institute for Global Democratisationin tutkimushanke. Julkaisun aikaisempi versio ilmestyi nimellä The Tobin Tax. How to Make It Real. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 1999. ISBN 951-578-708-4.
  • Democratising Globalisation. The Leverage of the Tobin Tax. London: Zed Books, 2001. ISBN 1-85649-870-0.
  • After International Relations. Critical Realism and the (Re)Construction of World Politics. Lontoo ja New York: Routledge, 2002. ISBN 9780415256605.
  • Patomäki, Heikki & Teivainen, Teivo: Globaali demokratia. Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-879-6.
  • Patomäki, Heikki & Teivainen, Teivo: A Possible World. Democratic Transformation of Global Institutions, Lontoo ja New York: Zed Books. ISBN 9781842774076. Teos on julkaistu myös arabiaksi ja espanjaksi, ja sen kolmas osa ruotsiksi.
  • Yliopisto oyj. Tulosjohtamisen ongelmat – ja vaihtoehto. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-942-3.
  • Uusliberalismi Suomessa. Lyhyt historia ja tulevaisuuden vaihtoehdot. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32562-9.
  • The Political Economy of Global Security. War, Future Crises and Changes in Global Governance. London, New York: Routledge, 2008. ISBN 978-0-415-47979-0.
  • Eurokriisin anatomia. Mitä globalisaation jälkeen?. Helsinki: Into, 2012. ISBN 978-952-264-128-1.
  • The Great Eurozone Disaster, Lontoo ja New York: Zed Books, 2013. ISBN 9781780324791.
  • Tulevaisuuden politiikkaa. Kuinka lisätä vapautta ja toimia toisin. Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-272-1.
  • Suomen talouspolitiikan tulevaisuus. Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-264-373-5.
  • Heinonen, Visa Lehto, V-P., Kekkonen, Jukka, Patomäki, Heikki & yliopistokäänne: Uusi yliopistolaki 2020, Helsinki: Into, 2016. ISBN 978-952-264-779-5.
  • Morgan, Jamie & Patomäki, Heikki (toim.): Brexit and the Political Economy of Fragmentation: Things Fall Apart, Lontoo ja New York: Routledge, 2018. ISBN 9780367892616.
  • Disintegrative Tendencies in Global Political Economy: Exits and Conflicts, Lontoo ja New York: Routledge, 2018. ISBN 978-1-138-06530-7; avoin julkaisu: https://www.routledge.com/Disintegrative-Tendencies-in-Global-Political-Economy-Exits-and-Conflicts/Patomaki/p/book/9780367357573.
  • The Three Fields of Global Political Economy, Lontoo ja New York: Routledge, 2022. ISBN 9780367764012.
  • Forsberg, Tuomas & Patomäki, Heikki: Debating the War in Ukraine Counterfactual Histories and Future Possibilities, Lontoo ja New York: Routledge, 2023, ISBN 9781032450827; avoin julkaisu: https://www.routledge.com/Debating-the-War-in-Ukraine-Counterfactual-Histories-and-Future-Possibilities/Forsberg-Patomaki/p/book/9781032450827.
  • World Statehood. The Future of World Politics, Cham: Springer, 2023. ISBN 978-3-031-32304-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valtiotieteellinen tiedekunta helsinki.fi.
  2. http://spotidoc.com/doc/3756291/pro-gradut---turun-yliopisto
  3. Pääargumentit julkaistiin Kansantaloudellisessa Aikakauskirjassa, (85):4, 1989, ss.424-39.
  4. Mäkinen, Esa: Nyt puhuu johtava anti-intellektuelli. Helsingin Sanomat, 17.5.2008, s. C3. Artikkelin verkkoversio.
  5. Ranta, Ilari: Demokratian radikaali asianajaja. Helsingin Sanomat, 20.08.1996. Sanoma Osakeyhtiö.
  6. Patomäki, Heikki: UPJ-keskustelu Yliopisto-lehti. 4/2005. Viitattu 8.5.2014.
  7. Helsingin vaalipiiri 20.4.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 20.4.2011.
  8. ”Vasemmistoliitto sitoutettu moniin uusliberaaleihin tavoitteisiin” 8.10.2013. Kansan Uutiset. Viitattu 10.10.2013.
  9. Heikki Patomäki Vasemmistoliiton Eurooppa. Arkistoitu 24.4.2014. Viitattu 8.5.2014.
  10. Helsingin Vasemmiston ehdokkaat helsinki.vasemmisto.fi. Arkistoitu 19.4.2015. Viitattu 26.3.2015.
  11. Heikki Patomäki – Vasemmiston tulevaisuudesta – ja tulevaisuudestani vasemmistoliitossa patomaki.fi. Viitattu 5.1.2024. (englanniksi)
  12. Heikki Patomäki eroaa vasemmistoliitosta Verkkouutiset. Viitattu 26.5.2022.
  13. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004515716.html
  14. Kanava-tietokirjapalkinnon ehdokkaat julki Suomen Kuvalehti. 29.11.2013.
  15. Talouselämän Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut kisaa Kanavasta Markkinointi&Mainonta. 19.10.2012.
  16. Kapitalismi ja eurokriisi Kansantaloudellinen aikakauskirja – 108. vsk. – 4/2012.
  17. Pääpointit löytyvät blogista "Ideologia ja taloustiede", https://patomaki.fi/2013/01/ideologia-ja-taloustiede-vastaus-vesa-kanniaiselle/.
  18. Esimerkiksi “Venäjä ei tyydy kopioimaan läntistä mallia”, Helsingin Sanomat, 26.3.1995; ja ”Venäjän oikeus erilaisuuteen”, Helsingin Sanomat, 2.4.1995.
  19. Yksi tutkimustuotos oli Patomäen oma lyhyt monografia Vain kauppakumppaneita? EU, Venäjä ja EU:n ulkosuhteiden rakenteistuminen, UPI (Haasteita 11): Helsinki, 1996.
  20. Esim. “Western Models and the Russian Idea: Beyond Inside/Outside in the Discourses on Civil Society”, yhdessä C.Pursiaisen kanssa, Millennium: Journal of International Studies, (28):1, 1999, ss.53-77.
  21. Pakotteiden vaarat ovat usein hyötyjä suuremmat Helsingin Sanomat. 17.9.2014.
  22. Voiko Putinin toimia verrata Hitleriin? Helsingin Sanomat. 11.2.2015.
  23. Tyranni ja hybridisodan viehätys Helsingin Sanomat. 13.2.2015.
  24. Hakkarainen, Timo: ”Lamahan on vasta alkamassa”. Iltalehti, 14.10.2008, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 14.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]