Anna Kortelainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anna Kortelainen
Anna Kortelainen Kirjan ja ruusun päivänä 2010 Helsingin Narinkkatorilla.
Anna Kortelainen Kirjan ja ruusun päivänä 2010 Helsingin Narinkkatorilla.
Henkilötiedot
Syntynyt12. heinäkuuta 1968 (ikä 55)
Helsinki
Koulutus ja ura
Tutkimusalue taidehistoria
Palkinnot Pro Finlandia -mitali 2016

Anna Taina Aleksandra Kortelainen (o.s. Tuovinen; s. 12. heinäkuuta 1968 Helsinki) on suomalainen filosofian tohtori, vapaa tutkija, taidehistorioitsija ja tietokirjailija.[1]

Kirjojen lisäksi Kortelainen on kirjoittanut esseitä ja artikkeleita taidehistoriallisiin julkaisuihin, kirjoihin ja näyttelyluetteloihin sekä kolumneja aikakaus- ja sanomalehtiin.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kortelainen asui lapsena ensin Vaasassa ja sitten Turussa, jossa hänen psykoanalyytikkoisänsä Matti Tuovinen työskenteli Kakolan vankimielisairaalan ylilääkärinä.[2] Hän opiskeli taidehistoriaa Turun yliopistossa ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1992.[3] Hän väitteli tohtoriksi Turun yliopistossa 2002 Albert Edelfeltistä.[4] Kortelainen sai väitöksestä Vuoden tiedekirja -palkinnon ja Suomen Taideyhdistyksen kirjallisuuspalkinnon.[3] Teoksessaan Virginie! (2002) Kortelainen tutki Edelfeltin maalausten mallina olleen Virginien kohtaloa. Teoksen pohjalta on tehty televisioelokuva Virginie (2009).[5]

Kortelainen oli vakiovieras Timo Harakan juontamassa eri aiheita käsittelevässä 10 kirjaa-kirjallisuusohjelmasarjassa vuosina 2007,[6] 2011,[7] 2012 ja 2013. Vuonna 2011 ohjelma voitti Kultainen Venla -palkinnon vuoden parhaana tv-keskusteluohjelmana.[8]

Kortelaisella on vuonna 1998 syntynyt tytär Ainu.[4] Kortelainen oli naimisissa kirjailija Hannu Mäkelän kanssa vuosina 2004–2009.[9]

Stadin Slangi ry valitsi Kortelaisen vuoden 2015 Stadin Friiduksi Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta 2015.[10]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Japanin kulttuuri. Helsinki: Otava, 1994. – Yhteisteos nimellä Anna Tuovinen
  • Niin kutsuttu sydämeni: Albert Edelfeltin kirjeet äidilleen 1873–1901. Kirjeet suomentanut Sirpa Kähkönen. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-14854-0
  • Albert Edelfeltin fantasmagoria. Nainen, ”Japani”, tavaratalo. Väitöskirja: Turun yliopisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 886. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-409-6.
  • Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2457-6.
  • Puolivilli puutarha: Albert Edelfeltin Haikko. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19313-9
  • Levoton nainen. Hysterian kulttuurihistoriaa. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2754-0.
  • Päivä naisten paratiisissa. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30653-3.
  • Rakkautta sattumalta. Kirjoituksia. Helsinki: Tammi 2006. ISBN 951-31-3504-7 – Pohjautuu pääosin Me Naisissa ja Turun Sanomissa vuosina 2003–2006 julkaistuihin kolumneihin.
  • Naisen tie – L. Onervan kapina. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20665-6 – Teos kirjailija L. Onervasta. Teoksessa Edelfelt, Matkoja, maisemia, naamiaisia. Toim. Erkki Anttonen. Artikkeli "Piukkoja paikkoja ja taiteilijanaamiaisia: Edelfeltin valepuvut".
  • Varhaiset johtotähdet. Suomen ensimmäisiä johtajanaisia. EVA-raportti. Naiset huipulle! -hanke. Helsinki: Taloustieto, 2007. ISBN 978-951-628-460-9. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Pöytä kahdelle – ikkunan ääreltä. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3840-0. – Yhteisteos Hannu Mäkelän kanssa
  • Hurmio. Oireet, hoito, ennaltaehkäisy. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4867-6.
  • Eri kivaa! Onerva – Kaupungin naiset 1910. Helsinki: Tammi, 2010.
  • Ei kenenkään maassa. Helsinki: Tammi, 2012.
  • Kivipiirtäjä: Taiteilija Antti Niemisen elämä. Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-9713-5
  • Huonon matkailijan päiväkirja. Helsinki: Tammi, 2015. - Yhteisteos Reino Peltosen kanssa
  • Avojaloin – 20 tositarinaa Karjalan Kannakselta. Helsinki: Gummerus, 2015. - Toim. Anna Kortelainen
  • Siemen. Helsinki: Tammi, 2016.
  • Hyvä Sara! – Sara Hildénin kolme elämää. Helsinki: Gummerus, 2018. ISBN 978-951-2-40736-1.
  • Tulirinta : romaani Erik Edelfeltistä. Helsinki: Tammi, 2020. ISBN 978-952-04-2069-7.
  • Uusi Viipuri. Helsinki: Gummerus, 2021. ISBN 978-951-24-1840-4.
  • Kulkija. Helsinki: Tammi, 2023. ISBN 978-952-04-5041-0.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet
  • Tieto-Finlandia-ehdokkuus, 1995 (Japanin kulttuuri)[13]
  • Tieto-Finlandia-ehdokkuus, 2004 (Levoton nainen: Hysterian kulttuurihistoriaa)[13]
  • Tieto-Finlandia-ehdokkuus, 2005 (Päivä naisten paratiisissa)[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2007. Otava 2006.
  2. Kolsi, Eeva-Kaarina: Anna Kortelainen eli kirkon kellojen kumussa Ilta-Sanomat. 23.1.2010. Viitattu 27.7.2019.
  3. a b Yrttiaho, Tuomo: Onnistuneessa tietokirjassa on dekkarirakenne ilman murhaa, palkittu kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen sanoo HS.fi. 11.7.2018. Viitattu 17.10.2021.
  4. a b Enckell, Lisa: Taidehistorioitsija Anna Kortelainen: "Ei hylätä enää ketään!" Yle. 27.7.2019. Viitattu 27.7.2019.
  5. Virtanen, Leena: Neiti Etsivä Ranskassa. Helsingin Sanomat 14.12.2009, s. C 1.
  6. Tunnettu maailmankirjallisuus kohtaa tunnettuja suomalaisia. 10 kirjaa jotka muuttivat maailmaa. Yle TV Kulttuuri. Arkistoitu 6.10.2007. Viitattu 1.7.2020.
  7. Ykkösen aamu-tv: Kymmenen kirjaa rahasta, vieraina Anna Kortelainen ja Timo Harakka areena.yle.fi. 6.6.2011. Viitattu 7.6.2011.
  8. Voittajat 2011 Kultainen Venla. Viitattu 17.11.2013.
  9. IS: Tunnetun suomalaisnäyttelijän ja kirjailijan välillä romanssi. Iltalehti 18.8.2011. Viitattu 18.8.2011.
  10. Haavisto, Helena: Stadin Friidu ja Kundi valittiin perjantaina Verkkouutiset.fi. 12.6.2015. Viitattu 1.7.2020.
  11. Pulliainen sai tunnustusta tietokirjoistaan Kaleva.fi. Viitattu 2.10.2019.
  12. Pro Finlandia -palkittu Martti Suosalo Yle Uutiset. 6.12.2016. Viitattu 30.1.2017.
  13. a b c Tietokirjallisuuden Finlandia: Aiemmat voittajat Suomen Kirjasäätiö. Viitattu 17.10.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]