Frans Helminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Frans Edvard Helminen
Henkilötiedot
Syntynyt 6. helmikuuta 1894
Valkeasaari
Kuollut 21. syyskuuta 1957 (63 vuotta)
Helsinki
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Venäjä
 Ukraina
 Suomi
Palveluvuodet 1914–1954
Komentajuudet 8. rakuunarykmentti, 9. ratsurykmentti, Kenttätykistörykmentti 3, Ilmatorjuntarykmentti, Ilmatorjuntajoukot, Karjalan armeijan ilmatorjunta, Ilmatorjuntatykistö, Ilmavoimat
Taistelut ja sodat ensimmäinen maailmansota, lokakuun vallankumous, Venäjän sisällissota, Ukrainan itsenäisyyssota, talvisota, Jatkosota
Sotilasarvo kenraaliluutnantti


Frans Edvard Helminen (6. helmikuuta 1894 Valkeasaari[1]21. syyskuuta 1957 Helsinki) oli kenraaliluutnantti, joka toimi sodan aikana Suomen ilmatorjuntajoukkojen komentajana ja rauhan tultua oli ilmavoimien komentajana sekä ilmapuolustuksen tarkastajana.

Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helminen vietti nuoruutensa Viipurissa valmistuen ylioppilaaksi 1912 ja opiskeli kaksi lukuvuotta Helsingin yliopistossa historiallis-kielitieteellisessä osastossa. Hänen vanhempansa olivat liikemies Edvard Helminen ja Ida Emilia Tirkkonen. Helminen vihittiin 1927 Kerttu Ilmolan kanssa. Helmisellä oli kaksi lasta, Matti (s. 1918, poikapuoli) ja Rauli (s. 1933), joka oli ilmatorjuntatehtävissäkin toiminut kenraalimajuri.

Sotilasura Venäjällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Helminen siirtyi sotilasuralle rakuunaupseerina keisarillisen Venäjän armeijassa. Hän valmistui Nikolain ratsuväenkoulusta 1915 ja osallistui ensimmäiseen maailmansotaan 8. rakuunarykmentissä nuorempana upseerina ja komppanianpäällikkönä 1915-1917. Venäjän vallankumouksen jälkeen hän taisteli Ukrainan valtion armeijan 9. ratsurykmentissä kommunistien joukkoja vastaan 28.11.1917-1.1.1919. Hän ei täten osallistunut Suomen sisällissotaan, vaan palasi kotimaahan vasta keväällä 1919.

Sotilasura Suomessa 1920-1930 -luvuilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helminen määrättiin luutnanttina 5.4.1919 vakinaiseen palvelukseen Suomen armeijaan ensiksi Raskaaseen Tykistörykmenttiin 1919-1920 ja tämän jälkeen patterin päälliköksi ja myöhemmin patteriston komentajaksi Kenttätykistörykmentti 3:een 1921-1927. Sotakorkeakoulun Helminen suoritti kurssinsa priimuksena 1927-1929 perehtyen ilmatorjuntaan ja sai yleisesikuntaupseerin arvon 1930. Seuraavaksi hän opetti tykistötaktiikkaa Sotakorkeakoulussa 1929-1932 sekä 1933-1934. KTR 3:ssa hän toimi komentajan sijaisena 1932-1933 ja komentajana 1934-1937. Tämän jälkeen hän siirtyi ilmatorjuntarykmentin komentajaksi 1937-1938. Vuodesta 1939 alkaen hän toimi Ilmavoimien esikunnassa ilmatorjuntajoukkojen tarkastajana.

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodassa Helminen toimi ilmatorjuntajoukkojen komentajana Ilmavoimien esikunnassa ja välirauhan aikana Ilmatorjuntaprikaatin komentajana. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa hän oli Karjalan armeijan ilmatorjuntakomentajana. Vuosina 1942-1944 hän toimi ilmatorjuntakomentajana Ilmavoimien esikunnassa. Sodan aikana hän teki yhteistö ennestään 20-luvulta tutun esimiehensä, Ilmavoimien komentajan kenraalimajuri Jarl Lundqvistin kanssa.

Sotien jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Helminen nimitettiin Ilmatorjuntatykistön komentajaksi 1.1.1945. Kesällä 30.6.1945 Helmisestä tuli Ilmavoimien komentajan sijainen. Heinäkuusta 1946 vuoteen marraskuuhun 1952 asti Helminen oli Ilmavoimien komentajan virassa. Uransa päätteeksi hän toimi Pääesikunnassa ilmapuolustuksen tarkastajana 1952-1954.

Ilmavoimien komentajana hän osallistui vuosien 1946–1947 Pariisin rauhankonferenssiin, jolloin viransijaisena toimi eversti Richard Lorentz. Helmisen komentajavuodet osuivat ilmavoimien vaikeimpaa rauhanaikaiseen aikaan. Pariisin rauhansopimuksen rajoitusten ohella sotienjälkeisiä ilmavoimia rasittivat niin kalusto- kuin koulutusongelmatkin. Helmisen ponnisteluista huolimatta ilmavoimien tilanne huononi hänen komentajakautensa ajan, saavuttaen aallonpohjansa vuoteen 1951 mennessä. Helmisen siirto osaltaan liittyi puolustushaarojen uudelleenjärjestelyyn, jossa ilmatorjuntatykistö liitettiin jälleen maavoimiin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 181-182. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.