Didrik von Essen
Georg Didrik von Essen (10. kesäkuuta 1864 Kajaani – 24. syyskuuta 1936 Helsinki) oli suomalainen kenraalimajuri, joka toimi suojeluskuntajärjestön ensimmäisenä ylipäällikkönä vuosina 1919–1921.[1][2]
Didrik von Essen kuului von Essenin aatelissukuun. Hänen vanhempansa olivat Kajaanin kihlakunnan kruununvouti Carl Vilhelm von Essen ja Anna Charlotta von Essen.[3] Hänen setänsä oli lääninkuvernööri Johan August von Essen.[4]
Von Essen kävi Haminan kadettikoulun vuosina 1877–1886. Hän palveli upseerina Suomen sotaväkeen kuuluneessa Turun 2. tarkk’ampujapataljoonassa sekä myöhemmin Suomen rakuunarykmentissä eskadroonankomentajana aina joukko-osaston lakkauttamiseen vuonna 1901 asti. Sen jälkeen hänet siirrettiin Venäjän ratsuväen reserviin.[1] Von Essen tuli vuoden 1906 alusta Helsingin kunnallisen suojeluskunnan päälliköksi Gösta Theslöfin tilalle, ja hänen päällikkökauteensa osuivat heinä–elokuun 1906 Viaporin kapina sekä siihen liittynyt Hakaniemen mellakka.[5][6] Von Essen oli maanviljelijänä Espoossa omistamassaan Oittaan kartanossa vuosina 1901–1908. Hän oli Helsingin Raitiovaunu- ja Omnibus Oy:n liikennepäällikkönä vuosina 1904–1918.[2]
Suomen sisällissotaan von Essen osallistui sodan loppuvaiheessa toimimalla huhti–toukokuussa 1918 Helsingin 1. rykmentin komentajana. Hänet liitettiin toukokuussa 1918 Suomen armeijan upseeriluetteloon everstiluutnanttina.[1] Sisällissodan jälkeen von Essen toimi vähän aikaa Helsingin Jääkäriprikaatin komentajana, mutta erosi sitten palveluksesta ja siirtyi takaisin liike-elämän pariin.[7]
Von Essen nimitettiin suojeluskuntajärjestön ensimmäiseksi ylipäälliköksi 28. helmikuuta 1919.[7] Hänet ylennettiin tuolloin everstiksi. Presidentti K. J. Ståhlberg erotti von Essenin niin sanotun suojeluskuntaselkkauksen yhteydessä 20. kesäkuuta 1921, koska tämä ei suostunut erottamaan Vennolan hallituksen määräyksen mukaisesti Helsingin suojeluskuntapiirin päällikköä Paul von Gerichiä, joka oli arvostellut hallituksen ulkopolitiikkaa julkaisemassaan mielipidekirjoituksessa.[7][8] Von Essen toimi myöhemmin Helsingin Makasiini Oy:n hallituksen jäsenenä vuosina 1922–1934 ja yhtiön toimitusjohtajana 1923–1934 sekä Helsingin Säästöpankin isännistön jäsenenä 1922–1933.[2] Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1935.[1]
Von Essenin puoliso oli Saga Augusta Gustava Adelaide Armfelt, jonka isä oli valtiopäivämies August Magnus Gustaf Armfelt.[3] Heidän poikansa oli Mannerheim-ristin ritari, eversti Hans von Essen, joka ansioitui Viipurinlahden taisteluissa kesällä 1944.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Essen, Didrik von hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ a b c Kenr. maj. G. D. von Essen kuollut, Helsingin Sanomat, 25.09.1936, nro 259, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b Aatelinen suku no 723 - von Essen af Zellie sekä Aatelinen suku no 1919 - von Essen (Arkistoitu – Internet Archive) Pohjan Prikaatin Kilta. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Karl Vilhelm von Essen. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- ↑ Osmo Jussila: Nationalismi ja vallankumous venäläis-suomalaisissa suhteissa 1899–1914, s. 100, 141. Historiallisia tutkimuksia 110. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki 1979.
- ↑ Selén, Kari: Eero Aakusta Hugo Östermaniin, s. 45. Tieteessä tapahtuu 2/2008.
- ↑ a b c Dramaattinen alku Suojeluskunnat ja Lotta Svärd -sivusto, Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin Perinteiden Liitto. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ Jussila, Osmo – Hentilä Seppo – Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–2006, s. 142. WSOY 2006.
- ↑ Von Essen Hans Olof Mannerheim-ristin ritarit -sivusto. Viitattu 13.10.2014.
|
